Toipumista

Blondin toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eilen se leikki jo hieman vetolelulla, mikä sai minut kyyneliin. Oli ihana nähdä sen alkavan olla oma itsensä. Apaattisen ja väsyneen parsonin näkeminen ei ole normaalia. :o) Pikkuneiti palelee paljon, mutta on meillä kyllä aika kylmääkin kotona, ulkoilmasta puhumattakaan. Yöllä oli pimahtanut toinen pääsulake, joten aamulla oli aika vilpakkaa herätä. Olemme tällä viikolla jo siirtäneet "makuuhuoneen" alakerrasta yläkertaan, kun ylhäällä on 3 astetta lämpösempää.

Neljää eri lääkettä toipilas saa päivittäin, niiden antaminen on sekin oma lajinsa. Mukana on siis antibioottia ja erilaisia vatsansuojalääkkeitä. Mitään muuta ruuokaa ei pariin viikkoon saa antaa kuin dieettinappuloita, se on aika tylsää varsinkin näin Joulun aikaan. Myöskään jatkossa ei taida Blondi-neiti saada kamalasti herkutella tutuilla luilla tai siankorvilla. Ne voivat herkkää tai ärtynyttä vatsaa ärsyttää, kun eivät sula niin nopeasti ja voi olla teräviä reunoja jos ei kunnolla pureskele.

Pommi on suhtautunut kaikkeen vähän ristiriitaisin tuntein. Maanantaina se oli selvästi peloissaan, varmaan koska kaikkialla haisi veri. Tiistaina se oli aika levoton ja vähän etsiskeli Blondia ja hyppäsi mm. sänkyyn varovasti kun ajatteli Blondin olevan peiton alla. :o) Keskiviikkona se tuntui nauttivan olostaan, tuli rapsuteltavaksi ja näytti ajattelevan, että "vihdoin ne tajusi hankkiutua eroon siitä ärsyttävästä kakarasta". Ei se kuitenkaan kummemmin reagoinut Blondin paluuseen, haisteli ja moikkasi ja ei muuta. Kyllä se näköjään ymmärtää, että Blonkku on väsynyt, koska se tuo paloa enemmänkin minulle, kuin että pyytäsii siskoa leikkimään.

Nyt uskaltaa todeta, että loppu hyvin -kaikki hyvin. Korvaushakemus lähti eilen vakuutusyhtiöön, toivottavasti eivät keksi mitään porsaanreikää. 730 euroa tuli tämä tauti maksamaan, mutta en valita. Ei päivänsädettä voi hinnoitella. :-)