Kuulumisia

Heippa rallaa. Ollaan me elossa, vaikka olenkin vähän laiskasti päivittänyt blogia. Sunnuntaina olin koirakerhomme aksakisoissa koko päivän ajanottajana. Siinä on aitiopaikalla kyllä, ja katselinkin koko päivän enemmän ja vähemmän hyviä ratasuorituksia. Oli vaikeita ratoja ja puhtaita suorituksia ei paljoa nähnyt.
Ihaillen katselin joidenkin border collieiden kontakti-alastuloja. Ne on kyllä niin tunnollisen ja kiltin oloisia, nätisti nököttävät siellä ja odottavat lupaa lähteä. Ihailin myös yleensäkin noiden tosinopeiden koirien (mm. yksi borderterrieri) ohjaajia, joilta onnistuu tosi hienosti takaa ja kaukaa ohjaaminen. Ei ne edes yritä pysyä koiran rinnalla ja ohjata vierestä, vaan upeasti vartalollaan muutaman metrin päästä takaa kertovat minne ollaan menossa. Vau. Kukahan tuon opettaisi minulle?! Meillä on nuo poispäin kääntämiset ja takaaleikkaukset vielä vähän hankalia. Ilokseni näin kisoissa myös yhden kuuron bischon friseen, joka kisasi 1. luokassa. Hienoa menoa, ainoastaan keinu oli vähän mörkö.

Mulla on ollut reilun viikon verran selkä ja polvi p**kana. Pihahommissa ne kai on mennyt, en oikeen tiedä, paitsi että isoja kiviä oon nostellut. Joku hermo kai kiukuttelee, ja polvi ei pidemmän istumisen jälkeen heti kestä painoa vaan palautumisessa menee hetki. Mä oon kai tulossa vanhaksi. Ensi viikonloppuna olisi tiedossa hiekan ja mullan kottikärräystä hela veckoslutet, eli ei nyt auta sairastaa...

Blondin kontaktitreenejä ei ole edes aloitettu vielä, ei oo ollut motivaatioita eikä kyllä aikaakaan. Koirat on auttaneet pihatöissä, välillä vähän liikaakin. Pommi rassulta kun on kerätty kaikki pallot pois, niin parina päivänä se on leikkinyt ulkona pyöreällä kivellä. Yksi työpäivä se oli kiivennyt keittiön työtasolle ja ottanut sieltä sipulin pallokseen. :o) Yksi päivä pienet murhaajani leikkivät Bonnieta ja Clydeä. Blondi löysi puskikosta pudonneen linnunpoikasen, vinkkasi siitä Pommille ja Pommi meni ja tappoi sen. Mä en kerennyt tehdä mitään, kaikki tapahtui ennenkun edes tajusin mitä ne on löytäneet.

Viime aikoina olen huomannut ja ihaillut muutenkin koiriemme kommunikointi-taitoja. Pommilta voi esim. kysyä, että "missä sisko on?", Pommi kun pysyy pihassa kiltisti ja Blondi seikkailee. Pommi sit käy hakemassa Blondin takaisin. :o) Pommi myös komentaa Blondia jos se menee kauas tai riehuu liikaa. Yksi päivä Pommi istui autossa takapenkillä. (Se menee sinne aina istumaan jos ovi on jostain syystä auki...) Blondi oli sillä aikaa löytänyt jonkun kivan hajun pusikosta. Blondi kävi "sanomassa" hajusta Pommille autoon, ja sit ne lähti yhdessä sitä tutkimaan. Hassua ja outoa. Tuntuu, että nyt vasta ne on todella löytänyt sen yhteisen kielen, ja Pommista on kasvanut paljon rauhallisempi, tottelevaisempi ja vastuuntuntoisempi.