NPKH:n kisat

Teki taas näiden kisojen jälkeen mieli hakata päätä seinään ja lopettaa koko agility-harrastus. Kotiintuomisina oli kaksi hyllyä, toinen melko "hyvä" ja toinen ihan katastrofaalinen.

Ekalla radalla Blondi varasti pahasti lähdöstä ja meni sit väärään päähän putkea, kun en ehtinyt lähelle ohjaamaan. Loppurata meni tosi hienosti, ja kyseessä oli hyppyrata, että jotain toivojakin olisi voinut olla.

Toisella radalla en saanut Blondia jäämään edes lähtöön odottamaan. Laitoin sen istumaan, ja se karkasi saman tien haistelemaan tuomaria, ratahenkilöitä ja pomppaamaan pari hyppyä ihan itsekseen. Mun olisi pitänyt ottaa se siinä vaiheessa kiinni ja viedä autoon, mutta kun en tajunnut. Lähdettiin lentävällä lähdöllä ja koko rata oli ihan pelleilyä. Ei koiraa huvittanut ollenkaan, paitsi se kontaktien yli pomppiminen. Korjasin puomin alastulon ja lähdettiin siitä pois. Suoraan sanottuna vitutti. Oli kova helle, mutta ei se ole mun mielestä selitys tuolle käyttäytymiselle.

Illalla kotona mietin koko harrastusta ja koiran koulutusta yleensä. Blondi on alkanut viime aikoina käyttäytyä aikaista itsepäisemmin ja "kauhukakara" -tyyliin. Nyt jätetään sitä vähemmälle huomiolle, tiukempaan kuriin kaiken kaikkiaan ja hieman jotain tottisharjoittelua sen kontaktialusta-treenin oheen. Paikallaan pysyminen taas tiukkaan kuriin ja treeniin, jos lähdössä ei pysy, niin sitten joutuu autoon. Ensi keskiviikkona meillä on vielä kisat, mutta sen jälkeen pidetään agiradoilta taukoa, ehkä mennään joillekin hyppyradoille ja epiksiin. Kyllä mä rehellisesti sanottuna mietin koko touhun järkevyyttä. Itse tykkään agilitystä ja koiratkin siitä tykkää, mutta kummastakaan koirasta ei tuntuisi olevan semmoiseen "vakavaan" harjoitteluun tai etenemään edes kolmos-luokkaan. Tai en kai voi koiria syyttää, ehkä musta itsestä vaan ei ole siihen, kun molemmat on vähän keskivertoa vaikeampia tapauksia ja itse en ole niitä kunnolla kouluttanut. Blondin kanssa ollaan kuitenkin treenattu agilityä noin kolme vuotta, ja tässä me ollaan edelleen. Montako kymmentä kisaa ja koulutusta ollaan käyty, ja kakkosluokassa ollaan juuri ja juuri. Ja kun tuota eilistä menoa katsoi, niin se näytti lähinnä joltain alkeiskurssin tokalta kerralta. Tekisi mieli luovuttaa ja antaa olla, mutta mitä mä sitten harrastaisin?! Enkä mä silloin olisi Laura "the most stubborn person in the world", jos tässä vaiheessa löisin hanskat tiskiin. Kai.