Niinhän siinä käy kun liian ajoissa iloitsee ja mainostaa jotain... Paljon odotetussa pentueessa oli vain 2 narttua ja ne meni itse kasvattajalle ja pentueen isän omistajalle. Me olimme jonotuslistan kolmantena, ja jäimme nyt siis ilman pentua. Nyyh. Meille tarjottiin kyllä eräästä toisesta pentueesta pentua, mutta se ei miellyttänyt taustan ja terveystulosten perusteella minua.
Nyt mulla on siis edelleen pentukuume (kolmatta vuotta), mutta ei pentua tulossa. Toinen vaihtoehto valkkarin lisäksi mietinnöissäni on ollut sekarotuinen. Jos satut tietämään sekarotuisen pentueen, joka olisi luovutusiässä kesä-heinäkuussa, ja jossa olisi kenties jotain paimenkoiraa vanhemmissa, niin saa vinkata. :o) Apula-palstaa tarvii varmaan nyt ruveta seuraamaan sillä silmällä, tai sit vaan kärsiä kuumeilusta.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
No voi hö :( Jos yhtään helpottaa, niin Ilonan pentuja saa tulla leikittämään :)
Hienoa ettet pentukuumeissasi kuitenkaan tukenut kasvatustyötä, mikä ei vastaa kriteereitäsi!
t. Lilli
Hmmm... Jos valkkaripentue ei kelvannut taustan ja terveystulosten takia (hyvä juttu sinänsä) niin miten sä voit olla valmis ottamaan sekarotusta, jonka taustasta ja terveydestä on, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, vielä vähemmän tietoa?!
Minä en kannata kyseistä ajatusta.
Tiedän kuinka hullunkurista se on, mutta ehkä tieto vaan lisää tuskaa. Ehdoin tahdoin huonon yhdistelmän ottaminen ja siitä paljon maksaminen on minusta tyhmää. Mutta jonkun maalla kasvaneen sekaroituisen "rakkauslapsen" ottaminen on minusta eri asia. Silloin otan tietoisen riskin, mutta en maksa siitä tuhatta euroa.
No joo, "halpa" sekarotuinen nyt on vielä ihan ok. Kunhan ei ole paperiton "rotukoira", jolla hintaa melkein rotukoiran verran...
Mutta entäs jos kuitenkin alkaa esim. pk-lajit kiinnostamaan? Niihin ei sitten ole pääsyä. Tai agilityn SM-kisat? ;)
Lähetä kommentti