Pommi on taas parin päivän lelulakon jälkeen ihana pieni koiruus. Se ei ole koskaan ollut sylivauva, eikä ole hakenut läheisyyttä itse. Tänään se on hypännyt mun syliin kaksi kertaa ja tullut vaan antamaan suukkoja. Yleensä kun se nukkuu ja sitä siilttää, niin vastaukseksi saa murinaa. Tänään se on vaan kääntynyt selälleen, että voisitko rapsuttaa masusta. Hassu koira. Pommi murisee sillai aika kiltisti ja vaimeasti, ja tekee sitä aika paljon. En ole kuitenkaan siitä yleensä moksiskaan, koska tunnistan sen vihaisen murinan kyllä. Mun äitikin sanoo, että "se on Pommin kommunikointia, ei se pahaa tarkoita". On se hassua. Huolehdin ja pidän enemmän huolta Blondista, mutta kyllä Pommi on silti se mun hengenheimolainen ja suosikki. Vaikka tai juurikin siksi olen sille paljon tiukempi.
Eilen illalla ja yöllä täällä oli kaamea ukkonen. Ihan järkyttävä sade, ukkonen todella lähellä ja meillä katkesi sähköt noin 6 kertaa(!). Mua pelotti, ja samoin Pommia. Se säikkyi salamia ja jyrinää, meni hassu ovelle haukkumaan.
Blondin kanssa oltiin tänään eläinlääkärillä rokotuksilla. Meidän draama queen pisti taas parastaan, ei kylläkään tällä kertaa kiljunut kun pistettiin. Mutta tärisi, jumitti selkää, häntä koipien välissä ja jatkuvasti koitti paeta. Voi rassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti