Haaveet kaatuu

Kävin tänään katsomassa sitä Viialan omakotitaloa. Onneksi menin, niin ei jää ainakaan vaivaamaan. Ei se nimittäin ollut läheskään niin hyvässä kunnossa kuin kuvat antoivat ymmärtää. Sisältä päällisin puolin ihan pikku remontoinnilla saatavissa kivaksi, mutta ikkunat oli esim. tosi huonossa kunnossa ulkoa, samoin kuisti ja jopa kivijalka. Olihan se kaunis ja piha oli aivan ihana ja ulkorakennus saunoineen ja kesähuoneineen hurmaava. Mutta sen verran jopa minulla on järkeä, että tajusin ettei se ole mun juttu. Esittelyssä oli noin 20 pariskuntaa tai perhettä, ja kyllä siellä pihalla leikkivät lapset sen verran onnellisilta näyttivät, että eiköhän tuo heille kaupaksi mene. Mulla etsinnät jatkuu edelleen...

Status lyhyesti :o)

• Tarjous ei mennyt läpi :o) Myyjä teki vastatarjouksen, joka on alkuperäistä hintaa kokonaiset 1000 euroa halvempi.
• Unelmamiehiä on. Ei unelmamies tarkoita täydellistä. Täydellisiä ihmisiä ei ole, mutta unelmamiehiä varmasti on. Yksi on jo kiikarissa...
• Juttelin ihanan pankkiyhteyshenkilöni kanssa tänään varmaan tunnin. Jos meitsi aluksi maksaisi vaan niitä asuntolainan korkoja, eikä lyhentäisi itse lainaa ollenkaan, niin sit voisi jo palkka riittää jopa makarooniin ja jauhelihaankin...
• Mä menen tänään kavereiden kanssa terassille ja tanssimaan ja vedän pään täyteen ja olen 12 tuntia miettimättä tätä asiaa.
• Hauskaa viikonloppua kaikille!

Kohtalo puuttuu peliin?

Kiitos kaikille kommenteista. Arvostan niitä, ja on kiva kun ihmiset kertovat mielipiteensä rohkeasti. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että minä olen se, joka on tässä yksinään muuttamassa, yksinään maksamassa sen lainan ja leikkaamassa ne nurmikot ja tekemässä ne lumityöt. :o) On tietty helppo kommentoida sivustaseuraajana, mutta kuinka monella on oikeasti kokemusta yksinäisenä naisena hoitaa ylisuurta asuntolainaa ja ikivanhaa omakotitaloa koirineen? Ja ihan kaikkia talouselämäni koukeroita, auto- ja asuntolainoja yms, kun ette (onneksi) tiedä, niin on ehkä väärin verrata noita kahta asuntoa keskenään. Se hintaero kun on kuitenkin 60 000 euroa.

Tein Nokian asunnosta eilen tarjouksen. Pähkähulluun tapaani päätin leikkiä hieman kohtalon kanssa. Ajattelin, että jos tarjous menee semmoisenaan läpi, niin ok. Sitten muutetaan Nokialle, asutaan siellä tyytyväisenä jonkin aikaa ja hankitaan se unelmien talo sit jonkun ajan kuluttua sen unelmien miehen kanssa. Mutta... jos tarjous ei mene läpi, vaan myyjä haluaa asunnosta enemmän, niin sitten se on joku merkki jostain tuolta ylhäältä. Silloin mun pitää taas pysähtyä miettimään, ja käydä vaikka katsomassa tuota omakotitaloa. Mä harrastan tämmöistä kohtalon kanssa leikkimistä hyvin harvoin, mutta joskus se hauskaa, sillai Bridget Jones-tyyliin. Ehkä menen ostamaan Casino-arvan, ja jos siinä on voitto, niin sit mun kuuluu ostaa se talo... :o) Hyvällä ja varmalla pohjalla tämä asioidenhoito!

Mä olen semmoinen huithapeli tunneihminen, jolle realistinen järkiperäinen ajattelu ja talouslaskelmien teko on ihan tuntematon käsite. Ex sanoi aikanaan ihan suoraan, että mä en luota sun raha-asioiden hoitoon, joten jospa minä hoitaisin nämä kaikki laina-asiat. Ihan oikeassa oli, eikä mitään muutosta parempaan ole havaittavissa. Joten siksi tuo omakotitalo ei ole kovin järkevä päätös, kun minulla on tapana elää yli varojeni ja ostaa ex tempore kolme paria kenkiä kun en osaa valita mitkä ottaisin... Tuskin osaisin tapojani yhtäkkiä muuttaa.

