Pieni Paholainen

Lällällällälieeruu, etpäs saakaan kiinni....

Neiti Blondi on mielestäni pehmeä ja ihan mamman tyttö, kotioloissa. Agilitykentällä siitä on viimeaikoina kuoriutunut semmoinen murkkuikäinen pieni paholainen, joka näyttää mammalle keskisormea, juoksee lällätellen karkuun ja tekee juuri niinkuin itse tahtoo. Great. Tämä tapahtuu siis aina ennen radalle pääsyä, kun jätän sen istumaan ekan hypyn taakse. Siitä se säntäilee mihin milloinkin, ku ei vaan malta odottaa kahta sekuntia. Sitten jos sen saan mukaani ja suorittamaan rataa, se menee kuin enkeli. Mutta tuo lähtökärsivällisyyden treenaminen on näköjään turhauttanut sen ihan vallan, eikä se kestä sitä odotusta tällä hetkellä lainkaan. Kotona taas kerran vähän tiukempi kuri (kunhan vaanitse "pystyisin" sitä pitämään) ja kentällä jonkin aikaa vain lentäviä lähtöjä. Ei kestä kenenkään hermo tuommoista pelleshowta, eilen jo mietin mistä saisi jonkun kauko-ohjattavan sähköpannan lainaan. :o)