Olen menossa ensi viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssin ekalle osuudelle. Yksi ennakkoon luettava materiaali oli tuo Vilanderin ja Nykäsen kirjoittama Agility alkeista huipulle kirja. Mulla tuli ärsyyntyminen sivulla 25, ja selaillessa kirjaa se vaan kasvoi. Olen kyllä nopeasti syttyvää sorttia ja ehkä hieman kärkäs mielipiteissäni, mutta jos olisin lukenut tuon kirjan ennen agilityn aloittamista, niin tuskin olisin edes aloittanut koko harrastusta.
Luku 2, Sopivan pennun valinta. Rotua valittaessa kannattaa ensin miettiä tavoitteesi agilityssä. Sitten luetellaan ne rodut jotka yleensä menestyvät agilityn SM-kisoissa. Ja sit mietitään onko parempi ottaa talosta vai tarhasta, halutaanko helposti koulutettava (?!) paimenkoira vai dominoiva koira... Väkisin tulee mieleen, että ollaanko tässä nyt menossa hankkimaan perheenjäsentä vai täydennystä työkalupakkiin.
Kirjan loppuosa on pyhitetty ohjaajan fyysiselle ja psyykkiselle valmentautumiselle. Siellä on kunto-ohjelmaa erikseen peruskuntokaudelle, kisakaudelle, erikseen lepokaudelle, on kerrottu kuinka usein pitäisi käydä kuntosalilla, juoksemassa, pelaamassa yms. ja miten pitäisi syödä yms.
Ehkä ihan hyvä kirja semmoiselle, jonka tavoitteet oikeesti on agilityn SM-kisoissa, ja joka ei kuitenkaan ole harrastanut kauhean kauaa ja maalaisjärjen käyttö ei aina ole parhaimmillaan. Minä en kirjaan tutustumisen jälkeen yhtään ihmettele miksei meille ole menestystä tullut lajin parissa, ei ole edellytykset lähimainkaan kunnossa... :o) Itse olenkin hankkinut ensin koiran ja ruvennut sitten vasta miettimään, että mitä sen kanssa harrastaisi. Näin aion mennä jatkossakin, syteen tai saveen.
tiistai 29. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti