Agitreenit

Eilen oltiin taas Mutalassa treenailemassa. Mua väsytti ihan hirmuisesti eikä huvittanut yhtään, mutta kyllä se siitä käyntiin lähti kun meni vaan... Molemmat koirat oli hyviä, hienosti hanskassa ja itsekin olin suht skarppina. Radalla oli semmoisia ansoja, esim. puomi ja putken suu ihan vierekkäin. Mutta hyvin me niistäkin selviydyttiin. Blondin kanssa oikeastaan ainoa ongelma on paikallaan pysyminen lähdössä, edelleen. :o( Jotkut tiukat käännökset menee myös aika pitkäksi sillä, kun mä en ehdi tarpeeksi aikaisin näyttää vartalollani, että tämän hypyn jälkeen käännytään.

Pommilla on ollut taas taipumusta kuumeta aika lailla, mutta eilen se pysyi sentään kohtuuden rajoissa. Kepit sillä hieman takkuaa, mutta ei niitä ole juurikaan hinkattu sen kanssa. Mä jotenkin oletan Pommin osaavan kaiken minkä Blondikin osaa, vaikka olen treenannut Blondia enemmän ja Pommille ei ole esim. kontakteja opetettu mitenkään namilla tai alustalla, ainoastaan karjumalla "hidasta". :o) Pommin irtoaminen eteenpäin oli eilen jotain ihan ilmiömäistä. Mä olin varmaan 20 metrin päässä jäljessä, kun äksyliini tykitti menemään radan loppusuoraa ihan keskenään. Tosi hienoa!! Paitsi heti kauhukseni ajattelin, että jos kisoissa on tommoinen tilanne ja siellä maalialueella koira...ja minä löntystän 20 metrin päässä jäljessä. Auts. Mutta ei pidä ajatella niin (kun ei edes kisata) vaan olla tyytyväinen. Blondin kanssa ei olla tuossa tilanteessa, eikä varmaan tulla koskaan olemaan. Mä en edes halua sen olevan niin itsenäinen etenijä, koska sen kuuluu katsoa joka esteen jälkeen minua, tyyliin "mihin mä nyt menen mamma?".