Surullista

Olen lukenut useammasta blogista nuoren parson-tytön kuolemasta. Ihan kamala tunne tulee, koska tuo tarina voisi olla totta meidänkin kohdalla. Kamala asia, mutta ehkä se herätti minut vihdoin. Minulla kun on tapana luottaa hyvään onneen ja uskoa, ettei omalle kohdalle mitään ikävää voi sattua.

Tämä koira oli karannut metsään oravan perässä. Oli kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan ja juossut metsätielle, jossa oli tullut auto. Koira oli jäänyt auton alle ja kuollut hyvin pian. En usko, että omistajat blogiini eksyvät, mutta suurin osanotto suruun. Pelkkä ajatus saa mut itkemään, omalle kohdalle osuessaan tuo rikkoisi varmaan ihan täysin.

Blondia ei enää pidetä vapaana meidän pihalla. Sillä on pitkä naru vaijerissa. Koko pihaa emme pysty aitaamaan, mutta aloitamme ainakin jonkun alueen aitaamisen vielä tänä syksynä. Pikkuhiljaa.