Mulla on kamala pentukuume, ihana pieni Tilly ja kaikki muutkin söpöt pentupallerot on sen aiheuttaneet. Kun kotona asiasta mainitsin, niin mulle todettiin, että onhan meillä Blondi. Totta kyllä, että Blondi on edelleen ihan kakara ja käyttäytyy, juoksee ja on kuin pentu. :o) Siihen nyt sit tyydytään kai tällä erää.
Ollaan nyt pari kertaa treenailtu Blondin kanssa kosketusalusta "nokkaisua" kuonolla, ihan vasta sisällä kotona. Blondi ei olekaan siinä puuhassa yhtään nimensä veroinen, vaan ymmärtää kyllä mitä sen tulisi tehdä. Hauska huomata kuinka sen päässä alun hitauden jälkeen alkaa raksuttamaan, ja sit loppu onkin leikkiä. :o) Nyt pitäis siirtyä sille alastulokiuskalle treenaamaan. Siskonsa on nykyään ihan eri maata. Jos mulla on nameja kädessä, niin Pommilta katoaa kaikki taidot ja kuulo. Jos sille nami kädessä sanoo "istu", niin se vaan tuijottaa niitä nameja ja kokeilee josko vaikka maahan menemällä ne saisi. Keskittyminen on ihan nolla, siis kaikkeen muuhun kuin niihin nameihin. Ei se ahneuskaan siis aina auta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti