Istu - paikka

Tämä onkin aika agilitypainotteinen viikko. Viikon sisällä on kahdet treenit ja kahdet kisat, joissa molemmissa on kaksi starttia. Eilen oltiin Nokialla lämminhallitreeneissä Blonkun kanssa. Me ollaan nyt oltu siellä jo kahdella kurssilla, eli 16 kertaa, ja ilmoitin meidät jatkaviksi, eli ainakin kaksi kuukautta siellä vielä käydään. Aluksi sain siitä mattopohjasta jalkani kipeiksi, mutta enää se ei vaikuta yhtään, niin sitä vaan tottuu. Treenit on siellä aina tosi hyvin suunniteltu, ja radat melko haastavia. Olen siis tykännyt.

Eilen mentiin pitkää ja vaikeaa rataa, mutta Blondi kulki kuin unelma. Aika hienoa huomata, että meidän treeni sujui ihan yhtä hyvin kuin niiden ryhmämme hieman koppavien kolmosluokkalaisten. ;o) Saimme kehuja keppien sujuvuudesta, siinä olemme selvästi edistyneet eniten. Myös Blondin putkeen irtoaminen on jotain aivan ällistyttävää, ei todellakaan tarvi saatella sinne päinkään. Yleensä. :o) Eilen suurin osa treeniajastamme tuhrautui valitettavasti jälleen paikallaanpysymisen harjoitteluun lähtötilanteessa. Maanantain kisoista turhautuneena otettiin tässä asiassa nyt tiukempi linja käyttöön. Vien Blondin nyt sit aina remmissä ja kaulapannassa lähtöpaikalle. Laitan sen istumaan, ja otan sit vasta kaulapannan pois, ja jätän siihen odottamaan. Jos neiti varastaa tai liikahtaa edes vähän, niin menen takaisin ja laitan kaulapannan kaulaan ja kaikki alusta. Yhden esteen taakse pystyn melko helposti mennä, mutta toiselle esteelle kävellessä alkoi kirppu jo tulla perään. Tätä me nyt sit yritetään treenata kovasti, aina tietty agitreeneissä, mutta myös kotona ja vaikka lenkilläkin. Olen itse ollut liian lepsu asiassa, joten ei auta kuin katsoa peiliin taas kerran.