Häröilyä

Välillä mä epäilen omaa mielenterveyttäni. Fiilis voi heitellä laidasta laitaan ihan hetkessä, ja en osaa sanoa olenko onnellinen vai en. Tänään olen menettänyt hermoni työasioihin, siihen ettei tietyt ihmiset toimi prosessien mukaan, tieto ei kulje, johto tekee käsitämättömiä päätöksiä, yms. Olen kotona itkenyt kiukkuani, turhautumistani, väsymystäni, stressiäni ja sitä etten voi hoitaa töitäni muiden välinpitämättömyyden takia. Olen harkinnut irtisanoutumista vain kaiken tämän takia. Semmoinen mä olen, ongelmat on aina ihan ylitsepääsemättömiä.

Toisaalta olen jollain lailla toiveikas ja onnellinen. Huomenna me mennään katsomaan sitä mun unelmakotia Urjalassa. Mä olen sen jo sisustanut mielessäni moneen kertaan ja jotenkin ajatus muutosta maalle rauhoittaa mua. Hinnassa on kuulemma hyvin tinkivaraa. Kuulin myös, että myyjäperhe haluaa muuttaa kaupunkiin, ja rouvalla on kahvila siinä tontin (joka on iiiso) toisella reunalla. Heti ajattelin, että ottaisko se mut kahvilaan töihin tai myis sen koko kahvilan mulle. :o) Senkin kuulin, että kaksioiden hinnat on jo nousussa ja niistä on kova kysyntä. Ehkä olisi siis toiveita saada tämä omakin joskus myytyä. Takkiin siitä tulee todennäköisesti joka tapauksessa, mutta minkäs teet.

3 viikon päästä olen auringossa. Tämän tiedon avulla jaksan ehkä sinne saakka. Sijaisesta ei ole mitään tietoa, mutta mä en välitä.