Eilen oltiin taas agitreeneissä, maneesilla Länsi-Teiskossa. Kahta eri rataa mentiin, molemmat varmasti 1-luokan ratoja vaikeampia, mikä on meidän treeneissä ihan normaalia. Tokalla radalla treenattiin sylikäännöstä. Ekalla radalla oli yksi vaikea vienti hypylle, keppien suoritus meille vaikeammalta puolelta ja hieman kinkkisempi putkelle meno. Oli siis oikein hyödylliset ja hyvät treenit.
Pommi kulki hyvin, molemmat radat sujui siltä hienosti. Pommi alkaa olla aika "varma" agilitykaveri. Kun muistaa ne pari kompastuskiveä, niin sen kanssa on aika helppo mennä. Putkelle pitää viedä selkeästi ja aika lähelle, sen huomasin eilenkin jälleen. Ja kepit takkuaa vielä hieman, ainakin toiselta puolen. Eilen tuli koutsilta se vähän pelon sekaisin tuntein odottamani kommentti: "Kyllä sun pitää ruveta kisaamaan tuolla koiralla, se menee niin hyvin".
Pommi menee hyvin, kyllähän mä sen tiedän. Se on muutenkin nopea ja innoissaan, kuumenee sillai aika sopivasti tällä hetkellä. Mutta...
Hallikisoissa olisi turvallisempaa, kun yleensä joka sivustalle kentän laidalle ei pääse katsojia koirineen. Mutta kannattaako mennä hallikisoihin, jos ei kesällä uskalla sit ulkona kisata? Mä tiedän, että jos vien sen kisoihin, niin jännitän aivan törkeästi, vatsa solmussa ja jalat tönkkönä. Onko sekään sit kivaa? Joku päätös pitäisi tehdä. Turun pääsiäiskisoissa olisi aika ideaali tilanne, kuulemma vaan yhdestä päädystä laita "auki". Se lähtö ja maalihan meillä ne ongelmat on, ei Pommi kesken radan mihinkään lähde. Mietitään.
Blondi meni vauhdilla ja vouhottaen. On niin kiire! Ei ehdi odottamaan lähdössä lähtölupaa, ei ehdi menemään kaikkia keppejä loppuun tai odottamaan, että se keinu oikeasti laskeutuu. Hieman malttia kun neidille saisi, niin hyvä tulisi.
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti