perjantai 13. helmikuuta 2009

Agitreeniä

Meidän treeneissä oli eilen pääosassa Päästäinen. Tai kai niitä oli useampi, kun semmoinen tuntui olevan milloin missäkin. Yksi taitava yksilö jopa suoritti oikeaoppisesti putken. :o) Hauska oli myös huomata kuinka erilaisia ihmisiä meitä onkaan. Mä menin uteliaana ihmettelemään pikkuruista päästäistä, ja kun koutsi sanoi leikillään, että "Nyt se Laura kiipeää sun punttia pitkin!", niin mitäpä moisesta. Yksi rouvas(?)henkilö ei uskaltanut tulla koko maneesille ja kiljui parinkymmenen metrin päässä, että viekää se pois! Blondi taisi olla ainoa koirista, joka pääsi haistelemaan pikkuotusta. Kenenkään ratasuorituskaan ei mennyt plörinäksi pikkuotusten takia, ne pysyi lähinnä reunoilla ja koirat on niin hurahtaneita agilityyn, että tuskin edes jänistä huomaisivat.

Meillä oli hyvät treenit, toisella radalla oli paljon esteiden ohivientejä, semmoisia aika hankalia kuljetuksia putken suun ohi tai pienestä raosta esteen ohi. Ihan hyvin meni kaikenkaikkiaan, mitä nyt Blonkku kuumeni ja ei muka osannut hakea keppejä ja Pommi oli niin nopea, etten ehtinyt ohjaamaan sitä parissa kohtaa. Blondi teki ekalla radalla niin mahtavan keinu-suorituksen, että olin ällikällä lyöty. Se juoksi siihen ihan täysillä, loppuun saakka, ja mä jo huusin (tiedän kyllä, ei se auta) ja olin ihan varma, että lentokeinu tulee ja neiti lentää kolmen metrin päähän. Ihan keinun päässä neiti pisti jarrut kiinni ja pyllyn maahan. Juuri ja juuri se sai siinä pidettyä itsensä ja sinniteltyä niin ettei kupsahtanut yli laidan alas. Keinu laskeutui nätisti ja koira tönötti siellä. Vau! Muutenkin kontaktit oli kunnossa, toivo siis elää.

Blondin viimeisin villitys on radalta karkailu, naapuriradalle leikkimään. :o) Heti jos pidetään vähän taukoa, mä kuntelen koutsin ohjeita, käännän Blondille selkäni tai tasaan hengitystä, niin Blonkku pitäisi laittaa remmiin. Se on sitä mieltä, että jos ei kerran mennä just nyt agilityä, niin mä meen tonne naapurikentälle leikkimään. Vielä se ei ole sanut selkäänsä, vaan toisella puolella on ollut ystävällisiä koiria vastassa. Ihan selvä keskittymishäiriö-tapaus. :o)

Ei kommentteja: