Uskon, että elämä sian kanssa on varmasti vaikeaa ja haastavaa. Viíville hatunnosto! :o) Vaikka asuu ihan "tavallisen" miehen kanssa, niin siltikin välillä tuntuu, että tosiaan olemme eri planeetoilta. Mies harrastaa intohimoisesti jotain, yleensä urheilua, johon menee noin 10-20 tuntia aikaa viikossa. Pisimmille pelireissuille lähdetään jo edellisenä iltana, tai sit viiden maissa aamuyöllä. Jossain vaiheessa nainen tuskastuu ja tiuskii, että voisit sinäkin joskus olla kotona ja tehdä vaikka kotitöitä välillä. Mies vastaa, että koita nyt kestää hetki vielä, mä lopetan tämän kauden jälkeen, ja sit olenkin aina kotona. Älä nainen usko, älä vaan erehdy uskomaan!! Pitäisihän se jo idiootinkin tajuta, että ei se niin mene, mutta silti sinisilmäinen hyväuskoinen naikkonen uskoo. Kausi loppuu, pari kuukautta menee niin, että herraa oikeasti näkyy kotona, jos ei muuta niin sohvalla kyseistä lajia katsomassa. Sitten yhtenä torstaina se sanoo lähtevänsä joukkueen palaveriin, jossa suunnitellaan tulevaa kautta. What the fuck? Ai sen joukkuueen, jossa sä lopetit? Ai sitä kautta, jolloin sun ei pitänyt olla enää toiminnassa mukana, paitsi silloin tällöin katsomossa istumalla? Mitä ihmettä sinä siellä palaverissa teet? Ja siihen mies vaikeena mutiseen, että menen nyt katsomaan mitä siellä puhutaan, ja onhan sullakin harrastuksia, ja olethan säkin koirien kanssa paljon pois kotoa...15 tunnin pelireissun vertaaminen kolmen tunnin agikisareissuun on kai miehistä ihan oikeutettua.
Miksi parisuhde on semmoista vastakauppaa? Sä saat mennä jos mäkin saan. Teoriassa kai loogista, mutta kun molempien menot on aina eri aikaan, niin lopputulos on se, että silloin tällöin lauantai-aamuna aamiaisella kohdataan. Työmatkat mä hyväksyn nikottelematta, niitäkin riittää, ja usein myös viikonloppuja tuhrautuu matkustelussa, mutta minkäs teet. Työkaveri kysyi multa joskus, että miltä tuntuu jäädä pallolle kakkoseksi? Silloin nauratti, mutta katsotaan nyt hyytyykö hymy kun se kausi oikeasti alkaa.
2 kommenttia:
Voi että sympatiat täysin sun puolella.
Tosin, enää en ole urheilijan kanssa saman katon alla, mutta aika näyttää millaista tulee olemaan yrittäjän "vaimokkeen" elämä, ei varmaan herkkua sekään.
Nyt voi vielä kyllä nauttia rakkaasta ihan kotisohvalla.
Voi Laura Laura, olisit vaan tyytyväinen, että se pysyy hyvässä kunnossa. Meillä toi homma menee täysin päin vastoin. Mää oon se joka on kaikki illat pois ja lupaan lopettaa tanssijoukkueessa. Ei se oo niin helppoa, kun siitä on tullut elämäntapa ja joukkuekaverit on mitä parasta seuraa. Ja toisaalta musta on aivan ihanaa, että on omia ja tärkeitä harrastuksia. Teillä on koko loppu elämä aikaa tuijottaa toistenne naamoja kyllästymiseen asti. Nauti omasta ajasta, avaa viinipullo, kattele lempisarjoja, lue kirjaa ja rapsuttele koiria. Voin luvata, että vielä tuut kaipaan elämässä omaa rauhaa ja sellaisia hetkiä. Nimimerkki seurustellut 6 vuotta saman ihmisen kanssa.
Lähetä kommentti