:o)

Tadaa! Niinhän siinä kävi, mä sain sen työpaikan! Olin siis perjantaina haastattelussa, ja samana iltapäivänä mulle jo soitettiin valinnasta. Viikonloppu meni hymy huulilla ja hieman jännittynein tunnelmin.

Musta tulee projektikoordinaattori, elikkäs titteli on project coordinator. Töissä puhutaan englantia, työkaverit on kaikki muut insinöörejä, ja 9:ää eri kansalaisuutta. Hauska päästä kokeilemaan ja kohentamaan kielitaitoa muidenkin kielien kuin enkun osalta.

Hieman jännittää, mutta erittäin positiivista tämä on joka tapauksessa!! :o)

Paska reissu

Mutta tulipahan tehtyä... Blondin kisatulos Tampereella tänään: ekalta radalta HYL, tokalta radalta 15 virhepistettä. Virheet kepeitä ja kontakteilta, ja ekalla radalla myös renkaalta. Blondi siis hyppäsi poikkeuksetta kaikki puomin ja A:n alastulot yli. Vaikka tokalla radalla yritin jo kädellä estää, mutta eipä auttanut. No, tiedetään ainakin mitä jatkossa treenataan entistä kovemmin... Lähdössä se pysyi tällä kertaa ihan hienosti. :o)

Kenraaliharjoitukset

Eilen meidän agilitytreenit alkoi oikein makoisasti, mansikkakermakakulla. :o) Meidän treeniryhmän menestys oli menneenä viikonloppuna niin huimaa, kiitos Klenin ja Faunan, että juhlistimme tapahtunutta syömällä täytekakkua ja juomalla kahvia treenimaneesissa. Hauskaa! Paitsi jättikokoisen kakkupalan jälkeen pehmeässä hiekassa täysiä juokseminen nopean ja täysimittaisen radan ajan on aika tuskaa....

Rata oli jälleen aika haastava, noin kolmosten luokkaa. Osasyy tälle radalle oli, että se oli ohjaajan muistillekin haastava kaikkine koukeroineen. Vink, vink! ;o) Blondi oli jo vähän maltillisempi lähdössä, vaikkakin varasti pari kertaa. Laitoin sen takaisin remmiin ja eikun uusiksi. Rata meni muuten sillä ihan superisti, paitsi puomin alastulon se pomppasi aina yli. :o( Rata oli semmoinen, että puomin loppupään alla oli putki, enkä millään siis päässyt/ehtinyt sinne alastulokontaktille passiin. Tietty mun olisi pitänyt laittaa sinne kontaktille kasa nakkeja, mutta tämä tuli mieleen liian myöhään. Daa! Kepit meni aivan loistavasti, myös siltä meille vaikeammalta puolelta! Jokohan sitä puolta uskaltaisi käyttää kisoissa?

Pommi meni hyvin, Pommille ominaisella varmuudella. Pommi ottaa kontaktit hienosti, vaikka niitä en ole namilla opettanut. Se hidastaa sanallisesta käskystä. Pommi jopa ampaisi täysiä putkeen, vaikka en ollut lähimainkaan. Yleensä sen saa viedä suuaukolle saakka. Ainoa Pommin heikko kohta oli eilen kepit. Niitä ei olekaan tahkottu sen kanssa sillai kuin Blondin. No, kesällä treenataan ne kuntoon omalla takapihalla.

Sunnuntaina suunnataan Tamskin kisoihin blondin kanssa. Hyvin järjestetyt kisat, meillä on molemmat radata peräkkäin! :o)

Kääääk!

Mulla on tänään työhaastattelu! Se kestää kuulemma 1,5 tuntia! Enkä ole edes varma käydäänkö keskustelut suomeksi vai englanniksi. Apua?!

Kevättä rinnassa

Eilisen päivän aikana satoi Tampereen seudulla noin 25 cm lunta. Joihinkin kohtiin kova tuuli oli kasannut semmoiset yli puolimetriset kinokset, kuten meidän kotioven taakse. :o) Mä olin ihan innoissani, kuin pikkutyttö ensilumilla. Tein lumitöitä vähän taloyhtiön puolestakin, ja vein koirat ylimääräiselle lenkille, jotta pääsin goretex-säärystimieni kanssa lumeen tarpomaan. Harmi vaan, että parin päivän päästä on kaikki ihanuus taas ohi, ja saadaan kulkea saappaat jalassa sohjossa...