Katsotaan nyt, eiköhän se kohtalo vie tätä asiaa tänään ainakin yhden askeleen eteenpäin. :o)

Ihan vähän erilainen...

Pyynnöstä kaikkien reposteltavaksi:

Nokian asunto

Tää on niin tätä

Juuri kun olet tehnyt päätöksen, että "Ok, muutetaan kerrostaloon, edulliseen mutta kauniiseen asuntoon. Asutaan siinä jonkun aikaa, ja ostetaan se unelmien asunto sit kun löytyy se unelmien mies". Niin, juuri silloin kilahtaa sähköposti ja siellä tulee viesti "hakupalvelumme on löytänyt sinulle seuraavanlaisen kohteen":

Rakennettu 1900, sijaitsee Viialassa, työmatka olisi 34 km. Piha on 990 m2, asuinpinta-ala 78 m2. Sisältä aivan totaalisen ihana, semmoinen vähän pitsihuvilamainen ja romanttinen. Kantsii käydä katsomassa ne sisäkuvat vaikka Etuovessa (kohdenumero 534020), mä ihastuin niihin ihan samantien. Arvaan, että ainakin Tiina tykkää sisustuksesta. :o) Hinta on 126 000 e.

Niin, missä ongelma? Se kerrostalo on 60 000 euroa halvempi, ja se vapautuisi parissa viikossa. (Kyllä, kävin siellä tänään taas ihastelemassa, ja se vapautuisi tosiaan ihan hetkessä...) Tähän mulla ei oikeasti ole varaa. Mutta kun se on niin ärsyttävän pienestä kiinni! Mä olen pitänyt ylärajana 110 000 euroa, ja tuolla asuessa menisi bensoihinkin nykyistä enemmän... Kiukuttaa, ärsyttää, ottaa pannuun ja turhauttaa. Menenkö ostamaan sadalla eurolla Casino-arpoja ja toivon päävoittoa?! Ja sit on olemassa semmoinen "ystävä", joka toteaa ongelman kuultuaan: "minä annan sinulle 30 000 e, jos se tekee sinut onnelliseksi". Ei semmoiseen voi suostua, minä ainakaan. Mutta silti tuo talo on kuin mulle tehty, ja pystyn jo kuvien perusteella kertomaan, että haluan sen. Pitääkö sitä oikeasti lopettaa shoppailu kokonaan ja nöyrästi kysyä pankista superpitkää asuntolainaa...

Sekalaista tajunnan virtaa

Tänään on meikäläisellä sensuuri päällä. :o) Olen kirjoittanut tähän ehkä noin kymmenen kertaa muutaman rivin verran tekstiä, ja sitten pyyhkinyt sen pois. Miettinyt hetken, ja sit tehnyt saman uudelleen... Blogini lukijakunta, saati heidän elämännäkemyksensä, ei ole ihan selvillä, ja jostain syystä ajattelen sitä nyt normaalia enemmän. Silti mulla selvästi on asiaa, kun kerta toisensa jälkeen yritän saada ajatukseni järjestykseen kirjoittamalla.

Mitäs meille kuuluu? Mulla on vähän kiirettä pitänyt ja stressi kurkkii nurkan takaa, että koska se pääsisi hyppäämään kimppuun. Olen tehnyt koirien kanssa pitkiä lenkkejä, koska metsässä kävellessä tunnun olevan onnellisimmillani ja pää melko tyhjänä muista ajatuksista. :o) Agirotu lähestyy ja siihen liittyvät somistusjutut on ihan vaiheessa. Huominen menee ainakin niiden askartelujen parissa, todennäköisesti myös osa viikonlopusta. Viikonloppuna olisi tarkoitus auttaa kaveria muutossa, joten saanpahan siitäkin taas esimakua. Mulla ei ole palkallista kesälomaa ollenkaan, ja hirveästi en ole suunnitellut palkatontakaan pitäväni. Kyllä sitä kai pari viikkoa tulee kuitenkin pidettyä, ei jaksa muuten koko syksyä ja talvea ahertaa. Onneksi mun ei tarvitse lomaani paljoa etukäteen ilmoittaa, voin katsoa sääennustuksia ja tehdä päätöksen sen mukaan. :o)

Asuntoesittelyissä on tullut rampattua ihan kiitettävästi. Mä olen noissa asunto-asioissa(kin) semmoinen tunneihminen, että sen asunnon pitää kolahtaa kunnolla, ei riitä että se on "ihan kiva". No, tänään menen uudelleen katsomaan sitä Nokialla olevaa pienkerrostaloasuntoa. Se kolahti minuun, vaikka piha ja parveke puuttuukin. Tykkään eri aikakausien yhdistämisestä. Se, että talo on rakennettu ennen 50-lukua, ja siellä on kuitenkin modernisti rempattu keittiö, tekee siitä minulle mielenkiintoisen. Oma sisustustyyli kun on aika samanlainen. Löytyy viime vuosisadan alun antiikkitavaroita, 50-lukulaista maalaisromantiikkaa ja ihan modernia Ikeaa. Mulle pääasia tavaroissani on, että ne on mun mielestä jotenkin kauniita tai erityisiä, ei välttämättä niiden yhteensopivuus. :o) Olen jo mielessäni sisustanut kyseisen asunnon, joten kyllä mä ihan tosissani sen kanssa olen. Nyt alkaa olla kyllä sen verran ahdistunut olo tuon nykyisen asumistilanteen kanssa, että pääasia taitaa olla vaan se poismuutto. Ja sen ajatteleminen saa mut iloiseksi, vaikka toisaalta itse sen muuttoruljanssin ajattelu saa repimään hiuksia...

Näin kai se meni

Rajaton: Sydän ei vastaa

Järkipuhetta: 'Hän on se oikea
älykäs ja sivistynyt, kuuntelehan nyt!
Vai mitä mieltä olet siellä alhaalla?'

Järkipuhetta: 'Juuri se oikea
kauniskin, miellyttää ihoa ja silmää
Sydän, ystäväni, ootko kuulolla?'

Sydän on hiljaa, se ei vastaa
Mitäs meni tyytymään tyydyttävään
Eikä etsinyt enemmän
Kun ei uskonut parempaakaan löytyvän

Järkipuhetta: 'Epäilyttävän hiljaista!
Pitäisköhän huolestua ystävänsä puolesta
vaikka kaiken järjen mukaan sen on oltava kunnossa?'

Järkipuhetta: 'Taidat sittenkin olla kuulolla
jostain syystä mua välttelet, mutta syytä kerro et
Sydän, sano edes jotain, mitä tahansa!'

Sydän ei vastaa, se on hiljaa
Miten selittäisi järkiperäisesti
Että vaikka osallistui valintaan
Toisinaan haikailee parempaan
Sydän on hiljaa, se ei vastaa

Joskus on helpompi vaieta kuin vetää hätäjarrusta
Vaikka jälkikin ois pahaa, jälkikin ois pahaa katsella

Sydän on hiljaa
Eikä vastaa, eikä vastaa...

Ihastus

Kävelin tänään Satakunnankadulla olevan antiikkiliikkeen Mennyt Aika ohi. Kauppa oli kiinni, voisi kai sanoa onneksi, koska muuten olisin nyt varmaan aika paljon köyhempi. Ikkunassa oli kaksi tuolia, joihin mä ihastuin ikihyviksi. Ne ovat puuta, semmoiset "vanhan" -malliset keittiöntuolit, eli aika koristeelliset leikkaukset. Tuolit on maalattu aivan mahtavasti kullanvärisellä maalilla, ja niissä on tosi tumman sininen samettinen päällystys istuinosassa. Mä tarvisin neljä tuolia, mutta en usko noita löytyvän kuin nuo kaksi. Soitan sinne huomenna, ja kysyn hintaa ja josko niitä sattuis olemaan 4 kpl. Mutta kyllä ne niin totaalisen ihanat oli, että eiköhän niille koti löydy mun luota joka tapauksessa. ;o)

Edit: Mä soitin ja varasin ne tuolit itselleni. Kaksi tuolia maksaa yhteensä 220 euroa. Ne on vuosisadan ihan alusta, hieman suurempi malli "napoleonin" tuolista. Käyn hakemassa ne vasta ensi viikon alussa, mutta laitan kyllä tänne sit valokuvan. :o) Tuskin niistä keittiön tuoleja tulee, mutta esim. makuuhuoneeseen ja eteiseen niistä saisi kivan glamour-säväyksen. :o)

Juhannuksen viettoa

Diiba daaba duu... Mistäs sitä aloittaisi tän runoilun?

Torstaina olin Nokialla katsomassa yhtä asuntoa. En ole juurikaan kerrostaloja katsellut, varsinkaan Nokialta, mutta jokin asia tuon asunnon kuvissa sai mun huomion kiinnittymään. Se on siis kaksikerroksinen pienkerrostalo, rakennettu vuonna -49. Asunto on ekassa kerroksessa, 64-neliöinen kaksio. Se vaan oli jotenkin niin mun näköinen. Ihanat syvät ikkunat ja vanhat patterit. Vanhanaikaiset isot vaatekaapit ja semmoinen hassu vanhanajan "kylmäkaappi" keittiön ulkokiviseinässä. Tehty täysremppa vuosi sitten, keittiössä hienot tumman harmaat modernit kaapistot, limenvihreä makuuhuone ja maitokahvin värinen todella iso olohuone ja mahtava puulattia. Ei pihaa, ei parveketta, ei saunaa. Silti vakavasti harkitsen sitä, ja sen verran se jäi vaivaamaan, että taidan mennä siellä uudelleen käymään. Se olisi erittäin edullinenkin, joten voisin ottaa vaikka hieman ekstraa asuntolainaa ja satsata hieman kalusteisiin ja uuteen telkkariin... :o)

Perjantaina kävin kaverin kanssa Kangasalalla Marjamäen pajutilalla. Mukaan lähti ihana koirakuosinen kangaskassi. Kaikkea ihanaa sisustusjuttua ja huonekalua siellä katselin, mutta ennen muuttoa ei kyllä viitsi ostaa mitään.

Lauantai ja sunnuntai oltiin koirien kanssa kesämökillä Toijalassa. Ihmeen hyvät ilmat oli, vain yksi ukkoskuuro saatiin niskaamme. Saunottiin, uitiin, syötiin ja koirat juoksivat pitkin pihaa sydämensä kyllyydestä. Tuonne möksälle ajaa noin 40 minuuttia, ja saunan lämmittää tunnissa. Jos vaikka ottaisi tavaksi kerran viikossa ajaa sinne, vaikka vaan arki-iltana, niin saisi itse rentoutua saunassa ja uimassa, ja koirilla olisi sitä lääniä missä juosta ilman remmiä tai aitoja. Iltalenkin voisi jättää hyvällä omallatunnolla väliin sen juoksemisen ja riehumisen jälkeen, ja sit vaan ajeltais kotiin nukkumaan. Huomaatteko, mä jo puolustelen itselleni sitä, että harkitsen pihattoman asunnon hankkimista. ;o)

Keskiviikon touhuja

Eilen olin katsomassa yhtä paritalon puolikasta Kyröskoskella. Talossa ei sinänsä ollut mitään suurta vikaa, mutta en mä siitä kyllä innostunutkaan siinä määrin kuin unelmiensa talosta voisi innostua. Suurin miinus on tietty tuo matka, sinne ajaa 40-45 minuuttia jos ei ole suuremmin ruuhkaa. "Hups, kännykkä unohtui kotiin, käynpä hakemassa" -ajattelu ei oikein onnistuisi. Kaikki tutut ja kaverit ja sukulaiset on Tampereella tai Ylöjärvellä, niin tuskin sitä tulisi ex tempore lähdettyä kahville tai syömään. Luulen, että olisin siellä yksinäinen. :o( Toinen miinus tuossa talossa oli saunan puuttuminen. Siellä on iso hieno pesuhuone porealtaalla, mutta ei saunaa. Hassua. Piha oli kyllä kivan kokoinen, mutta siitäkin ajattelin, että kamala homma kun tuon tuosta laittaa kuntoon, aitaa ja jaksaa vielä leikata nurmikonkin... Eli ilmeisesti nukutun yön jälkeen olen tämänkin suhteen kannalla "noup". Nyt oikeesti yritän miettiä, että kumpi on mulle tärkeämpää; saada se oma piha vai asua kohtuu lyhyen työmatkan päässä, Tampereella tai ihan naapurikunnassa. Kunnon pihaa Tampereelta ei tämän naisen palkalla saa, mutta toisaalta, siitä saa nauttia vaan noin neljä kuukautta vuodesta...

Asuntoesittelyn jälkeen kurvattiin koirien kanssa agitreeneihin. Hieman oli kosteat olosuhteet juosta lätäköissä, mutta onneksi ei olla sokerista. Blondi oli taas niin kuumana ja intoa piukassa, että ei meinannut mistään tulla mitään. Treenikaverit sanoikin, että sun pitää juoksuttaa se auton perässä tänne treeneihin, jotta saat sen edes hieman väsymään. Tuommoisena energiapommina sitä ei saa pysymään lähdössä, ja radallakin se vaan haukkuu ja pyörii mun jaloissa. Kun mentiin jo jälkimmäistä treeniä ja olin sen kanssa siis ehkä jo kuudetta kertaa suorittamassa rataa, niin silloin se alkoi sen verran jo väsyä, että saatiin oikein mallikas ja hieno suoritus. Mitenkähän tuonkin hoitaisi kisoissa, kun ihan millään tunnin lenkillä sitä ei väsytetä... Pommi oli sekin kuuma-kallena vuorollaan, joten ei mennyt senkään kanssa ekat suoritukset nappiin. No, ei olla viime aikoina suuremmin treenattu, eli katsotaan kiltisti peiliin vaan.

Kantapään kautta...

Työkaverin koira oli viime viikolla kipeä. Oksensi kaiken ruoan ja veden pois. Parin päivän päästä lääkäriin, ja jotain lääkettä ja käsky antaa nestettä jne. Ei auttanut, koira vaan oli tosi huonossa kunnossa. Uudelleen lääkäriin, jossa otettiin röntgen-kuva. Koiran (mäyräkoira) masussa jossain suolen mutkassa oli vinkulelun vinku. Ei liikkunut mihinkään, eikä päästänyt mitään ohi, oli blokannut siis totaalisesti kaiken. Ei muuta kuin nukutus ja leikkauspöydälle.

Lysti maksoi kokonaisuudessaan 750 euroa. Ja ei, heillä ei ollut koiralla vakuutusta. :o( Pitäisi varmaan ottaa oppia toisten erheistä ja kerätä kaikki lelut pois työpäivän ajaksi. Tuommoinen juttu voisi hyvin sattua meilläkin, kun lelujen itse tarkoitus on niiden tuhoaminen...

Life goes on

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vai miten se meni... Viikonloppuna tuli käytyä mm. Pajutilalla Kangasalalla syömässä ihania kakkuja. Mitään tavaraa tai sisustusjuttua en ostanut, ei oikein huvittanut kun ei ole sitä "kotiakaan". Hieman auttelin kaveria remonttipuuhissa, suunnittelin toisen kaverin polttareita, kävin asuntoesittelyssä, ulkoilutin urakalla koiria ja suunnittelin Agirodun somistusta.

Asuntorintamalla ei ole mitään uutta raportoitavaa. Kovin on hakusessa edelleen se, että mitä oikeasti haluan, ja mikä on oikeasti järkevää. Tänään bongasin taas uuden mielenkiinnon kohteen, paritalo-kolmio Hämeenkyrössä. Näyttäisi ihan hyväkuntoiselta, oma osuus tontista 1200 neliötä, työmatka 39 km, lisäksi osuus läheisen joen rantaan. :o) Laitoin välittäjälle viestiä, joten perästä kuuluu.

Lisäksi asioita hämmentää se, että olen tavannut ihmisen, joka saa minut hymyilemään. :o) Niinhän se menee tietysti, että kun vannoo pysyvänsä kaukana miehistä ja sinkkuna ainakin vuoden, niin käy jotain tämän suuntaista. No, koitetaan nyt edetä hitaasti ja katsoa mihin tämä vie, ettei taas pelmahdettaisi sinne penkkaan täysillä. Oikeasti en tunne tuota ihmistä vielä lainkaan, ja asioita ei tietysti auta tai edistä se tosiasia, että kansalaisuutemme on eri, kuten myös äidinkielemme ja uskontomme.... Että semmoista tällä kertaa.

Taas Noup

Kuinka vaikeata olisi kirjoittaa siihen netissä olevaan asuntoilmoitukseen, että ensi kesänä on muuten tulossa julkisivuremontti, jossa uusitaan kokonaan myös ikkunat ja parvekkeet? Ja tämän asunnon kohdalla se maksaa 25 000 e. Ei vaikeaa. Typerää ihmisten kusetusta houkutella ne esittelyyn ja sit vasta kertoa sivulauseessa tuommoinen pikkujuttu....

Perjantain runohetki

Be Glad Your Nose is on Your Face by Jack Prelutsky

Be glad your nose is on your face,
not pasted on some other place,
for if it were where it is not,
you might dislike your nose a lot.

Imagine if your precious nose
were sandwiched in between your toes,
that clearly would not be a treat,
for you'd be forced to smell your feet.

Your nose would be a source of dread
were it attached atop your head,
it soon would drive you to despair,
forever tickled by your hair.

Within your ear, your nose would be
an absolute catastrophe,
for when you were obliged to sneeze,
your brain would rattle from the breeze.

Your nose, instead, through thick and thin,
remains between your eyes and chin,
not pasted on some other place
--be glad your nose is on your face!

Noup

Vammalan talo oli ehdoton ei. Se oli kokonaisuudessaan suunnilleen sen kokoinen kun meidän keittiö on nyt. Suht hyvät materiaalit, mutta huonosti ja huolimattomasti rakennettu. Ja kaiken krunaa: sauna+suihkutilaan mentiin ulkokautta! :o) Ehkä joku golf-harrastaja saa siitä kivan kesäasunnon, mutta ei siellä kyllä vakituisesti asua voi.

Tuo Vammalan Karkku on kyllä kaunista ja idyllistä seutua, eikä sinne aja Tampereelta kuin 30 min. Hyvin siis voisin kuvitella sinne muuttavani. Mulla oli kaveri matkaseurana ja kartanlukijana (kiitos!) ja matkalla katsastimme myös Häijään, Siuron ja Linnavuoren kauniit maisemat. Nuo kaikki olisivat sopivan landella, lähellä vettä ja ei kuitenkaan niin kaukana... Etsinnät jatkuu.

Asuntopohdintaa

Menen huomenna katsomaan pikkuruista omakotitaloa Vammalaan. Talo on pieni, ja pihakin vain 800 neliötä. Mutta piha rajoittuu metsään, ja muutenkin ympäristö on ihan landea, joten tuo pihan pienuus ei häiritse. Talo on rakennettu 2005 ja ihan tosi hienossa kunnossa. Se on kaksio, eli makuuhuone, olohuone ja tupakeittiö. Saa nähdä nyt...

Toisesta ääripäästä olen katsellut kerrostalo-kolmiota Peltolammilta. Olisi lyhyt työmatka, ja tuokin kämppä on rempattu ihanan näköiseksi. Ja se olisi tilavampi, ja ekassa kerroksessa, jota koirien takia toivon. Kuka kertoisi mulle mitä haluan?

Agitreeniä

Eilen oltiin Blonkun kanssa Nokialla agitreeneissä, vikaa kertaa tällä erää. Kyllä sai juosta! Kiitos sen ja yllä riehuneen ukkosen, mä olin niin hiestä märkä kuin ihminen voi olla. Tehokasta toden totta! Oli semmoinen rata, että kiirettä sai pitää. Alku meni aika suorassa linjassa hyppy -> putki -> pituus ja sit 90 asteen käännöksellä kepeille, ja vielä sitä meidän vaikeampaa puolta. Mun siis oli oltava siellä keppien kauimmaisella puolella ekassa välissä, kun Blonkku ei osaa sitä noin vaikeassa kohtaa itse hakea. Kyllä se onnistui, kun sain neidin pysymään aika hyvin lähdössä.

Loppurata olikin semmoista hyppypyöritystä, takaavientejä ja välistävetoja, että jalat oli solmussa siinäkin. Pikkuneiti meni kuitenkin aivan loistavasti, sai koutsilta (ja minulta) paljon kehuja ja aplodeja. Kuten ennenkin on huomattu, Blondille ja mulle tuo vääntäminen ja kääntäminen sopii, se me osataan. :o) Olin erittäin tyytyväinen meidän treeniin, jopa puomin alastulo sujui hyvin. Nyt ei siellä ollut kontaktialustaa eikä namia valmiina. Sen sijaan koutsi laittoi sinne sen namin juuri kun neiti oli tulossa puomia alas. Tämmöinen kokeilu tällä kertaa...

Viikonloppu pikakelauksella

Huh. Viikonloppu oli ja meni. Meillä oli lauantaina työpaikan kesäjuhlat Seinäjoella. Tai olimme oikeastaan Ilmajoella ja Koskenkorvassa (sekä kirjaimellisesti että muutenkin...), eli Pohjanmaalla tuli käytyä. Oli tosi hauska viikonloppu, olimme Seinäjoella hotellissa yötä ja vasta sunnuntaina kotiuduimme. Tuli nähtyä maaseutua sekä jokilaivan että traktorin perässä olevan kärryn kyydistä. Olimme savusaunassa ja paljussa nauttimassa auringosta. Söimme ihanaa perinneruokaa, joimme kaikkea raparperiliköörin ja koskenkorvan välillä ja kävimme Ilmajoen musiikkijuhlilla kuuntelemassa Beatles-covereita. Ja illalla jorasimme vielä baarissa valomerkkiin asti, kuinkas muutenkaan. :o) Mä osasin onneksi nauttia ilmaisista alkoholitarjoiluista niin kohtuudella, etten ollut kovin humalassa tai sunnuntaina edes krapulassa. Tuommoinen sadan hengen porukka kun pääsee ilmaisen viinan bileisiin koko päiväksi ja yöksi, niin kyllä siellä aikamoista menoa näki.

