Älä revi sitä koiraasi

Vaikka itse ei todellakaan ole mikään mallitapaus koirankoulutuksessa tai pitkäpinnainen ja kärsivällinen niiden jumpittelujen kanssa, niin silti joskus tekisi mieli puuttua toisten koiranomistajien toimintaan. Eilen päivälenkillä näimme ihan lähellämme sellaisen nuoren oloisen parsonin, joka oli vanhemman rouvan kanssa fleksilenkillä. He tulivat aluksi meitä vastaan, mutta vaihtoivat meidät havaittuamme toiselle puolelle tietä ja vaihtoivat suuntaa, eli lähtivät kulkemaan samaan suuntaan kuin me menimme. Tuo vieras parson laittoi maihin, ja jäi kyttäämään meidän tuloa. Ihan tuttua. Rouvalla oli ilmeisen huono päivä ja metodit hakusessa, koska hänellä paloi ihan hihat koiran kanssa. Nameja heillä ei ollut käytössä, vaan rouva koitti fleksillä kiskoa koiraa eteenpäin. Ei edes puhunut sille tai maanitellut, kiskoi vaan. Kun ei tehonnut, niin sitten nykäistiin lujempaa. Koira kun koitti mönkiä vaan meitä kohden, niin eikös tempaista oikein kunnolla, niin että koira lentää kaaressa lumipenkkaan. Ja kun tämäkään ei auttanut, niin jäivät siihen paikalleen odottamaan, että me pääsimme reilusti heidän ohi, ja sitten taas vaihtoivat suuntaa alukeperäiseen.

Mä toivon, että koira ei ollut tuon rouvan, vaan että hän oli joku sijaisulkoiluttaja. Jos lenkkeily ja koirien vastaantuleminen on noin vaikeaa, ja sitä ei edes yritetä kouluttaa tai tehdä helpommaksi, niin sääliksi käy. Pommihan on melkein samanlainen tapaus ilman namipussia. Nykyään se on jo niin ehdollistunut, että heti koiran havaittuaan tulee seuraamaan hyvässä kontaktissa ja odottaa namien tippumista. Olikohan tuolle rouvalle tullut moinen mieleenkään, että siinä säästyisi omat hermot ja olkapää rasitusvammalta, kun kokeilisi vähän pehmeämpiä metodeja. En viitsinyt ruveta huutelemaan tien yli mitään, vaikka mieli teki. Kai asiasta teki itseä läheisemmän se, että retuutettava koira oli juuri parson.

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas lämminhallitreeneissä. Ei menty rataa ollenkaan, vaan treenattiin keppien sissänmenoa ja A:n alastulokontaktia. Oli erittäin hyödyllistä, ja treenit onnistui hyvin. Keppien "helpompi" puoli sujuu jo aika mallikkaasti, Blondi tuntuu melkein tajuavan jopa sisäänmenoaukon. Vaikeampaa puolta treenattiin niin, että namikippo oli heti ekassa välissä, ja myöhemmin toisessa välissä. En näyttänyt sisäänmenoaukkoa varsinaisesti, vaan osoitin keppejä vaan kauempaa. Lähti sujumaan hyvin. Tulisi nyt äkkiä kevät, niin saatais kepukat takapihalle ja tehotreenit käyntiin. :o)