Muotirotu

Hennes & Mauritzin kevään Home-collection tarjoaa näinkin söpöisiä tyynynpäällisiä.

Agility alkeista huipulle

Olen menossa ensi viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssin ekalle osuudelle. Yksi ennakkoon luettava materiaali oli tuo Vilanderin ja Nykäsen kirjoittama Agility alkeista huipulle kirja. Mulla tuli ärsyyntyminen sivulla 25, ja selaillessa kirjaa se vaan kasvoi. Olen kyllä nopeasti syttyvää sorttia ja ehkä hieman kärkäs mielipiteissäni, mutta jos olisin lukenut tuon kirjan ennen agilityn aloittamista, niin tuskin olisin edes aloittanut koko harrastusta.

Luku 2, Sopivan pennun valinta. Rotua valittaessa kannattaa ensin miettiä tavoitteesi agilityssä. Sitten luetellaan ne rodut jotka yleensä menestyvät agilityn SM-kisoissa. Ja sit mietitään onko parempi ottaa talosta vai tarhasta, halutaanko helposti koulutettava (?!) paimenkoira vai dominoiva koira... Väkisin tulee mieleen, että ollaanko tässä nyt menossa hankkimaan perheenjäsentä vai täydennystä työkalupakkiin.

Kirjan loppuosa on pyhitetty ohjaajan fyysiselle ja psyykkiselle valmentautumiselle. Siellä on kunto-ohjelmaa erikseen peruskuntokaudelle, kisakaudelle, erikseen lepokaudelle, on kerrottu kuinka usein pitäisi käydä kuntosalilla, juoksemassa, pelaamassa yms. ja miten pitäisi syödä yms.

Ehkä ihan hyvä kirja semmoiselle, jonka tavoitteet oikeesti on agilityn SM-kisoissa, ja joka ei kuitenkaan ole harrastanut kauhean kauaa ja maalaisjärjen käyttö ei aina ole parhaimmillaan. Minä en kirjaan tutustumisen jälkeen yhtään ihmettele miksei meille ole menestystä tullut lajin parissa, ei ole edellytykset lähimainkaan kunnossa... :o) Itse olenkin hankkinut ensin koiran ja ruvennut sitten vasta miettimään, että mitä sen kanssa harrastaisi. Näin aion mennä jatkossakin, syteen tai saveen.

Tämän Vuoden lupaukset

Hahaa, näin tässä aina käy. Kun vuosi lähenee loppuaan kaivan blogista tälle vuodelle tekemäni lupaukset. Sitten luen niitä ja kiroan itseäni. Et sitten tuohonkaan pystynyt... Tässä siis 7.1.2009 tekemäni "lupaukset" ja niiden perässä toteutumiset.

-Tänä vuonna aion etsiä mieluisempia töitä, ja mahdollisesti syksyllä aloittaa opinnot.
Töiden etsintä ollut jäissä, opinnot on aloitettu elokuussa.

-Aion kisata Blondin kanssa hieman enemmän, kukaan ei kuulemma tule tuomaan niitä nollia meille kotiin. Huonoa palvelua selvästikin...
Ollaan kisattu tänä vuonna ehkä 5 kertaa. Ei siis ihan pitänyt lupaus. Mulla on jotenkin mennyt ohi koko kisainnostus. Mitä me niillä nollilla, ollaan ihan onnellisia näinkin...

-Mikäli mitään suuria talouskatastrofeja ei tule, niin aion muttaa kesällä omakotitaloon, jonnekin taajaman ulkopuolelle.
Muutettiin pikkasen kauemmas kuin taajaman ulkopuolelle, mutta lupaus piti.

-Parannan kuntoani liikkumalla, syön vitamiineja ja koitan pitää terveydestäni parempaa huolta. Pah, ketun viikset. Siiretään tämä ensi vuoden listalle.

-Pidän myös koirien hyvinvoinnista huolta, mietin sopivimmat ruoat ja selvitän allergia-mahdollisuudet. Eri ruokia ollaan kokeiltu, ja ainakin pari allergisoivaa ainetta löydetty.

-Vähennän mustien vaatteiden ostamista ja vaihdan lempivärini valkoiseen. :o)
Tämä toimi! En ole ostanut mustia paitoja tai neuleita, housut ja topin kyllä. Olen ostanut enemmän valkoisia ja harmaita paitoja, valkoisista ei erotu karvat! <3

Joulutunnelmia

Hyvää Joulua!

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille! Nauttikaa pipareista, glögistä, kinkusta, suklaasta, karvakuonojen rapsutuksesta, läheisistänne ja rentoutukaa. Tämä kirjuri keskittyy nyt pari päivää siivoukseen ja jouluherkkujen valmisteluun.

Toipumista

Blondin toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eilen se leikki jo hieman vetolelulla, mikä sai minut kyyneliin. Oli ihana nähdä sen alkavan olla oma itsensä. Apaattisen ja väsyneen parsonin näkeminen ei ole normaalia. :o) Pikkuneiti palelee paljon, mutta on meillä kyllä aika kylmääkin kotona, ulkoilmasta puhumattakaan. Yöllä oli pimahtanut toinen pääsulake, joten aamulla oli aika vilpakkaa herätä. Olemme tällä viikolla jo siirtäneet "makuuhuoneen" alakerrasta yläkertaan, kun ylhäällä on 3 astetta lämpösempää.

Neljää eri lääkettä toipilas saa päivittäin, niiden antaminen on sekin oma lajinsa. Mukana on siis antibioottia ja erilaisia vatsansuojalääkkeitä. Mitään muuta ruuokaa ei pariin viikkoon saa antaa kuin dieettinappuloita, se on aika tylsää varsinkin näin Joulun aikaan. Myöskään jatkossa ei taida Blondi-neiti saada kamalasti herkutella tutuilla luilla tai siankorvilla. Ne voivat herkkää tai ärtynyttä vatsaa ärsyttää, kun eivät sula niin nopeasti ja voi olla teräviä reunoja jos ei kunnolla pureskele.

Pommi on suhtautunut kaikkeen vähän ristiriitaisin tuntein. Maanantaina se oli selvästi peloissaan, varmaan koska kaikkialla haisi veri. Tiistaina se oli aika levoton ja vähän etsiskeli Blondia ja hyppäsi mm. sänkyyn varovasti kun ajatteli Blondin olevan peiton alla. :o) Keskiviikkona se tuntui nauttivan olostaan, tuli rapsuteltavaksi ja näytti ajattelevan, että "vihdoin ne tajusi hankkiutua eroon siitä ärsyttävästä kakarasta". Ei se kuitenkaan kummemmin reagoinut Blondin paluuseen, haisteli ja moikkasi ja ei muuta. Kyllä se näköjään ymmärtää, että Blonkku on väsynyt, koska se tuo paloa enemmänkin minulle, kuin että pyytäsii siskoa leikkimään.

Nyt uskaltaa todeta, että loppu hyvin -kaikki hyvin. Korvaushakemus lähti eilen vakuutusyhtiöön, toivottavasti eivät keksi mitään porsaanreikää. 730 euroa tuli tämä tauti maksamaan, mutta en valita. Ei päivänsädettä voi hinnoitella. :-)

Sissi kotiutuu

Blondi pääsee tänään kotiin! Se on saanut aamulla ensimmäisen ruuan, ja siihen ei ainakaan vatsa pahemmin reagoinut. Viime yönä se ei ripuloinut ollenkaan, ja verta ei siis ole näkynyt enää eilisaamun jälkeen. Edelleen syödään antibioottia ja vatsansuojalääkettä kotona, ja jotain erikoisempaa dieetti-ruokaa. Mutta pääasia, että saadaan pikkuneiti kotiin. Kovasti sitä pitää edelleen tarkkailla ja juottaa, mutta mitään vaaraa ei enää pitäisi olla.

Se oli kuulemma viime yönä pitänyt päivystävää eläinlääkäriä hereillä huutamalla ja ulvomalla ja haukkumalla kopissaan. Kuusi kertaa eläinlääkäri oli käynyt katsomassa, että onko sillä joku hätä tai kipuja. Mutta ei, neiti oli tyytyväinen heti kun sai seuraa. Eläinlääkäri oli viimein siirtänyt sen hieman isompaan tilaan, johonkin huoneeseen, ja mennyt patjan kanssa sinne Blondin seuraksi. Johan auttoi, ja nukkuivat loppuyön hyvin. :o)

Mä kävin ostamassa suurimman löytämäni suklaarasian eläinsairaalan henkilökunnalle. Ei siinä kyllä suklaarasiat tai kiitokset tunnu riittävän, kun tietää heidän pelastaneen meidän päivänsäteen hengen. Mutta onhan nyt edes pieni arvostuksen ele ja kiitos saamastamme ensiluokkaisesta hoidosta.

Pikku Sissi

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Blondi alkoi ripuloimaan, noin kahdelta yöllä. Parin tunnin jälkeen ripuli muuttui veriseksi, ja siitä pari tuntia se alkoi myös oksentamaan verta. Kuudelta sain sen Urjalan eläinlääkärille, joka diagnosoi aiheuttajaksi rotan myrkyn. Blondi oli ihan pirteä ja eloisa, kaikesta huolimatta. Sille annettiin pistoksena antibioottia ja K-vitamiinia, ja samaa tavaraa myös kuurina suun kautta. Lopuksi lääkäri totesi, että muista pitää vesikuppia saatavilla, ja varmaan pari päivää siinä menee toipuessa...

Kotona istuin Blondin kanssa pesuhuoneessa, kun ulos pakkaseen juokseminen joka viides minuutti ei tuntunut järkevältä. Blondi tärisi enemmän, läähätti enemmän ja ihan kirkasta verta vuosi sen peräaukosta tasaisin väliajoin. Se joi kyllä paljon vettä (Luojan kiitos), mutta silti tilanne meni vaan koko ajan huonommaksi. Sain soittoajan meidän luottolääkäriasemalle Tampereelle, ja itkin pelkoni siellä olevalle lääkärille. Hän sanoikin heti, että ei kuulosta hänen mielestään rotanmyrkyltä, vaan suolistotulehdukselta, ja että koira pitää saada pian nesteytykseen. Mietimme yhdessä lähintä paikkaa, jossa nesteytystä annetaan yli yön, ja Valkeakosken eläinsairaalaan päädyimme. Sinne sitten äkkiä soitin ja kerroin tilanteen, ja ilmoitin, että me lähdemme nyt tulemaan, toivottavasti sopii.

Puhelun, automatkan ja odotushuoneessa viettämämme ajan aikana Blondi meni äkkiä huonompaan kuntoon. Sen silmät kertoivat väsymyksestä ja taistelutahdon loppumisesta. Se ei jaksanut tulla ulos boksista tai seisoa jaloillaan. Pieni koira oli menettänyt verta ihan järkyttäviä määriä. Sairaalassa Blondin tutki mukava nuori lääkärinainen, ihana tapaus, kääntää jopa kaikki kommenttinsa ja diagnoosinsa englanniksi C.lle. Blondi oli kuiva, se oli alilämpöinen ja menossa shokkiin. Siis ihan viime hetkillä se pääsi hoitoon ja heti tiputukseen. Otettiin verikokeita monta putkea ja sen vatsaontelo kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään. Verikokeet vahvistivat, että rotanmyrkystä ei ollut kyse, vaan diagnoosina oli "verenvuotoa aiheuttava äkillinen suolistotulehdus". Blondi sai antibioottia ruiskulla, samoin vatsansuoja-ainetta ja oksennuksenestolääkettä. Tipassa laitettiin paria eri litkua, en ymmärrä niistä mitään. Lääkäri kertoi, että koira on tällä hetkellä hengenvaarassa, mutta hän on toiveikas. Tämä on niin rankka tauti, että useamman koiran hän tietää siihen menehtyneen.

Blondi jäi yöksi eläinsairaalaan, koko ajan se on tarkkailussa ja tiputuksessa. Tautiin ei ole muuta hoitoa kuin nesteytys ja tukena vatsansuoja-lääke ja antibiootti. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Koko kotimatkan itkeä pillitin, ja kyynel tuli myös ison miehen silmäkulmaan, joka ei ole koskaan eläessään itkenyt. Itselle tuli myös kamala syyllisyyden tunne, että miksi menin sinne Urjalan lääkärille, miksi aluksi uskoin sen sanomisia, miksen vienyt Blondia nopeammin sairaalaan??? Sen kanssa nyt on elettävä, ei kai muutakaan voi.

Eilen illalla sairaalasta lääkäri soitti ja kertoi Blondin piristyneen hieman, pää on jo ollut pystyssä ja se on katsellut ympäristöään. Verta vuotaa kuitenkin takapästä edelleen. Tänä aamuna kuulin, että Blondi on ollut jaloillaan ja käynyt aamupissalla ulkona. Edelleen se on tiputuksessa koko ajan, ja sen on auttanut. Verta ei vuoda enää solkenaan, se tulee ponnistaessa ripulina. Tänään me saadaan mennä puolenpäivän jälkeen moikkaamaan pikku muruamme. Sitä on kamala ikävä! Itse olen positiivisella mielellä ollut koko ajan, olen luonteeltani sellainen, etten tykkää ajatella ikäviä asioita. Toivon ja uskon, että se tälläkin kertaa toimii ja palkitaan.

Elossa ollaan

...vaikka Blogin päivitys on ollut laiskan puoleista. Ei vaan tunnu aika ja energia riittävän kaikkeen.

Mulla on perjantaina taas iso teoriakoe koulussa, se jännittää ja päntätä täytyisi vielä vaikka kuinka paljon. Sitten alkaakin onneksi opiskeluista noin kuukauden mittainen joululoma. Tai no, mun kohdalla lukemista ja oppimista tulee kuitenkin, koska olen menossa tammikuun ekana viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssille. Olin menossa sinne vähän henskeleitä paukutellen, että kyllä mä nyt agilitystä paljon tiedän. Sitten pamahti sähköpostiin kirjallisuus-lista, mikä pitää olla luettuna ennen kurssia. Voi morjens.

Lauantaina aion mennä turistiksi messarin koiranäyttelyyn. Olen vähän anti-näyttely ihminen, mutta nyt olen innostunut siitäkin, lähinnä koirahieroja-opintojen myötä. Aion mennä tarkkailemaan kulmauksia ja liikkeitä hieman "uusin" silmin. Parsonit tulee varmaan katsastettua, samoin menen tutustumaan valkkareihin, sillä se on edelleen kesän suunnitelmissa, ja yksi kasvattaja jonka kanssa olen ollut yhteyksissä, on tulossa paikalle. Aion myös mennä norkoilemaan suomen ajokoirien kehän vierelle, koska siellä on tapana lukea arvostelut ääneen yleisölle. Se on varmaan mielenkiintoista ja opettavaista. Shoppailultakaan ei varmasti voi välttyä tuossa tapahtumassa, ainakin uusi Back On Track -takki kiinnostaisi.

Koirille kuuluu ihan hyvää. Blondi on oma hömeli itsensä, tulee salaa yöllä peiton alle ja on tullut tosi ahneeksi ruualle. Pommin korvatulehdus meni lääkkeillä ohitse. Selkä sillä jumittaa jonkun verran, sitä hoidan epäsäännöllisen säännöllisesti. Meillä on semmoinen puolen kerroksen korkeusero alakerrassa parin huoneen välillä. Rappuset on tosi isot ja syvät, ja liukkaat. Ja niitä koirat juoksee ihan hirveellä vauhdilla, ja hyppää vinossa kulmassa ja liukastelee. Tarvisi kehitellä joku liimattava matto rappusille, mutta kun nekin on niin rumia tai vaikeita pitää siistinä. Agitreeneissä on käyty noin kerran viikossa, tosin nyt on taas tulossa taukoa pari viikkoa. Meidän treenit siirtyy onneksi jouluviikolla normaaliin rytmiin, paikkaan ja päivään, nyt on ollut treenit lauantai-iltapäivässä, ja se on aika hankalaa.

Ei siis mitään kummempaa; Joulua odotellaan jo, että saisi hieman rauhoittua ja vaan olla möllöttää.