Kurkistus meidän kotiin

Entisaikojen jääkaappi. Aika absurdi ajatus näillä helteillä...

Sisustustarra olohuoneessa, mitat noin 50x80 cm. Helppo oli laittaa ja onnistui tosi hyvin. Kuva on vino, ei tarra. :o)

Upouusi ruoka/vesikuppi koirille. Pakko oli ostaa kun oli niin söpö. <3

Koirien päivystypaikka on tuolla ikkunalaudalla. Huomaa nenänjäljistä ikkunassa.


Green room, elikkäs makuuhuone.

Tämä tarra oli asunnossa jo entuudestaan. Aluksi inhosin sitä, nyt alan jo tottua.

Koirat saavat siis löffätä uudella Fatboy:lla palmujen alla. :o)

Blondi keittiössä.

Helle-liitoa

Eilen oltiin Mutalassa agitreeneissä, melko hikisissä tunnelmissa. Pölyävä hiekkakenttä jonne aurinko porottaa ihan suoraan. Melko pitkä rata, kaksi koiraa ja valmentaja joka toteaa: "menes vielä koko rata alusta uudestaan, kun et oikein mennyt tosissasi äsken...". Huh hellettä voi todeta, ihan kirjaimellisesti. Kun juoksin radalla noin 12:ta kertaa, niin huomasi kyllä jaloissa juosseensa. Se lenkillä käynti on vähän jäänyt... :o(

Pommin kepit takkusi pahasti. Molemmilta puolilta ja ohjaamalla tai ilman. Ei onnannut, en tiedä miksi. Pommi turhautuu useista toistoista, rupeaa komentamaan minua ja minulla menee hermot. Noidankehä siis. Muuten Pommi on hyvä, pysyy lähdössä erittäin hyvin ja voin mennä tosi pitkälle. Pommi kääntyy mutkissa tosi jyrkästi ja pienessä tilassa. Sen sain taas eilen huomata, kun jouduin kahden rinnakkain olevan hypyn välisen raon peittämään oikein huolellisesti, ettei neiti olisi hypyn jälkeen heti luikahtanut siitä raosta. Se on aika hassua, koska Pommi on vähän ison ja kömpelön oloinen, mutta silti sen kroppa kääntyy ihan käsittämättömästi. Pommin hyppytyyliäkin kehuttiin. Meillä oli esteitä sekä 30 cm että 40 cm korkeudessa, ja molemmat Pommi hyppäsi sillai aika "nuolemalla" säästeliäästi, eli sillai juuri ja juuri riman yli menen. Se siis katsoo millä korkeudella hyppy on ennen ponnistamistaan. En olisi uskonut... Pommista saisi niin hyvän kisakoiran kun vaan omat hermot kestäisi sen jännityksen. Kyllä me vielä syksyllä tai talvella kokeillaan, valjastetaan sit kaikki teidät tutut sinne kentän laidalle ihmismuuriksi ja muita koiria pois hätyyttämään. :o))

Blonkku ei malta pysyä lähdössä, vieläkään. Ja minä pösilö en saa aikaiseksi sen vertaa, että ottaisin tämän asian tehotreeniin. Agilitykentällä se on just semmoinen hemmoteltu vallaton kauhukakara, joka tekee ihan mitä itseään lystää. :o) Muuten ihan ok treenit, kontaktit sujui hyvin namien avulla, käännökset meni niinkuin pitikin. Keppien "vaikeampi" puoli menee nykyään aina sillai, että viimeinen keppi jää suorittamatta. Sitä me tahkottiin eilen hieman lisää treenien loputtua, ja rupesihan se sit sujumaan.

Ensi lauantaina menen Blondin kanssa Valkeakoskelle agikisoihin. Meillä on kolme starttia, joista yksi on hyppyrata. Toivon kotiintuomisiksi yhtä nollaa, ja uskoisin sen todennäköisimmin tulevan tuolta hyppikseltä. Peukut pystyyn.

Uudessa kodissa

Nyt me sit asutaan uudessa kodissa. :o) Monta laatikkoa on purkamatta, mutta kyllä se jo ihan kodilta tuntuu. TV ja pesukone on vielä vaiheessa, mulla on yllätys yllätys vääränlainen digiboksi ja pesukoneesta puuttuu jokin liitin. Tv-tason ja vatekaapin kävin tilaamassa, mutta saan ne vasta viikon päästä. Mattoja pitäisi mennä ostamaan. Tilaa olisi jopa pitkälle lipastolle ja työpöydälle, on noissa vanhoissa taloissa vähän erikokoiset huoneet kun mitä nykyään rakennetaan...

Mä olen kotiutunut tosi hyvin, tykkään asunnosta tosi paljon, se on jotenkin ihan mun näköinen. Makuuhuone on ihanan vaaleanvihreä, ja nyt tietty mätsäsin kaikki tekstiilit samaan sävyyn. Lattiat on aivan mahtavat, ne on jotain julkisiin tiloihin tarkoitettua mattaa laminaattia, mun mielestä tosi kaunista ja ei luista koirien tassujen alla juuri yhtään. Laitan kuvia jossain vaiheessa, kunhan löydän kameran jostain... Koirat tykkää ikkunalaudoista, meillä kun on semmoiset noin 30 senttiä syvät ikkunalaudat, kun ikkunat on siellä paksun kiviseinän sisällä. Nojatuolilta pääsee kiipeämään ikkunalaudalle ja sieltä voi ihmetellä maailman menoa. Hyvin ne ovat nukkuneet, mitä nyt lehdenjakajalle pitää sanoa pari valittua sanaa. Ovat myös leikkineet keskenään ja olleet muutenkin ihan nätisti.

Epikset

Eilen oltiinkin ex tempore epävirallisissa agikisoissa Ylöjärvellä. Ne oli meidän treenikentällä meidän treeniaikana, joten "pakkohan" niihin oli osallistua, kun paikan päällä kerran jo oli. On tosiaan tuo muistitila vähän kortilla näinä päivinä ja ihan kaikkea kerrottua ja luettua ei voi muistaa... :o)

Pommi-raasu sai olla koko illan autossa, pääsi ainoastaan hieman sosiaalistumis-kävelylle kentän laidalle ja myöhemmin metsälenkille. Yhtä 9-viikkoista pennunrääpälettä Pommi kyttäsi aika tarkkaan, semmoinen Sepe-susi-ilme naamalla, että "voi kun tuon saisi syödäksensä...". Metsälenkillä tuli suuri vapaana oleva koira ilman remmiä meitä moikkaamaan, mutta onneksi olin kuullut sen isännän huudot ja huhuilut, ja ottanut Pommin syliin jo hyvissä ajoin. Selvittiin siis ilman vammoja sylirähinällä.

Blonkku kisasi kilpailevien radan kahteen kertaan. Molemmilta radoilta hieno HYL. Ekalla radalla se karkasi A:lle kun piti mennä keinulle, mun ohjausvirhe. Samalla radalla karattiin myös putken väärään päähän, taas ohjaaja myöhässä vartalonkääntöineen. Tokalla radalla otin sen HYL:yn ihan tietoisesti rupeamalla korjaamaan puomin alastulokontaktia, joka taas loikattiin ekalla kerralla hienosti yli. Blondi irtosi tosi hienosti ja meni kepit oikein mahtavasti, joten tyytyväinen saa olla. Tuo oma ennakoiminen ja ohjauskuvioiden näyttäminen riittävän ajoissa on mulla treenin alla. Blonkku jatkaa kontaktien alastulojen kanssa treenaamista. Seuraavat viralliset kisat meillä on 2.8. Valkeakoskella.

Muuttotohinaa

Auto toimii. Puoli pulloa lukkoöljyä ja lukkopesän ronklaamista avaimella 10 minuuttia, niin johan pelaa. Yksi autokorjaamo oli lomalla, toinen sanoi suoraan, että minä en ymmärrä Hondasta mitään.... No, hyvä näin, säästyi nekin rahat ja itsekunnioitus.

Muuttoilmoitus on tehty, samoin hommattu nettiliittymä (en tiedä kyllä koska aukeaa), kotivakuutus ja sähkösopimus. Muuttolaatikoita on reilu kasa, kymmenen laatikkoa on jo pakattuna! Vielä puuttuu ainakin kattolamppu, tv-taso, vaatekaappi ja itse tv. Haluaisin valkoisen/hopeanharmaan tv:n, en sitä perinteistä mustaa. Niitä vaan ei ole niin kovin helppo löytää, ja hintakin on sit sen mukainen...

Töissä on aika kypsää, melkein kaikki ovat lomalla. Tänään voisi pitää pitkän lounastauon ja kävästä kaupungilla. Kuukauden päästä on kaverin häät, ja mun pitäisi ruveta sinne katselemaan jotain vaatetta. Loppuviikoksi on luvattu hienoja ilmoja, joten saa nähdä kuinka paljon täällä töissä viihdyn, kun se VPN:kin toimii vihdoin. Ja perjantai mulla onkin vapaata, koko päivä varattuna muuttotouhuille.

Pommin terveiset

Taas se akka pakkaa. Luulee, että mä en tajua mistä on kyse ja koittaa olla hissukseen etten mä rupeisi ressaamaan. Mutta turha luulo. Mä olen nähnyt sen jo kolme kertaa aikasemmin pakkaavan niitä sanoja kristallilaseja paperiin ja laatikkoon, ja tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Taas me muutetaan. Tyhmä pikkusisko ei tajua mistään mitään, mutta se onkin blondi. Riehuu vaan semmoisen rotan kanssa ympäri kämppää ja on rasittava. Olen vähän joutunut komentamaan sitä, kun se hyppi nenille ja tuli MUN lähelle kun söin luuta. Sitten se hölmö istuikin pari tuntia tuulikaapissa, kun näytin sille mun pepsodent-hymyä ja se säikähti. Hah! Mä sen sijaan aloin eilen mököttää tolle akalle ja olen ollut vähän tottelematon ja jästipää muutenkin. Ei mua huvittais muuttaa. Ei kuulemma huvita tuota akkaakaan, mutta se sanoo, että meidän on pakko. Ota nyt sit selvää noista ihmisistä...

-Pommi-

Voihan p....!

Jottei vaan elämä kävisi helpoksi ja tylsäksi, niin pitäähän aina jotain pientä vastoinkäymistä olla. Sunnuntaina hain koirat hoidosta, pakkasin ne normaalisti auton takakonttiin ja ajoin kotiin. Kotipihassa olin ottamassa niitä ulos autosta, mutta takaluukku ei auennutkaan. No, painelin sitä kaukosäätimen "lukkoon/auki" -nappulaa aikani, kokeilin avata lukkoa avaimella, mutta ei auta. Edes takaluukun potkaisu ei auttanut, kokeilin sitäkin kiukuspäissäni. :o) Takaluukku on ja pysyy kiinni. Hetken ajan mulla oli hieman paniikin-omainen olo, että "hei, mun koirat on tuolla, pitäähän ne ulos saada". No onneksi fiksuna tyttönä tajusin kaataa takapenkit kumoon ja sain kuin sainkin molempien boksit takasivuovien kautta juuri ja juuri ulos.

Eilen sit könysin itse sinne takaluukkuun ja koitin etsiä sieltä jotain vipua, josta luukun saisi avattua sisäkautta. Katin kontit, eihän siellä tietysti mitään vipua ole. Ilmeisesti se takaluukku on lukossa, ja se ei suostu aukeamaan kaukosäätimestä eikä avaimesta. Tai sit se ulkokahvan jousi on katki, tai joku on siä jumissa tai jotain. Mutta mun pitäisi muuttaa tällä viikolla, hakea huonekalukaupasta tv-taso, kuskata koiria treeneihin jne. Ei mulla olisi nyt aikaa/rahaa/mielenkiintoa hoitaa tämmöistä riesaa! Joskus olisi kiva olla noita-akka ja hoitaa ongelmat sormia napsauttamalla....

Lomakuulumiset

Äkkiä se viikon loma meni, ja taas olen töissä... Lomalla tuli hoidettua jonkin verran juoksevia asioita, kuten pankissa käymistä ja asunnon kauppojen tekoa. Silti on vielä monta asiaa tekemättä, muuttoilmoitus, nettiliittymä, jne. :o( Tuli sitä loman aikana pyörähdettyä myös Ikeassa, pitäähän sitä uuteen kotiin saada kaikkea kivaa täytettä. Ihanat verhot löytyi makuuhuoneeseen, ruokapöytä ja tuolit, kokovartalopeili ja kaikkea pikkusälää. On siellä kivaa tavaraa ja edullista, mutta ei se siltikään mun lempipaikka ole. Liikaa ihmisiä, ja jos palvelua haluat, niin turha luulo. TV-taso ja vaatekaappi jäivät vielä hankintalistalle, eiköhän ne täältä lähempääkin löydy.

Loman kivoin osuus oli perjantaina, kun olin Näsijärvellä ajelemassa vesijetillä. Oikeesti, aivan sairaan hauskaa!!! Mulla ei oo varmaan koskaan ennen ollut niin kivaa, ja hurahdin kyllä ihan täysillä. Kun on vähän vauhtihullu hurjastelija kuin minä, niin mikäs sen parempi laji. Voit mennä ihan niin lujaa kuin uskallat tai moottorista lähtee, ei tarvi pelätä sakkoja eikä kolaria, ja kyydistä putoaminenkaan ei ole kuolemaksi. Itse ajoin semmoisella jetillä, jolla pääsi 110 km tunnissa. Lisäksi olin semmoisen "paremman" jetin kyydissä, jolla pääsee 180 km tunnissa. Ajettiin semmoista safari-ajoa, eli ihan normaalisti eteenpäin, ja lisäksi pidettiin semmoinen kikkailu-tuokio, jossa sai kokeilla omia ja jetin rajoja, ja mitä kaikkea sillä voi tehdä. Mä osasin tehdä hienoja pikkuympyröitä, sain nokan sukeltamaan veden alle ja tein täydestä vauhdista semmoisen tiukan u-käännöksen. Märkäpuku oli päällä, ja ihan hyvä niin, tuli sitä siellä järvessäkin pulahdettua kun jetti meni tiukassa mutkassa mukkelis makkelis... Koko kroppa on ollut viikonlopun ajan kipeä, kun jetistä sai pitää kaikin voimin käsin ja jaloin kiinni,että pysyi tiukoissa mutkissa ja laineiden pompotuksessa siellä selässä. Välillä oikeasti menin sillai käsien varassa, kun pylly ja jalat nousi aaltoon osuessa ilmaan. :o) Ihan mahtavaa ja joka euron arvoista hupia! Takuuvarmasti tulee mentyä vielä uudelleen tänä kesänä.

Lauantai tuli vietettyä Porin Jazzeilla Shaggyä ja Mary J. Bligeä kuunnellen. Hieman iltapäivällä satoi, mutta ilta oli onneksi tosi kaunis ja aurinkoinen. Tunnelma oli hyvä, musiikki rentoa ja kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu. Ainoastaan kahden tunnin taksijonossa seisominen otti päähän, mutta siitäkin selvittiin.

Lomalla

Mulla on kesäloma! Kokonaisen viikon mittainen, mutta kuitenkin... Ja tänään tein kaupat uudesta kodistani, eli alkaa pikkuhiljaa tuo muuttostressi lähestyä. Ensi viikon perjantaina olisi meinaan avaimet kädessä ja koti tyhjänä. Huomenna menen Ikeaan, äsken tein sähkösopimuksen, tilaamani koirien Fatboy tuli tänään ja perjantaina saan ison kasan muuttolaatikoita. Kyllä tää tästä, kun vaan muistaisi taas kaikki nettiliittymästä kotivakuutukseen ja mitä sille välille mahtuukin. Helpottaa vähän kun voin jättää tänne vielä osan tavaroistani, esim. talvivaatteet, -renkaat yms harvemmin tarvittava roina ehtii kyllä odottelemaan.

Muuttaminen tuo varmaan jonkinlaista helpotusta elämään, mutta on se toisaalta haikeatakin jättää rakkaaksi tullut koti. Viime päivinä olen saanut todistaa, kuinka rikkinäisen sydämen ja samalla koko ihmisen olen onnistunut teoillani aikaansaamaan, vaikka ymmärrän tietysti, että molempien parhaaksi tämä loppujen lopuksi on. Kolmen kuukauden jälkeen asia on edelleen erittäin arka, kai se tämän muuton myötä nousee entisestään pintaan. Ollaan keskusteltu siitä kuinka selvisin omasta avioerostani ja kuinka elämää jatketaan semmoisessa tilanteessa kun tuntuu, että ei ole syytä tai tarkoitusta elämälle. Ei mitään kevyitä keskusteluja, eikä mikään kiva fiilis olla se "pahis", joka tämän saa aikaan.

Eilen tein muutaman tunnin pikavisiitin Porin Jazzeille. Yhden tutun bändi kun oli saanut kunnian päästä sinne esiintymään, niin pitihän niitä käydä katsomassa. :o) Lauantaina pitäisi suunnata sinne seutuville uudelleen, tarkoituksena viettää aurinkoinen päivä herkullisten eväiden ja viinipullojen kera Kirjurinluodolla. Menihän se tilaus auringosta nyt perille?!

Retkellä

Oltiin viikonloppuna retkeilemässä Orivedellä Pukalan retkeilyalueella. Oli kiva ilma, todella vähän ihmisiä liikkeellä, kauniit maisemat ja hyvin viihdyttiin. Koirat saivat juosta rauhassa vapaana, ja kyllä ne harvinaisen väsyneitä olivatkin eilen illalla. Yötä oltiin läheisellä Mattilan tilalla aitassa. Voin lämpimästi suositella! Huoneisiin saa viedä koiria, siellä on mikro, jääkaappi, vedenkeitin jne, ja huoneen hinta 20 euroa. :o) Sopii tuollaiseen retkelymajoitukseen kuin nenä päähän.

Agitreenit

Eilen oltiin taas Mutalassa treenailemassa. Mua väsytti ihan hirmuisesti eikä huvittanut yhtään, mutta kyllä se siitä käyntiin lähti kun meni vaan... Molemmat koirat oli hyviä, hienosti hanskassa ja itsekin olin suht skarppina. Radalla oli semmoisia ansoja, esim. puomi ja putken suu ihan vierekkäin. Mutta hyvin me niistäkin selviydyttiin. Blondin kanssa oikeastaan ainoa ongelma on paikallaan pysyminen lähdössä, edelleen. :o( Jotkut tiukat käännökset menee myös aika pitkäksi sillä, kun mä en ehdi tarpeeksi aikaisin näyttää vartalollani, että tämän hypyn jälkeen käännytään.

Pommilla on ollut taas taipumusta kuumeta aika lailla, mutta eilen se pysyi sentään kohtuuden rajoissa. Kepit sillä hieman takkuaa, mutta ei niitä ole juurikaan hinkattu sen kanssa. Mä jotenkin oletan Pommin osaavan kaiken minkä Blondikin osaa, vaikka olen treenannut Blondia enemmän ja Pommille ei ole esim. kontakteja opetettu mitenkään namilla tai alustalla, ainoastaan karjumalla "hidasta". :o) Pommin irtoaminen eteenpäin oli eilen jotain ihan ilmiömäistä. Mä olin varmaan 20 metrin päässä jäljessä, kun äksyliini tykitti menemään radan loppusuoraa ihan keskenään. Tosi hienoa!! Paitsi heti kauhukseni ajattelin, että jos kisoissa on tommoinen tilanne ja siellä maalialueella koira...ja minä löntystän 20 metrin päässä jäljessä. Auts. Mutta ei pidä ajatella niin (kun ei edes kisata) vaan olla tyytyväinen. Blondin kanssa ei olla tuossa tilanteessa, eikä varmaan tulla koskaan olemaan. Mä en edes halua sen olevan niin itsenäinen etenijä, koska sen kuuluu katsoa joka esteen jälkeen minua, tyyliin "mihin mä nyt menen mamma?".

No ni!

Me muutetaan Nokialle, siihen -49 rakennettuun pienkerrostaloon. Päästään muuttamaan kahden viikon päästä perjantaina. :o)

Tämä oli semmoinen hieman kiireessä ja painostettuna tehty päätös, mutta ihan tyytyväinen ja helpottunut olen. Olen jo mielessäni sisustanut asunnon, tehnyt ostoslistan Ikeaan ja tilannut koirille Fatboy-säkkituolin pediksi. :o)
Kun on käynyt katsomassa noin 20 rivitaloasuntoa, ja mistään niistä ei tykkää, niin parempi mun mielestä ostaa sentään mieluinen asunto, vaikka se piha puuttuukin. Mutta mun mielestä semmoinen 5x5 metriä piha ei ole 40 000 euron arvoinen, ja niin iso on hintaero halvimman rivitalon ja tuon kerrostaloasunnon välillä.

Mikäli tähdet on oikeassa asennossa ja jumalat ovat suosiollisia, niin me asutaan tuossa asunnossa ensi kevääseen. Sitten me muutetaan johonkin jättikokoiseen omakotitaloon landella ja meidän piha on ihan valtava. :o) Nih!

Elossa ollaan

Huh. Agirotu-viikonloppu on onnellisesti ohi. Aika rankka rupeama, mutta hengissä ollaan. Kun ei ole tottunut seisomaan ja kävelemään 16 tuntia päivässä, niin sen huomaa jaloissa ja selässä niin tehtyään. Olin sisäänheittäjänä, juoksutyttönä ja ajanottajana, joten ei tarvinnut pahemmin istuskella. Yöunet jäi muutamaan hassuun tuntiin ja nyt väsyttää ihan sikana, naama punoittaa auringosta ja ulkonaolosta, koirat on loukkaantuneita paljosta yksinolosta, mutta muuten kaikki kai kunnossa. Siitä selvittiin! :o)

Tänään menen kahteen asuntoesittelyyn, eli kahta rivarikaksiota käyn siis katsastamassa. Sormet ja varpaat ristiin! Nimimerkillä "Heräsin sunnuntai-aamuna puoli neljä aamulla siihen kun humalainen baarista palannut mies kotonani rupesi tekemään ruokaa ja kuuntelemaan musiikkia...".

Perjantai-kuulumisia

Aurinko paistaa ja on helle. Ihanaa!! Tosin se taitaa kestää vain tämän päivän, ja istun sisällä toimistossa, mutta silti... Pidin kolmen tunnin lounastauon ja kävin vähän (sarvi otsassa) säätämässä Teivossa Agirotu-juttuja. Kiva kun on joustava työaika. :o) Ajattelin lähteä aika aikaisin kotiin, viedä koirat pitkälle lenkille ja uimaan ja kenties mennä vaikka terassille syömään ja yhdelle siiderille. Muuhun ei kykene, kun huomenna pitää olla pirteänä talkoolaisena jo ennen seitsemää. Kivaa agirotua vaan kaikille tutuille, toivotaan yhdessä niitä mukavia kelejä!

Ensi maanantaille olen merkannut kalenteriini kolme asuntoesittelyä. Kahteen niistä ainakin menen, ekasta en tiedä ehdinkö. Nuo kaksi jälkimmäistä ovat molemmat rivitalo-kaksioita, toinen Tampereella Kalkussa ja toinen Ylöjärven Siivikkalassa. Ihan ok-kuntoisia, ja kummassakin tilava piha. Pidetään sormet ja varpaat ristissä... Arvatkaa muuten paljonko maksaa kallein Pirkanmaalla sijaitseva Etuovessa myynnissä oleva omakotitalo? Yli kaksi miljoonaa! Tasan ei käy onnen lahjat...

Peiton alle piiloon

On vähän semmoinen olo taas, että seinät kaatuu päälle. Töissä pitäisi rutiinien ja raportointien pyöriä normaaliin tapaan vaikka porukka on kesälomalla. Minä sit heittelen niitä lukuja hihasta kun en muutakaan osaa... Älkää tulko kehiskelemaan mulle neljän viikon palkallisella kesälomalla. Mä voin vaikka tinttaista, sen verran ottaa päähän tämä lomattomuus.

Eilen käytiin kotona aika kovaäänistä ja vakavaa keskustelua siitä, että koskahan minä meinaan muuttaa sieltä pois. Oikeesti, voisko "joku" olla niin H**vetin idiootti, että kuvittelee mun nauttivan siellä asumisesta ja mun jäävän sinne lopullisesti?! Ymmärrän kyllä tilanteen, se ei ole kummallekaan kiva. Mutta mihinkäs mä kahden koiran kanssa kotoani lähtisin, kun ei sitä asuntoa ole vielä löytynyt?? Ilmeisesti pitää noita kriteerejä vähän laskea ja ostaa joku loukku, jotta vaan pääsen muuttamaan ennenkuin pää räjähtää. Pari rivitalokaksiota on katsastamatta, joten josko niistä sitten jommankumman kelpuuttaisi. Hienoa ostaa asunto sillä mentaliteetilla, että "kunhan nyt vaan joku paikka on".

