Liitoa ja ei niin mukavaa...

Keskiviikkona oltiin Mutalassa agitreeneissä. Ekan radan jälkeen Pommin kanssa olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin. Jotkut radat vaan ei sovi meille, semmoiset hieman hankalammat, missä ohjaajan pitäisi olla edellä, ja minä kun en millään ehdi. Ja Pommin takaaleikkaukset ei toimi ihan halutulla tavalla ja kontakteille se ei pysähsy... Toka rata oli onneksi helpompi, joten hieman sitä uskoa palasi ko. touhuun. Nyt ruvetaan treenaamaan kontakteille pysähtymistä myös Pommin kanssa, pakko mun on sitä etumatkaa koittaa jossain koittaa saada. Yksi ilta surffailin varmaan tunnin agilityliiton kisakalenterissa, ja mietin, että ilmoitanko Pommin kisoihin vai en. Kamalaa pähkäilyä, mutta vielä en ilmoittanut. 21.8. on epikset Ylöjärvellä aidatulla kentällä. Sinne me mennään kokeilemaan, ja sit jos siellä menee hyvin, niin syyskuussa kisataan. Jaiks.

Blondin alku meni taas treeneissä karkailuksi ja riehumiseksi ja laitoin sen saman tein takaisin autoon. Sit pidin puhuttelun, käytiin kävelyllä ja kokeiltiin uudestaan hieman paremmalla menestyksellä. Blondi on ihan kuin joku ADHD-tapaus. Jos jollain on vinkkiä keskittymiskyvyn parantamiseen koiralla, niin kiitollisena otan vastaan. Blondi ei vaan malta keskittyä, kouhkaaminen on niin paljon kivempaa. Hyvä esimerkki on sen kakkaaminen tänään päivälenkillä. Kolme kertaa se yritti/aloitti. Mutta kahdella kerralla se näki perhosen ja ryntäsi sen perään, ja kolmannella kerralla se näki auton ja unohti mitä oli tekemässä. Ihan oikeesti, ei se kykene kahta sekuntia kauempaa keskittymään yhteen asiaan, ja se on lähdön odottelussa se suurin ongelma.

Tänään on ollut aika rankka päivä mulle, kohtasin pihassamme yhden kammoni, kyy käärmeen. Olin menossa hakemaan puuvarastosta haravaa Pommin kanssa, kun huomasin siinä ulkopuolella oven vieressä käärmeen kerällä. Kutsuin Pommia ja juoksimme pois. Laitoin koirat sisään, vaihdoin saappaat jalkaan ja otin lapion, ja menin katsomaan. Käärme oli tismalleen samassa paikkaa, ei liikahtanutkaan vaikka menin noin 1,5 metrin päähän. En uskaltanut tehdä mitään, tulin sisään ja soitin C:lle, joka on työreissussa. Hetki juteltiin, ja menin taas uudelleen ulos. Käärme ei ollut mikään kovin suuri, mutta ihan aikuinen kyllä, ja mä inhoan käärmeitä ihan kamalasti. Tiesin, että mun pitäisi lyödä sitä lapiolla keskelle vartaloa, mutta en uskaltanut. Pelkään käärmeitä niin paljon, ja ajattelin, että se hyökkää mun kimppuun jos en osu. Käärme oli hieman liikkunut, se oli samassa paikassa, mutta ei kerällä, vaan suorana. Otin ison kiven ja heitin kohti käärmettä. En osunut, yllätys... mutta ei käärmekään lähtenyt karkuun, vaikka varmasti maa tömisi. En tiedä oliko se jotenkin unessa tai kohmeessa, vai vaan suojeli omaa kotiaan. Luulen meinaan, että se asuu puuvajassa. Otin toisen kiven ja heitin uudestaan. Nyt osuin hienosti, kivi jäi kyyn selän päälle. Se yritti mennä vajaan karkuun, mutta ei päässyt liikkumaan. Mua pelotti ja yökötti enemmän kuin ikinä, mutta tiesin, että käärme on tapettava. Ei muuta kuin lapio käteen ja hakkaamaan. Huusin ja hakkasin ja koitin osua mahdollisimman moneen kohtaan, että käärme varmasti menisi palasiksi ja kuolisi. Ihan kamalaa, monen iskun jälkeen vielä se nosti päätänsä, ja "katsoi" ja hyökki minua. Sain onneksi sen pään poikki, ja muutenkin koko käärmeen osiin. Sit juoksin jalat ja kädet täristen sisään, soitin C:lle, sain sanottua "I killed it", ja sit hysteerinen itku. Kaikki nännitys ja pelko tuli ulos ja tärisin ja vollotin, ja sanoin etten halua asua täällä.

No, ehkä nyt ei sentään vielä muuttamaan ruveta, mutta oli kyllä aivan järkyttävä kokemus. Ja nyt näen sen kiemuran mukamas joka paikassa, ja säikyn kaikkia keppejä ja juuria. Pelkään ja epäilen, että siellä varastossa voi olla toinenkin käärme, tämän puoliso tms. Tuo on vanha vanha maalattiainen puuvaja, jossa on halkoja ja kaikkea muuta romua. Pitäisi varmaan tuhota koko paska tai ainakin tyhjentää ja rempata se tiiviimmäksi. Tuommoisena se on varmaan unelmakoti kyyperheelle. Voi kiesus, jos täällä rupeaa jotain käärmevauvojakin matelemaan. Mä en kestä. On tässä maalla asumisessa puolensa...myös ne huonot.