Koirat olivat olleet ex-mieheni kanssa yhdessä saaressa mökkeilemässä. Sinne mentiin veneellä ja siellä nukuttiin makuupussissa kiintolaavussa. Ex-mieheltäni loppui kännykästä akku, etten sanut heitä edes kiinni, ja mä jo päässäni kuvittelin kaikki onnettomuudet käärmeenpistosta lähtien aina moottoriveneen kyydistä putoamiseen. Kaikki oli kuitenkin mennyt oikein hyvin ja sain tytöt ehjänä ja terveenä takaisin kotiin. Taidan olla hieman ylihuolehtiva kanaemo...

Perjantain runohetki

i carry your heart with me by ee cummings

i carry your heart with me(i carry it in
my heart)i am never without it(anywhere
i go you go,my dear; and whatever is done
by only me is your doing,my darling)
i fear
no fate(for you are my fate,my sweet)i want
no world(for beautiful you are my world,my true)
and it's you are whatever a moon has always meant
and whatever a sun will always sing is you

here is the deepest secret nobody knows
(here is the root of the root and the bud of the bud
and the sky of the sky of a tree called life;which grows
higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that's keeping the stars apart
i carry your heart(i carry it in my heart)

Aurinkoista päivää

Muistatteko, kun oltiin ala-asteella, niin oli olemassa pakkasraja? En muista mikä se celsius-astemäärä oli, eikä se varmaan koskaan mennyt rikki, mutta jos olisi ollut riittävän kylmä, niin ei olisi tarvinnut mennä kouluun lainkaan.

Ehdottaisinkin nyt, että otetaan käyttöön työelämässä helleraja. Kun mittari näyttää 25 tai enemmän, niin ei tarvi istua toimistossa. Saa hyvällä omallatunnolla lähteä rannalle. Jooko, sopiiko?? :o) Huomiseksikin on luvattu +28 astetta lämmintä ja pilvetön taivas. Huomaisikohan kukaan jos tekisin työni tuolta arboretumista käsin? Koneessa on vaan niin huono akku, että lyhyeksi jäisi työpäivä...

Hellepäivän etsijä

Eilen oltiin poikkeuksellisesti keskellä viikkoa hakutreeneissä. Ilma oli ihana, aurinkoinen ja lämmin. Treenattiin lähellä Tenniskeskusta Toimelankadun päässä. Otin Pommin mukaan autoturistiksi, ettei sen tarvinnut olla yksin kotona.

Blondilla oli kaksi maalimiestä piilossa, aika kaukana lähtöpaikasta ja aika kaukana toisistaan. Hyvin pikkuneiti teki hommia. Se irtoaa hienosti, menee koko ajan kauhealla innolla ja molemmat maalimiehet löytyi kyllä helpolla kunhan pääsimme vähän lähemmäksi heidän sijaintiaan. Blondi on siitä hyvä, että se on niin rämäpää ja ennakkoluuloton. Ihan sama onko maalimies makuullaan, peiton alla, kyykyssä vai seisoviltaan. Joillain koirilla outo asento tms. vaikeuttaa löytymisen hahmoittamista ja lähinnä kai ilmaisua. "Mamma, pitääkö tuommoinen lakanan alla makaava henkilö ilmaista?" koirat näyttävät kysyvän. Meillä kun ei ole vielä ilmaisu mukana treeneissä, niin ei haittaa vaikka maalimies olisi nokosilla. Kunhan sillä on se nakki taskussa. :o)

Treenien jälkeen kävin koirien kanssa aika pitkällä lenkillä metsän siimeksessä, ja ne pääsivät vielä lopuksi rantaan uimaan. Hauska reissu oli, vaikka siinä koko ilta menikin. :o)

Agia ja talon etsintää

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas Nokialla agitreeneissä. Meillä oli toiseksi viimeinen kerta, pidämme sitten parin kuukauden tauon noista Nokian treeneistä. Jäähän meille viikottaiset Mutalan treenit ja tarkoitus olisi ryhdistäytyä siinä itsekseen harjoittelussa, kun se mahdollisuus on noin 10 minuutin ajomatkan päässä tällä hetkellä... Takapihalla treenaminen ei ole meidän naapureiden lempipuuhaa, molemmat koirat kun huutaa ja haukkuu ihan hulluna keppejä treenatessa. :o)

Treenit meni ihan mukavasti. Kepeille vienti oli vaikea, tultiin ikäänkuin vastakkaisesta suunnasta niin, että keppien pujottelu aloitettiin vähän kuin lopusta. Keppien jälkeen oli täyskäännös, eli totaalinen suunnanvaihto puomille. Hieman hankala, kun siellä edessä, minne oltiin mukamas menossa, ammotti putki. :o) Hiki tuli ja kivaa oli.

Asunnon etsiminen jatkuu, mutta ei kovin menestyksekkäästi. Tänään mennään pankkiin allekirjoittamaan kauppakirjat nykyisestä kämpästä. Huomenna menen toiseen pankkiin lainaneuvotteluun. Jännä nähdä kuinka paljon ne mulle yksinään suostuu rahaa lainaamaan. Luojan kiitos on nyt vakituinen työ, edellisen työpaikan pätkäsopimuksilla ei tässä tilanteessa oltais kauheasti hurrattu.

Yhden aikas kivan omakotitalon bongasin Lempäälästä. Se olisi semmoinen pienehkö, 70m2 talo pellon laidalla, kohtuullisen matkan päässä Tampereelta. Löytyy puuhella ja pönttöuuni, aitta pihasta ja sitä rataa. Mutta taas kerran myös se miinus. Tontti on 550 m2, eli aika paljon pienempi kuin haluaisin. Onhan siinä sitä peltoa silmänkantamattomiin vieressä, että olisi koirille juoksulääniä tarjolla, vaikka ei ihan omaomisteista. ;o) Kattoo ny, sunnuntaina siitä olisi esittely...

Puruluun syönnin tyylinäyte

Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu oli ja meni. Kelit oli aivan loistavat, ja tuli niistä nautittua.
Perjantaina oli vanhan työkaverin läksiäiset, joissa olin mukana. Oltiin syömässä, terassilla ja baarissa ja oli kivaa. Edellisen työpaikan ihmisiä ja yhteishenkeä on välillä ikävä, täällä uudessa paikassa tuskin edes yltää koskaan samaan, kun ihmiset istuu huoneissaan lukkojen takana...

Lauantaina olin kaupungilla shoppailemassa. Hain ne mun ihanaiset rintsikat vihdoinkin, ostin valkoiset ballerinat ja aivan mahtavat lenkkarit. Kenkiä on tullut ostettua taas ihan liikaa, kolmen viikon sisään varmaan 4 paria. Auts. :o( Mutta kun kesäkengät oli vähissä, jotkut oli syöty ja valkoisia kenkiä mulla ei oikein ollut entuudestaan... Ja nuo lenkkarit mä oikeesti tarvitsin, vanhoista oli pohja rikki. Koirien kanssa kävin pitkällä päivälenkillä lenkkareita testaamassa, ja illalla vielä juoksulenkillä. Lisäksi vietettiin koirien kanssa pari tuntia takapihalla aurinkoa palvoen, ollaan minä ja koirat siinä touhussa ihan yhtä innokkaita. :o)

Sunnuntai-aamuna puoli viisi heräsin siihen, kun yksi tuli kamalassa kännissä ja kamalalla räminällä kotiin. Vietti noin puoli tuntia mun sängyn vieressä haukkumalla, huutamalla ja vittuilemalla, jonka jälkeen meni huudattamaan olohuoneen strereoita suunnilleen täysillä. Olin hiljaa, en vastannut haukkumiseen tai provosointiin ja kävin sammuttamassa stereot vasta kun herra oli sammunut. Ymmärrän täysin, en tuomitse ja vähän jo "odottelinkin" tämmöistä purkausta. Kun joku ottaa ja murskaa sun sydämen, niin onhan silloin oikeus reagoida voimakkaasti. Ja kukin tekee sen omalla tavallaan. V**tuilu jatkui vielä aamupäivällä krapulassa, mutta tuli sieltä lopulta järki ja anteeksipyyntö. Ja kysymys "saanhan mä sit joskus koiria hoitoon?"... Ei tästä mitään traumaa jäänyt tai itsetunto murentunut, mitä nyt vähän lisämotivaatiota sen asunnon löytämiseen mahdollisimman äkkiä. :o)

Sunnuntaina olin lisäksi auttamassa kaveria asunnon remontoinnissa. Kaveri osti ihanan asunnon Tampereen Petsamossa olevasta puutalosta, ja eilen kaivoimme mm. keittiön vanhaa lautalattiaa esiin muovimaton alta. Aika hauskaa puuhaa, hiki lensi, puhina kuului, hampaat irvessä kiskottiin ja lopulta tietty lennettiin persuuksilleen kun matto antoikin periksi. :o)