Life goes on

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vai miten se meni... Viikonloppuna tuli käytyä mm. Pajutilalla Kangasalalla syömässä ihania kakkuja. Mitään tavaraa tai sisustusjuttua en ostanut, ei oikein huvittanut kun ei ole sitä "kotiakaan". Hieman auttelin kaveria remonttipuuhissa, suunnittelin toisen kaverin polttareita, kävin asuntoesittelyssä, ulkoilutin urakalla koiria ja suunnittelin Agirodun somistusta.

Asuntorintamalla ei ole mitään uutta raportoitavaa. Kovin on hakusessa edelleen se, että mitä oikeasti haluan, ja mikä on oikeasti järkevää. Tänään bongasin taas uuden mielenkiinnon kohteen, paritalo-kolmio Hämeenkyrössä. Näyttäisi ihan hyväkuntoiselta, oma osuus tontista 1200 neliötä, työmatka 39 km, lisäksi osuus läheisen joen rantaan. :o) Laitoin välittäjälle viestiä, joten perästä kuuluu.

Lisäksi asioita hämmentää se, että olen tavannut ihmisen, joka saa minut hymyilemään. :o) Niinhän se menee tietysti, että kun vannoo pysyvänsä kaukana miehistä ja sinkkuna ainakin vuoden, niin käy jotain tämän suuntaista. No, koitetaan nyt edetä hitaasti ja katsoa mihin tämä vie, ettei taas pelmahdettaisi sinne penkkaan täysillä. Oikeasti en tunne tuota ihmistä vielä lainkaan, ja asioita ei tietysti auta tai edistä se tosiasia, että kansalaisuutemme on eri, kuten myös äidinkielemme ja uskontomme.... Että semmoista tällä kertaa.