Yhtä juhlaa

Meillä on ollut rankka viikonloppu, paljon vieraita, juhlimista ja hössötystä. Minä täytän tänään pyöreitä vuosia, ja sitä juhlittiin ennakkoon jo koko viikonloppu. Koirat oli pahimman hulinan ajan muualla hoidossa, joten ne pääsi aika helpolla.

Ollaan nautittu kesän viimeisistä auringonsäteistä pitkillä kävelylenkeillä. Pommin kanssa käytiin syömässä hylätyn talon pihalla punaviinimarjoja, Blondi-diivalle ne eivät kelvanneet.

Uusi alku

Mulla oli tänään ensimmäinen koulupäivä. Aloitin siis koirahieroja-kurssin, joka kestää 11 kuukautta. Ekana päivänä mentiin läpi käytännön asioita ja tutustuttiin toisiimme. Ikähaarukka oli noin 22 v - 57 v. Ihan mielenkiintoinen porukka. Moni oli kyllästynyt koneen ääressä istumiseen tai asiakaspalvelutyöhönsä, tms. ja haki kurssilta mahdollista uutta ammattia tai ainakin henkireikää päivätyön ohelle. Mukana oli myös nuoria, jotka olivat haaveilleet eläinlääkärin ammatista, mutta olivat todenneet sen liian vaativaksi ja päätyivät hierojakurssille. Varmaan sanomattakin selvää, että kaikilla on kotona koiria. Se ei yllättänyt, mutta koirien määrä hieman yllätti, tai teki kateeksi. Monella on kolme atai neljää koiraa, yhdellä rouvalla on 9 koiraa. Mutta hän onkin tällä hetkellä koirien "kotiäiti". Yhdellä nuorella tytöllä on perheessään kaksi koirasutta. Ne kuuöosti mielenkiintoiselta. Ovat kuulemma todella kilttejä ja lapsirakkaita, todella ihanan luontoisia. Mutta voiko niihin kuitenkaan ihan satavarmasti luottaa? Porukkaa oli yllättävän kaukaa, Tampereelta oli itseasiassa vaan kolme henkeä. Väkeä oli Kouvolasta, Kuopiosta, Turusta, Hesasta, Espoosta... Kirjava porukka, ja kyllä sieltä se "ärsyttävä kyselijä ja besser wisser" jo löytyi. :o)

Päästiin me tänään jo asiaankin. Opeteltiin koiran luurangosta luiden nimiä, suomeksi ja latinaksi. Jep, jep. Latinaa käytetään paljon, myöskin tällä alalla. Ensi viikolla niistä onkin jo tentti, että aika nopeasti edetään. Kotona noita luita pitäisi "etsiä" myös omista koirista, siis tunnustelemalla. :o) Lisäksi saimme tehtäväksemme rotuesittelyn arvotusta koirarodusta. Esittelyn pitää keskittyä koiran käyttötarkoituksiin ja rodulle ominaisiin ongelmiin. Mulle napsahti Kaukasian paimenkoira.

Mulla on haaveena, että saisin opiskeltua myös koirafyssariksi ja jotain kursseja myös homeopatiasta tai esim. akupunktiosta. Pelkän koirahierojan hommia voi olla vaikea saada niin paljon, että niillä eläisi. Ja kai sekin pitemmän päälle rupeaa tympimään. Tai sit joku liike pystyyn ja siihen yhteyteen tuo hierontapalvelu. En tiedä vielä, katsotaan nyt tämäkin kurssi ensin. Mutta varmaa on, että tietokoneen ääressä en halua lopputyöikääni viettää. Nih.

Ihana Pommi

Pommi on taas parin päivän lelulakon jälkeen ihana pieni koiruus. Se ei ole koskaan ollut sylivauva, eikä ole hakenut läheisyyttä itse. Tänään se on hypännyt mun syliin kaksi kertaa ja tullut vaan antamaan suukkoja. Yleensä kun se nukkuu ja sitä siilttää, niin vastaukseksi saa murinaa. Tänään se on vaan kääntynyt selälleen, että voisitko rapsuttaa masusta. Hassu koira. Pommi murisee sillai aika kiltisti ja vaimeasti, ja tekee sitä aika paljon. En ole kuitenkaan siitä yleensä moksiskaan, koska tunnistan sen vihaisen murinan kyllä. Mun äitikin sanoo, että "se on Pommin kommunikointia, ei se pahaa tarkoita". On se hassua. Huolehdin ja pidän enemmän huolta Blondista, mutta kyllä Pommi on silti se mun hengenheimolainen ja suosikki. Vaikka tai juurikin siksi olen sille paljon tiukempi.