Viikonloppuna on agirotu, ja siellä se aika sitten kuluukin. Huomenna päivällä pitäisi mennä ripustelemaan somistuksia pitkin Teivoa. Lauantaina on semmoinen noin 16 tunnin työpäivä, vaikka on mulla kesken päivää aika pitkä tauko. Sunnuntaina sit enää semmoiset 12 tuntia ajanottoa. Kyllä on mukavaa tuo koirakerho-toiminta, kun vapaaehtoisia riittää ja työvuorot on inhimillisen pituisia... ;o)

Eilen olin molempien koirien kanssa treenaamassa, ja ihan hyvin meni. Blonkun kanssa nyt vähän kontaktien alastuloilla muutetaan sitä palkkaamista. Palkka on joskus massa, joskus mä annan sen kädestä ja joskus sitä ei saa lainkaan. Paikallaan pysyminen on edelleen vaikea. Kepit se hakee jo tosi hyvin, "vaikeammalta" puolelta mennessä jää usein vika keppi suorittamatta. Eilen mentiin pitkästä aikaa pöytää, ja siitä ei neidillä ollut mitään hajua. Pommi kuumeni taas ihan hirmuisesti ja huutaa räkötti mulle vaan. Kyllä se tokalla radalla jo meni ihan hyvin, eli silläkin väsytys-tekniikka toimii... Treenien jälkeen käytiin vielä Pikku-Ahvenistolla reilun tunnin kävelylenkillä ja koirat pääsi uimaan.

Tamskin kisat 1.7.

Me ollaan Blonkun kanssa semmoinen parivaljakko, että meille tuo hylättyjen ratasuoritusten teko ei ole juttu eikä mikään. :o) Käytiin eilen Tamskin iltakisoissa (vaikka lähes yökisoja ne jo lähenteli kun kotiin pääsi klo: 23). Leena Rantamäki-Lahtinen oli tehnyt kaksi ihan kivaa rataa, eka helpompi ja toinen hieman vaikeampi. Kumpikin paljon meidän treenitasoa helpompia, ja eka varsinkin aika suoralinjaista juoksemista. Niin just, sehän ei meille sovi...

Ekan radan eka rima tippui. Blondilla on niin kiire liikkeelle, että eka este menee vähän läpi juosten, vaikka kuinka kauas esteestä sen jättäisin. Yksi este juostiin ohi ja rynnättiin putkeen ja yksi este kierrettiin. Muuten oikein hienoa ja vauhdikasta menoa, kepit ja kontaktit ihan täydellisiä! Olin ylpeä.

Tokalla radalla kostautui meidän viime aikojen ahkera kontaktitreeni. Blondilla kun ollut tapana hyppiä alastulokontaktit yli puomilla ja A:lla, ja sitä nyt on sit namien kanssa treenattu ahkerasti. No, pikkuneiti jäi sinne puomin alastulolle etsimään sitä namia. Ei auttanut mun huitomiset kun Blonkku pyöri siellä ympyrää nenä maassa, että "missä se nami on, ainahan täällä on nami...". :o) No, kun ei sitä namia maasta löytynyt, niin kävi se sit vielä varmuuden vuoksi kokeilemassa sitä puomin alastuloa, josta samantien napsahti se hylly. Muuten koira kulki kuin unelma, irtosi todella hienosti ja kääntyi hienoja tiukkoja käännöksiä.

Hieman tämä meidän hyllytys-putki alkaa syömään miestä. Kai siinä lähinnä kaivelee se, että mä tiedän Blondin olevan hyvä, mutta ikinä kisoissa ei saada näytettyä sitä muillekin. :o) Pari parson-tuttua kun kävi pitkästä aikaa eilen kisaamassa, ja molemmat pokkasivat tuplavoitot tosta vaan! Onnea Eija ja Liisa! Meillä alkaa olla kohta ykkös-luokassa vähän yksinäistä...

Tuolit löytyy, koti puuttuu...

Vähän antiikkikaupan tätiä nauratti, kun hän kysyi mihin huoneeseen meinaan laittaa tuolit. Vastaus kun oli, että ei aavistustakaan, kun ei ole sitä kotiakaan vielä...

All grown-ups were children first

From The Little Prince, written by Antoine De Saint-Exupéry

Grown-ups like numbers. When you tell them about a new friend, they never ask questions about what really matters. They never ask: "What does his voice sound like?" "What games does he like best?" "Does he collect butterflies?". They ask: "How old is he?" "How many brothers does he have?" "How much does he weigh?" "How much money does his father make?" Only then do they think they know him.

If you tell grown-ups, "I saw a beautiful red brick house, with geraniums at the windows and doves on the roof...," they won't be able to imagine such a house. You have to tell them, "I saw a house worth a hundred thousand francs." Then they exclaim, "What a pretty house!"