keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Koiruuksia ja kissa

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas treeneissä. Kontaktit sujui hyvin, ihanaa. Vaikka alhaalla ei olisi namia ja vaikka meikä juoksee täpöjä ohi, niin neiti lyö pyllynsä maahan. Hieman epäilen kisatilanteen menevän näin ja myös pelkään sitä, että saanko neidin kontaktilta mukaani vai jääkö se etsimään niitä nameja. Ollaan vasta treenivaiheessa, ja vielä en mieti tulevia ongelmia. Minun tapani ratkaista ongelmia, olla miettimättä niitä... Kuten esim. aionko jatkossa aina vaatia sen istumisen siellä kontaktilla, kyllähän siihen aikaa palaa aika paljon.

Seuraavaksi kisaamme 22.2. Tampereella ja 1.3. Hämeenkyrössä. Nuo on nyt tällä hetkellä ainoat suunnitellut, ja ainoastaan Blondin kanssa. Tampereen kisojen ympäristö ei ole semmoinen kuin Pommille toivoisin ja oman seuran kisoissa en halua muuten vaan sen kanssa kisata. Siellä riittää niitä terrieri-vastustajia ja kaikkien tuttujen silmäparien alla mä jännittäisin vieläkin enemmän.

Pommi on syönyt nyt noin kolme viikkoa semmoista luontaistuotetta nimeltään "Garlic and fenugreek". A traditional herbal remedy for the symptomatic relief of rheumatism, arthritis, skin conditions, coughs and minor infections in dogs and cats. Aloitin sen syöttämisen yhden eläintarvikekauppiaan suosituksesta, siitä on kuulemma ollut monille kutiaville koirille apua, atopiaan, furungoosiin ja hiivaan. Ja myös Pommin kohdalla se on toiminut, en ole huomannut Pommin kirputtavan tassujaan tällä viikolla kertaakaan! :o)

Tänä aamuna lenkillä saimme seuraamme taas naapurustossa asuvan hullun kissan. Onneksi sille on nyt laitettu kello kaulaan, että kuulen sen lähestymisen. Se on meinaan ihan pimeä ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Se seurasi meitä noin 50 metrin päässä jonkin matkaa. Sitten koirat huomasivat sen ja rupesivat haukkumaan hulluna. Kissa alkoi juoksemaan ihan täydellä vauhdilla meitä kohden, pysähtyi kahden metrin päähän, köyristi selkänsä ja rupesi vihaisena ja häntä paksuna sähisemään. Mä koitin pitää koiria selän takana ja peruuttaa samalla kauemmas, olin ihan varma että se kissa hyppää jonkun kahden metrin loikan niiden kimppuun. Ei se onneksi hypännyt ja mä sain raahattua rähisevät terrierini vähän kauemmas. Kissa seuraili meitä edelleen jonkin aikaa ja me mentiin loppumatka puolijuoksua kotiin. Kääks. Taidetaan jatkossa mennä eri katua pitkin...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä pelkään kissoja. Olisin varmasti saanu jonkin paniikkikohtauksen tossa tilanteessa! Apuva!

-Taina-

Anonyymi kirjoitti...

Me nähtiin varmaan viime viikolla teidän isäntä kun oltiin lämmittelemässä ennen reenejä. Siinä liikenneympyröiden välissä junasillan alla suurinpiirtein. Se meidän treenipaikka on siis siitä mattokaupalta yks rakennus teille päin. En tiedä onko se vanha OK-koirien... Mutta siinä olis teillä kyllä lyhyt treenimatka (ainakin tän talven), ja siellä saa käydä issekseenkin sillon kun ei oo muilla treenejä. Että hakua päälle vaan. Mulle kyllä yks vanha jäsen sano, että "jaa taas parsoneita, niitähän on jo ihan liikaa" kun kuuli mitä koiria uudella jäsenellä oli. Mut ei meitä varmaan oo vielä sen enempää kun bortsuja tai belgejäkään...

Et oo sattumalta tietonen mikä sen ihanan pikku talon tilanne on siinä teidän naapurissa? Jos se ois myynnissä niin ois ehkä pakko saada se. Se on niin sulonen.

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitatko sitä vaaleanpunaista omakotitaloa? :o) Hauska, mä olen miettinyt samaa, mutta päättänyt, että haluan sittenkin isomman talon ja pihan. Se talo on täysin tyhjillään ja hyljätty. Olen käynyt katselemassa ikkunoista, on aika kaameassa kunnossa sisältä, mutta esim. ulkolaudoitus ja kivijalka on kunnossa. Veikkaan, että omistaja on ollut vuosia vanhainkodissa tai kuollutkin jo. Kai sen omistajan saisi jostain kaupungin virastosta selvitettyä.

Anonyymi kirjoitti...

Eiku sellasta keltasta mansardikattosta, mikä näytti kans siltä että siinä ei ehkä asuta. Vai onko se vaaleenpunanen? Oon nähnyt sen vaan pimeessä, joten en tiiä jos olenkin ajatellut sen jotenkin eri väriseksi... Mutta sulonen se on, vaikka pieni kylläkin. Mut aina se tällasen kolhoosin voittais missä nyt asutaan...