Eilen illalla ja yöllä täällä oli kaamea ukkonen. Ihan järkyttävä sade, ukkonen todella lähellä ja meillä katkesi sähköt noin 6 kertaa(!). Mua pelotti, ja samoin Pommia. Se säikkyi salamia ja jyrinää, meni hassu ovelle haukkumaan.

Blondin kanssa oltiin tänään eläinlääkärillä rokotuksilla. Meidän draama queen pisti taas parastaan, ei kylläkään tällä kertaa kiljunut kun pistettiin. Mutta tärisi, jumitti selkää, häntä koipien välissä ja jatkuvasti koitti paeta. Voi rassua.

Mitäs me maalaiset

Meille ei kuulu mitään ihmeellistä, normaalia arkea eletään. Illat alkaa pimetä ja ulkovaloja ja otsalamppuja ollaan hankittu urakalla. Mä olen "yksinhuoltaja" lähes kaikki viikot, C:llä on nyt joku matkustuskausi menossa. Pitäisihän se ymmärtää, työhön se kuuluu, mutta kyllä se välillä kiukuttaa. Olla isäntä ja emäntä talossa, asentaa lamppuja, kaivaa kaapeleita...

Mulla on tällä viikolla ensimmäinen koulupäivä, jännää.

Blondilla on tällä viikolla eläinlääkäri, mennään ekaa kertaa katsastamaan Urjalan eläinlääkäriä. Blondille laitetaan rokotus ja näytetään rähmivää silmää.Pommi puolestaan on tällä hetkellä lelukiellossa. Se sai viikonloppuna uuden vinkulelun, ja sen kanssa meni vähän överiksi ja neiti on ihan seko. Se istuu ja odottaa lipaston edessä, että koska sen lelun saa takaisin. Ulkona se etsii kiviä ja leikkii niinkuin ne olisi palloja, jotenkin ihan ylikierroksilla koko ajan.

Surullista

Olen lukenut useammasta blogista nuoren parson-tytön kuolemasta. Ihan kamala tunne tulee, koska tuo tarina voisi olla totta meidänkin kohdalla. Kamala asia, mutta ehkä se herätti minut vihdoin. Minulla kun on tapana luottaa hyvään onneen ja uskoa, ettei omalle kohdalle mitään ikävää voi sattua.

Tämä koira oli karannut metsään oravan perässä. Oli kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan ja juossut metsätielle, jossa oli tullut auto. Koira oli jäänyt auton alle ja kuollut hyvin pian. En usko, että omistajat blogiini eksyvät, mutta suurin osanotto suruun. Pelkkä ajatus saa mut itkemään, omalle kohdalle osuessaan tuo rikkoisi varmaan ihan täysin.

Blondia ei enää pidetä vapaana meidän pihalla. Sillä on pitkä naru vaijerissa. Koko pihaa emme pysty aitaamaan, mutta aloitamme ainakin jonkun alueen aitaamisen vielä tänä syksynä. Pikkuhiljaa.

Toinen mokoma

Tämä komea herra oli myöskin tänään takapihallamme. Aikamoinen kotitoimisto-päivä... Noin 20 metriä talosta se seisoi ja söi ruohoa. Otin kuvia keittiön ikkunasta, hienosti se poseerasi. Toivottavasti emme koskaan tapaa tuolla maantiellä.

Kissa mokoma

Tuo kuvan mustavalkoinen möykky. Se vietää päiviänsä meidän pihassa. Eilen se piti sadetta terassilla, tänään ottaa aurinkoa puuvaraston edessä. Ihan kuin kotonaan. Toisaalta hyvä juttu, pitää varmaan hiiriä kurissa. Mutta toisaalta hirvittää, että josko se osuu koirien tielle joku kerta. Aika aralta se onneksi vaikuttaa, joten ehkä me kykenemme jakamaan pihamme sen kanssa.

Love your deaf dog

Love is a language that blind can see and deaf can hear.

Tilasin t-paidan ja hupparin ulkomaisesta cafepress-nettikaupasta. Suurkiitos vinkistä Marjalle! Sieltä löytyi hauskoja tuotteita, joissa teemana kuuro koira. Toisesta nettikaupasta löysin myös koiran paidan, jonka selässä lukee "I'm deaf, talk to the paw". :o) Vielä en sitä tilannut, mutta oli sekin hauska.

Takut 16.8.

Blondin kanssa oltiin kisaamassa kaksi starttia tänään. Ei mennyt ihan niin lekkeriksi kuin keskiviikon treenit, joten ihan hyvin mielin tultiin kotiin. Tuliaisina oli HYL ja toiselta radalta 10 virhepistettä.

Ekalla radalla neiti oli hieman huonosti kuulolla ja meni vähän minne lystäsi. Mm. putken väärään päähän, keinulta kesken pois, A:n ohi (sattui molemmilla radoilla, taisin ohjata huonosti kun oidin sitä itsestäänselvyytenä) jne. Päästettiin siis ne suurimmat höyryt pois. :o) Kummassakaan startissa en jättänyt alkuun odottamaan pitkäksi aikaa. Sillai, että sain itse vaan metrin etumatkaa.

Toka rata meni jo paremmin, oli sitä "normaalia" Blondia. Virheet tuli puomin alastulon kontaktilta ja A.lta tosiaan kielto. Muuten oli tosi hyvät käännökset, mahtavat kepit ja loppusuoran takaaleikkaukset onnistui vastoin odotusten. Hyvä mieli jäi. Mini2:ssa oli kisaamassa vain 8 koiraa ja luva-nollia oli jaossa kaksi. Aika paljon söisi kyllä miestä jos saisi miinusajalla nollan ja sitä ei kuitenkaan laskettaisi nousunollaksi. No, ei tarvinnut siitä murehtia meidän. :o) Seuraavaksi taidetaan katsella ainakin kisoja, joissa on hyppyrata. A:n alastulot oli tänään hyviä, puomilla en ehtinyt edelle, kun puomin alla oli kaksi putkea ja niiden takia piti juosta aika kaukaa. Näköjään ei se alastulo-kontakti suju ellen ole vieressä vahtimassa.

P.S. Ai niin, laitetaan nyt tännekin, kun tänään moni kommentoi asiaa. Blondi on lihonut, toisin sanoen Blondilla on massakausi. Sehän on aina ollut kuivan kesän orava ja kylkiluut on näkyneet. Ollaan koitettu sitä lihottaa jne. No, täällä landella se saa juosta paljon, syödä luita ulkona ja nykyään pääasiassa ruoka on neu:ta. Kai tämä kaikki on yhdessä tepsinyt, ja kylkiluut on nyt piilossa, ja neiti terveen oloinen lihaskimppu. :o)

Pelle-show

Blondi veti tämän päivän treeneissä semmoiset pelle-showt ettei ikinä. Jopa sisko-Emman kouhkaukset jää kakkoseksi, oli semmoinen meno. Heti kun otin remmin pois se karkasi. Moikkasi kaikki kentällä olleet ihmiset (10 kpl), kävi pörräämässä kaikkien koirien ympärillä (omistajilta vihaisia katseita) juoksi ihan täpöjä ympäri kenttää, suoritti välillä jonkun esteen ja taas kaahasi haistelemaan jonkun taskua tai pyllyä. Mun luoksetulokäskyt ei auttanut. Ei sormen heristys, irvistely, nakit eikä edes karkuun juokseminen. En anna ottaa kiinni, en mee agilityä, en mene autoon. Ihan hiukan noloa kun kaikki katsoo, että noilla on kamala auktoritetti-ongelma ja eihön tuosta tuu mitään... Blondi kun on kotona tosi nöyrä ja kuuliainen. Ei tarvi kun sormea heristää, niin se on ihan nolona ja nöyristelee.

Lopulta sain Blondin mukaani suorittamaan rataa juoksusta ja siitä sen sit kiinni. Neiti nautti juoksemisesta ja kaikesta huomiosta ja ei varmaan edes tajunnut oleensa tuhma. Ihan uskomaton, oikein hemmoteltu, kuriton, läl-läl-läl-lä-liee-ruu -kakara. Ja mikä parasta, me ollaan ensi sunnuntaina menossa kisoihin taas pitkästä aikaa. Kyllä nyt on hyvä pössis lähteä sinne.

Pommi meni hyvin, Pommi oli enkeli.

Koululainen

Mulla alkaa koulu 28.8. Musta tulee (toivottavasti) koulutettu koirahieroja. Opiskelen osa-aikaisesti, mutta tekemistä siinä tulee riittämään luentoineen, tentteineen, harjoituksineen, ja kaikkine etäopiskeluineen. Opiskelu kestää 11 kuukautta, Tampereen urheiluhierojakoulussa. Huisia!

Opiskelujen aikana tutustutaan hieronta- ja anatomiaopintojen lisäksi myös fysioterapeuttisiin ja osteopaattisiin hoitomenetelmiin sekä osallistutaan eläinlääkärien luennoille fysiologiasta, tautiopista, tuki- ja liikuntaelinsairauksista sekä akupainannasta. Tuun tarviimaan pitkäaikaisia projektikoiria, ja varmaan puolen vuoden päästä omat koirat juoksee mua karkuun kun oon aina käpälöimässä. :o)

Aksa aksaa

Eilen oltiin Hannan yksityistunnilla Ylöjärven Elovainiolla. Tuntimme aiheena oli takaaleikkaukset, poispäinkäännökset, sylkkärit ja keppikulmat. Oli todella hyodyllinen ja kiva tunti, aika meni kuin siivillä. Hannan kenttä on kokonaan aidattu, joten siellä oli mukavan turvallinen olo treenata myös Pommin kanssa. Aurinko porotti ja oltiin tunnin treenin jälkeen aika läkähdyksissä koko porukka.

Eniten vaikeuksia tuli sylkkärien kanssa, en itse osaa tehdä niitä kunnolla. Myös Blondin keppitreeneissä vähän tahkottiin, kun koitettiin saada se menemään keppejä itsenäisesti, niin etten olekaan siinä vierellä. Hah, jos ei joku oo vierellä vahtimassa, niin sit voi hyvin jättää viimeiset kepit suorittamatta. :o) Myös takaaleikkausta keppien toiselle puolelle harjoiteltiin, sitä Blondi ei vielä kestä. Blondin kanssa treenattiin myös paikallaanpysymistä jälleen kerran, ihan siinä oikeassa lähtötilanteessa.

Kotimatkalla Hannan vinkistä kävin ostamassa neljä ämpäriä ja pari harjanvartta. Niistä saa helposti pari hyppyestettä, ja jo kahdella esteellä voimme kotioloissa treenata noita käännöksiä ja sylkkäreitä, ja myös Blondin paikallaanpysymistä.

Liitoa ja ei niin mukavaa...

Keskiviikkona oltiin Mutalassa agitreeneissä. Ekan radan jälkeen Pommin kanssa olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin. Jotkut radat vaan ei sovi meille, semmoiset hieman hankalammat, missä ohjaajan pitäisi olla edellä, ja minä kun en millään ehdi. Ja Pommin takaaleikkaukset ei toimi ihan halutulla tavalla ja kontakteille se ei pysähsy... Toka rata oli onneksi helpompi, joten hieman sitä uskoa palasi ko. touhuun. Nyt ruvetaan treenaamaan kontakteille pysähtymistä myös Pommin kanssa, pakko mun on sitä etumatkaa koittaa jossain koittaa saada. Yksi ilta surffailin varmaan tunnin agilityliiton kisakalenterissa, ja mietin, että ilmoitanko Pommin kisoihin vai en. Kamalaa pähkäilyä, mutta vielä en ilmoittanut. 21.8. on epikset Ylöjärvellä aidatulla kentällä. Sinne me mennään kokeilemaan, ja sit jos siellä menee hyvin, niin syyskuussa kisataan. Jaiks.

Blondin alku meni taas treeneissä karkailuksi ja riehumiseksi ja laitoin sen saman tein takaisin autoon. Sit pidin puhuttelun, käytiin kävelyllä ja kokeiltiin uudestaan hieman paremmalla menestyksellä. Blondi on ihan kuin joku ADHD-tapaus. Jos jollain on vinkkiä keskittymiskyvyn parantamiseen koiralla, niin kiitollisena otan vastaan. Blondi ei vaan malta keskittyä, kouhkaaminen on niin paljon kivempaa. Hyvä esimerkki on sen kakkaaminen tänään päivälenkillä. Kolme kertaa se yritti/aloitti. Mutta kahdella kerralla se näki perhosen ja ryntäsi sen perään, ja kolmannella kerralla se näki auton ja unohti mitä oli tekemässä. Ihan oikeesti, ei se kykene kahta sekuntia kauempaa keskittymään yhteen asiaan, ja se on lähdön odottelussa se suurin ongelma.

Tänään on ollut aika rankka päivä mulle, kohtasin pihassamme yhden kammoni, kyy käärmeen. Olin menossa hakemaan puuvarastosta haravaa Pommin kanssa, kun huomasin siinä ulkopuolella oven vieressä käärmeen kerällä. Kutsuin Pommia ja juoksimme pois. Laitoin koirat sisään, vaihdoin saappaat jalkaan ja otin lapion, ja menin katsomaan. Käärme oli tismalleen samassa paikkaa, ei liikahtanutkaan vaikka menin noin 1,5 metrin päähän. En uskaltanut tehdä mitään, tulin sisään ja soitin C:lle, joka on työreissussa. Hetki juteltiin, ja menin taas uudelleen ulos. Käärme ei ollut mikään kovin suuri, mutta ihan aikuinen kyllä, ja mä inhoan käärmeitä ihan kamalasti. Tiesin, että mun pitäisi lyödä sitä lapiolla keskelle vartaloa, mutta en uskaltanut. Pelkään käärmeitä niin paljon, ja ajattelin, että se hyökkää mun kimppuun jos en osu. Käärme oli hieman liikkunut, se oli samassa paikassa, mutta ei kerällä, vaan suorana. Otin ison kiven ja heitin kohti käärmettä. En osunut, yllätys... mutta ei käärmekään lähtenyt karkuun, vaikka varmasti maa tömisi. En tiedä oliko se jotenkin unessa tai kohmeessa, vai vaan suojeli omaa kotiaan. Luulen meinaan, että se asuu puuvajassa. Otin toisen kiven ja heitin uudestaan. Nyt osuin hienosti, kivi jäi kyyn selän päälle. Se yritti mennä vajaan karkuun, mutta ei päässyt liikkumaan. Mua pelotti ja yökötti enemmän kuin ikinä, mutta tiesin, että käärme on tapettava. Ei muuta kuin lapio käteen ja hakkaamaan. Huusin ja hakkasin ja koitin osua mahdollisimman moneen kohtaan, että käärme varmasti menisi palasiksi ja kuolisi. Ihan kamalaa, monen iskun jälkeen vielä se nosti päätänsä, ja "katsoi" ja hyökki minua. Sain onneksi sen pään poikki, ja muutenkin koko käärmeen osiin. Sit juoksin jalat ja kädet täristen sisään, soitin C:lle, sain sanottua "I killed it", ja sit hysteerinen itku. Kaikki nännitys ja pelko tuli ulos ja tärisin ja vollotin, ja sanoin etten halua asua täällä.

No, ehkä nyt ei sentään vielä muuttamaan ruveta, mutta oli kyllä aivan järkyttävä kokemus. Ja nyt näen sen kiemuran mukamas joka paikassa, ja säikyn kaikkia keppejä ja juuria. Pelkään ja epäilen, että siellä varastossa voi olla toinenkin käärme, tämän puoliso tms. Tuo on vanha vanha maalattiainen puuvaja, jossa on halkoja ja kaikkea muuta romua. Pitäisi varmaan tuhota koko paska tai ainakin tyhjentää ja rempata se tiiviimmäksi. Tuommoisena se on varmaan unelmakoti kyyperheelle. Voi kiesus, jos täällä rupeaa jotain käärmevauvojakin matelemaan. Mä en kestä. On tässä maalla asumisessa puolensa...myös ne huonot.