Eilen ostin uuden kevättakin, ja tilasin ihanat oranssit korkokengät itselleni. Joten kyllä se kevätkin saisi tulla kohta. :o)

Illalla kävin hakemassa barffia koirille. Ne ovat olleet nyt vähän sekaruokavaliolla Blondin mahavaivojen takia, ovat saaneet tattaripuuroa, puuroriisiä, keitettyä jauhelihaa yms. Nyt koitetaan taas palata enemmän barffin suuntaan, vaikka ihan "absolutisti" en halua olla. Jotain "terveellisempää" namia mun pitäisi kehitellä käyttöömme, koska en haluaisi myrkyttää koiria nykyisellä suola- ja lisäainemäärällä enää pidempään. Blonkullakin kun saattaa olla kolme treenit viikossa ja kisat päälle, ja lähestulkoon aina on jotain nakkia tai lihapullaa mukana. :o( Olen mä juustoa ja verilättyäkin kokeillut, mutta nyt ajattelin jotain vielä luonnonmukaisempaa, esim. keitettyä naudan kieltä. Voi oksennus!

Istu - paikka

Tämä onkin aika agilitypainotteinen viikko. Viikon sisällä on kahdet treenit ja kahdet kisat, joissa molemmissa on kaksi starttia. Eilen oltiin Nokialla lämminhallitreeneissä Blonkun kanssa. Me ollaan nyt oltu siellä jo kahdella kurssilla, eli 16 kertaa, ja ilmoitin meidät jatkaviksi, eli ainakin kaksi kuukautta siellä vielä käydään. Aluksi sain siitä mattopohjasta jalkani kipeiksi, mutta enää se ei vaikuta yhtään, niin sitä vaan tottuu. Treenit on siellä aina tosi hyvin suunniteltu, ja radat melko haastavia. Olen siis tykännyt.

Eilen mentiin pitkää ja vaikeaa rataa, mutta Blondi kulki kuin unelma. Aika hienoa huomata, että meidän treeni sujui ihan yhtä hyvin kuin niiden ryhmämme hieman koppavien kolmosluokkalaisten. ;o) Saimme kehuja keppien sujuvuudesta, siinä olemme selvästi edistyneet eniten. Myös Blondin putkeen irtoaminen on jotain aivan ällistyttävää, ei todellakaan tarvi saatella sinne päinkään. Yleensä. :o) Eilen suurin osa treeniajastamme tuhrautui valitettavasti jälleen paikallaanpysymisen harjoitteluun lähtötilanteessa. Maanantain kisoista turhautuneena otettiin tässä asiassa nyt tiukempi linja käyttöön. Vien Blondin nyt sit aina remmissä ja kaulapannassa lähtöpaikalle. Laitan sen istumaan, ja otan sit vasta kaulapannan pois, ja jätän siihen odottamaan. Jos neiti varastaa tai liikahtaa edes vähän, niin menen takaisin ja laitan kaulapannan kaulaan ja kaikki alusta. Yhden esteen taakse pystyn melko helposti mennä, mutta toiselle esteelle kävellessä alkoi kirppu jo tulla perään. Tätä me nyt sit yritetään treenata kovasti, aina tietty agitreeneissä, mutta myös kotona ja vaikka lenkilläkin. Olen itse ollut liian lepsu asiassa, joten ei auta kuin katsoa peiliin taas kerran.

Koirani on kuuro (ja pelle)

Mä aion teettää ensi kesäksi semmoisen t-paidan, jossa lukee edessä Blondi, ja takana "Koirani on kuuro". Selviää monelta selitykseltä ja ihmisten ei tarvi kummissaan ihmetellä kisayleisössä, että miksi toi tyhmä akka ei huuda koiralleen "putkeen". :o)

Eilen oltiin Blonkun kanssa Turussa ATT:n kisoissa. Eka rata oli ihan sairaan helppo, yksi pieni juju, jossa koira saattoi mennä putkesta väärästä päästä sisään, mutta muuten suoraa juoksua. No, tiedätte varmaan kuinka tämmöisillä radoilla käy. Hylly tuli, kuinkas muuten. Mutta yleisöllä oli hauskaa, ja sehän on pääasia, eikö? Alku meni hyvin, mutta Blondi ampaisi tosiaa putkeen väärästä päästä. No, minä ajattelin, että silti mennään, ja koitin saada sen menemään siitä oikeasta päästä uudestaan. Ei, ei, e, ei sitten millään. Putken suu oli hallin seinän vieressä, ja putken päällä oli joku paino. Blondi (joka on muuten putkihullu!) ei tajunnut. Ilmeisesti se ei vaan jostain syystä oikein hahmoita noita seinän vierellä olevia suuaukkoja, koska niiden kanssa ollaan ennenkin tahkottu. Mä lähetin sen noin seitsemän kertaa putkeen, ja aina se palasi takaisin. Kävi kurkkaamassa suuaukolla, kävi haistamassa putken painoa, mutta ei mennyt sisään. Tässä vaiheessa jo ystävällinen tuomariherrakin sanoi mulle, että huuda sille koiralle "putkeen". Samaa oltiin kuulemma yleisössä päivitelty. :o) Minä sitten kesken radan ystävällisesti kerroin tuomarille, että kuuroille korville on yleensä turha huudella... Loppurata meni ihan kivasti, kepit sujui mutta pussista juostiin ohi. Tuossa vaiheessa en jaksanut lähteä enää korjailemaan. ;o)

Toka rata oli ihmeellisen hankala, siis ykkösten radaksi. Siinä ei ollut ykkösten radoille ominaisia suoria juoksupätkiä ja linjoja, vaan se oli aikamoista pyöritystä. :o) Se oli tuomariharjoittelijan tekemä, ja meille ei mitenkään liian vaikea kuitenkaan. Saimme radalta tulokseksi 5 virhepistettä, kielto hypyltä. Olimme neljänsiä. En saanut lähdössä mitään kontaktia Blondiin. Kun lopulta sain sen istumaan, ja päästin siitä irti, niin se lähti samantien paikaltaan haahuilemaan. Se ei ampaissut radalle, vaan nenä maassa lähti jonkun hajun perään. Ehti käydä ekan hypyn toisella puolella, mistä siis saimme virhepisteet. Sain sen kuitenkin houkuteltua hypyn ohi takaisin alkuun, ja siitä otimme sitten lentävän lähdön. Rata meni täydellisesti, ja olisimme tehneet hienon nollan ilman tuota alun haahuilua. Ai miten niin paikallaan pysymistä kannattaisi treenata?! ;o) Olin neitiin tyytyväinen. Kepit sujui mallikkaasti (en ohjannut kuin ekan välin), kontaktit otettiin ja olin itsekin koko ajan kartalla, vaikka tein useita puolenvaihdoksia, valsseja ja persjättöjä. Ensi sunnuntaina on Tampereella kaksi starttia, katsotaan oisko silloin meidän päivä...

Pääsiäistä!

Pääsiäinen on sujunut meillä kivasti ja rauhallisesti. Torstai-iltana oltiin Länsi-Teiskossa agitreeneissä. Miellä oli "vieras" koutsi, ja treenit oli oikein hyvät ja mielenkiintoiset. Aika vaikeita käännöksiä ja meille harvinainen pöytä radalla. Ihan hyvin meni. Perjantaina nautimme auringosta pitkillä lenkeillä, mä luin yhden kokonaisen kirjan päivän aikana, ja koirat loikoilivat milloin missäkin mihin aurinko loi säiteitään. :o) .

Perjantain päivälenkillä tuli vanhempi rouva labradorin noutajan kanssa meitä vastaan metsätiellä. Mä olen viime kuukausina ollut mielestäni erittäin rauhallinen noiden idiootti-koirankusettajien kanssa, mutta tällä kertaa paloi käämit ihan totaalisesti. Rouva kun näki meidän tulevan vastaan, niin päästi koiransa saman tien remmistä pois. Mä huusin, että "miksi sä noin teit, katsokin sitten ettei se tule tänne meidän lähelle!". Rouvan vastaus oli, että "tää kiskoo niin paljon, että menen kumoon jos pidän sen remmissä". Minun (ehkä liiankin ilkeä) vastaus oli, "pitääkö jumal*uta hankkia semmoinen koira, jota ei pysty käsittelemään?". Koira rynnii täysiä meitä kohden, korvat heiluen. Rouva huutaa, että "tää on ihan kiltti, ei se mitään tee!". Minä karjun itku kurkussa, että "ota se nyt #%¤**kiinni, koska nämä ei ole kilttejä!"... Olihan se labradori kiltti, ei siinä mitään, leikkimään se oli tulossa. Mutta mun molemmat koirat oli ihan raivona, kun tommonen musta iso koira rynnii vapaana niiden luokse. Mä koitin pitää koiria selän takana ja jalalla sitä labradoria kauempana. Samalla huusin täyteen ääneen sille rouvalle ja sen koiralle vuorotellen, todellakin säästämättä yhtään tietämääni kirosanaa. Rouva todennäköisesti loukkaantui ja pitää mua ihan hulluna. Mutta jos en olisi näin toiminut, hänen koiraltaan puuttuisi todennäköisesti toinen korva, ja silmä olisi puhki tällä hetkellä. Nyt säästyttiin sentään ilman fyysisiä vahinkoja.

Lauantaina oli Blondin hakutreenit, jotka kestivät vaatimattomasti viisi tuntia. Treenit olivat Pinsiössä semmoisella isolla vanhalla soramontulla. Ilma oli mitä loistavin, vähän pakkasta ja ihana auringonpaiste. Onneksi mulla oli aurinkolasit mukana, muuten olisi tullut varmaan vuosisadan jysäri. Hieman posket ja nenä kärvähtivät, sen verran hyvin hanki heijastaa tuota aurinkoa. Blondilla oli kaksi maalimiestä piilossa, toinen semmoisen sorakasan takana ja toinen istui traktorin hytissä. Blondi lähinnä nautti vapaana juoksemisesta, ja itse etsiminen oli toissijaista. Molemmat maalimiehet löytyivät katseella, ei siis mitenkään nenää käyttämällä. :o( Kauhean tyytyväinen en siis ollut treeniin, mutta minkäs teet. Se ilmaisu-treenien aloittaminen on vieläkin työn alla, kukahan mua potkaisisi oikein kunnolla persuuksille?!

Tänään oltiin muutama tunti meidän mökillä Toijalassa. Koirat nauttivat täysin rinnoin, kun saivat juosta vapaana jäällä ja heitin niille palloa. Pommi söi varmaan kolme kiloa lunta, ja nyt sit käydään tunnin välein ulkona pissalla. :o) Huomenna suuntaamme pikkuneidin kanssa Turkuun agikisoihin. Nähtäväksi jää, onko emännällä rata hallussa tällä kertaa?! ;o)

Nappisilmä

Hieman uteliaana olen lukenut blogituttujen kirjoituksia Tampereen KV-näyttelystä. Minulle tuo touhu on ihan vierasta, Pommi on ollut näyttelyssä ehkä kolme kertaa nuorempana, ja silloinkin kasvattaja vei sitä kehässä. Blondi ei ole vielä näyttelyssä ollut, eikä sieltä Kennelliitosta tai -piiristä ole tullut asiaan vieläkään mitään vastausta, vaikka toisin lupailivat. No, siitä ei sen enempää...

Tampereella tuomaroinut rouva oli ollu ilmeisen tarkka esim. silmien pigmentistä. Pommilla on ollut aina tosi kauniit silmät. Sillä on ollut ihan täydellisen symmetrisesti kajalia yläluomessa, mutta alhaalla ei mitään. Nyt, tänä talvena, sen toisen silmän alle luomeen on ilmestynyt aika iso pigmenttiläiskä. Minusta on erittäin hassua, että ensinnäkin kohta neljä vuotta täyttävälle koiralle, ja toisekseen vielä keskellä talvea, tulee yhtäkkiä lisää pigmenttiä. Nyt täydellisen kauniit silmät ovat hieman surullisen näköiset, kun pigmentti näyttää vähän kuin ärripurrilla olisi tippa linssissä koko ajan. :o)

Sylkkäriä ja kepitystä

Ei oo oikein ollut mitään asiaa, että olisin viitsinyt tänne kirjoitella. Nyt kun asuu "yksin" (T. on reissussa), niin tuntuu taas kaikki aika menevän joko töissä, koirien kanssa lenkillä, treeneissä tai muuten vaan niiden kanssa puuhaillessa. On siitä herrasta siis jotain apuja selvästi ollut! ;o)

Eilen oltiin Blonkun kanssa lämminhallitreeneissä. Mentiin aika vaikeaa rataa, oli jos jonkinlaista kieputusta ja putkeen menoa väärästä päästä. Meni silti ihan kohtuu hyvin. Alun kieputusta koitin ohjata "jaakotuksella", eli semmoisella Blondille hieman oudolla ohjauksella. Kyllä se sen aika pian tajusi, itse sai vaan olla tarkkana, että ei hukannut koiraa selän taakse. Toisessa kohdassa käytettiin sylikäännöstä, joka ei heti pikkuneidillä sujunut. Otettiin namikippo avuksi, ja treenattiin ihan pelkkää käännöstä. Parin kerran jälkeen sekin lähti sujumaan. :o) Keppien "vaikeampi" puoli alkaa myös mennä kohtuuhyvin. Olen tähän asti huitonut kädellä, ikäänkuin näyttänyt aina erikseen joka välin, että mistä pitää mennä. Nyt kokeiltiin niin, että pidin käden kyllä ojennettuna alas, mutta ihan paikallaan, en sillai huitonut tai rytmittänyt. Meni paljon paremmin! Ei toi kyllä vielä niin vahva puoli ole, että uskaltaisin sitä kisoissa käyttää. Toinen puoli kun menee yleensä ihan ilman kättä, juoksen vaan vierellä.