Otsikko on C:n vastaus mun eiliseen viestiin, jossa kerroin agitreenien menneen hyvin. Pitää paikkansa, ei voi kyllä kieltää. Pikkuneiti jaksaa välillä ilahduttaa taidoillaan, ja vanha treenikaverikin muutaman kuukauden takaa totesi Blondin kehittyneen paljon. Ei sitä kehitystä oikein itse huomaa kun itse kaahoilee vieressä joka viikko. Ja kyllä mulle taas kerran muistutettiin, että "sulla on kuuro koira, et sä voi siltä ihan kaikkea olettaa" ja että "älä koiralle raivoa kun itse mokailet". :o)
Eilen me treenattiin pitkää 30 esteen erittäin kiemuraista ja vaikeaa rataa. Se meni hyvin. Ei nyt heti ekalla yrittämällä nollaa tehty, kun hidasälyinen emäntä vaatii aina kantapään kautta oppimista joissain ohjauskuvioissa. Takaakierrot sujui, samoin vaikeat kepeille menot. Ansa-hyppyesteen ohikuljetus onnistui, mutta A:n ohi ei niin vaan päästykään, kun ei mamma muistanut peruuttaa vaan pöhkö kääntyi A:ta kohden. Mutta mitäs teki Blonkku, suoritti kyllä virheellisesti sen A:n, mutta teki sinne loppuun oikein erimerkillisen kontaktin, vaikka minä painelin ihan eri suuntaan. Valoa tunnelin päässä, eli sian sydän ja kontaktitreenit alkaa pikkuhiljaa toimia. :o)
Tälle viikolle on luvassa kaikkea turhamaista, hemmottelua ja luksusta. Mulla on mm. hieroja pitkästä aikaa ja perjantaina menen ottamaan rakennekynnet. Saa nähdä kuinka ne toimivat töissä ja koiratouhuissa, mutta kokeillaan nyt ainakin. Jos tämä omien kynsien syöminen stressaantuneena loppuisi ja saisi kerrankin kauniit kädet. Lauantaina mennään katsomaan Romeo ja Julia -balettia, joten on tragediaakin tiedossa. Ja juhlan vastapainoksi on luvassa myös joulusiivouksen tekoa, leipomista ja joulumyyjäisissä käyntiä. Siinähän se viikonloppu taas vilahtaa silmien ohi.
1 kommentti:
Ota sit ekaksi aika lyhyet, kokemuksesta voin sanoa että hyvä kun farkkujen napit sain joskus kiinni kun halusin pitkät. Olihan ne yli 5 vuotta mutta työstä johtuen nyt ollaan ilman.
Lähetä kommentti