Tilaa on

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo kesällä, mutta en ole muistanut. Tai osannut muotoilla järkevää tekstiä.

Olen itse äärettömän huono viemään koiriani vieraille hoitoon. Varsinkaan hoitolaan, missä koirat olevat häkeissä. Tai ylipäätänsä mihinkään hoitoon. Onneksi viimeaikojen hoitotarpeet on saatu hoidettua niin, että äitini on tullut meille koiria hoitamaan.

Meillä on yläkerrassa kaksi tyhjää makuuhuonetta ja aula käyttämättömänä. On siellä siis jotain huonekaluja, mutta emme oleile siellä ollenkaan. Alakerrasta löytyy toistaiseksi riittävästi elintilaa. Rappusten yläpäässä on lapsiportti, joten koiratkaan eivät ylös pääse.

Jos joku tuttu kaipaa koirallensa hoitopaikkaa lyhyeksi aikaa (esim. viikonloppuna 1-2 yötä), niin meille saa kyllä tulla. Lupaan, ettei Pommi pääse lähellekään vierailijaa, ja Blondikin vain jos vierailijan omistajalle sopii. :o) Täällä ei tarvi olla häkissä, saa olla yläkerrassa ihan vapaasti. Viedään kyllä lenkille ja ruokitaan toiveiden mukaan. Meidän piha on tarkoitus aidata vasta keväällä, joten vieraita koiria en uskalla siellä vapaana pitää vielä. Viikonloppuisin ollaan usein kotona, ja molemmat pystytään tekemään töitä kotoa käsin tarvittaessa. Pistäkää siis korvan taakse jos joskus tulee tarve.

Stressiä pukkaa

Kiire. Ahdistaa. Pelottaa. Tunnit loppuu. En osaa.

Mulla on perjantaina se isompi tasokoe koulussa. Aaarghh! Töissä tietty myös kamala kiire, ukko reissussa, flunssa koputtelee ovella jne. Meillä oli kolmena päivänä sähkömies hommissa, ja sen seurauksena on myös Pommi stressaantunut. Mutta nyt meillä on ulkovalot pihalla ja pihatiellä, oli se sen arvoista. Hengitetään rauhallisesti, lasketaan sataan ja rentoudutaan. Kyllä tämä tästä.

Yöks, villapaita

Tuo ikävä akka teki mulle villapaidan. Se on kaamea. Kaulus kuristaa, tassun aukot kiristää, selkää kutittaa ja muutenkin ahdistaa. Nyt se otti musta kuviakin se päällä ja laittoi ne tänne näytille. Näätte varmaan mun ilmeestä kuinka "innoisani" olin. Kerran aikaisemmin jo jouduin sen pukemaan. Kovasti se akka kehui, sanoi kuinka kaunis olen ja kuinka hienolta näytän. Kyllä mä sen tiedän, mutta tuolla villapaidalla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä mun kauneuden kanssa. En ymmärrä miksi se on niin innoissaan tuommoisesta tekeleestään. Tekisi mieluummin vaikka ruokaa mulle. Ehkä se unohtaa sen näkyville joku päivä ja voin purkaa sen palasiksi. Laitan sen sit Blondin syyksi ja pääsen pälkähästä. Joo, niin mä teen.

T. Pommi


EDIT:
Tehdään tästä nyt sit käsityöblogi. :o) Tässä villapaidan ohje. Jostain borderterrieri-blogista joskus löysin. Hieman sitä kyllä muutin matkan varrella...

Selkäkappale:Luo 30 silmukkaa. Neulo helmineuletta, eli 1o 1n ja seuraavalla kerroksella 1n 1o, lisäten joka toisella kerroksella kaksi silmukkaa molempiin reunoihin. Kun silmukoita on 50, lopeta lisäykset. Jatka neulomista kunnes selkäkappaleen pituus on 38cm, tai siis koiran hännän tyvestä alaniskaan. Aloita 2o 2n neule ja neulo sitä noin 8cm (=kaulus). (Itse kavensin noin 4 silmukkaa reunoilta joustinnneuleen ekoilla kerroksilla, jotta kauluksesta ei tulisi löysä.)

Päättele selkäkappale.Vatsakappale:Luo 18s. (Pommilla oli 22, koska se on XL-kokoa.) Neulo 2o 2n. Kun vatsakappale on noin 23cm pitkä aloita lisäykset. (Tässä vaiheessa kiinnitin vatsakappaleen ja selkäkappaleen toisiinsa kaulusresorista, jotta pystyin sovittamaan villapaitaa helpommin.) Lisää molemmissa reunoissa 2s joka kolmannella kerroksella. Jatka lisäyksiä kunnes silmukoita on 30. Jatka 2o 2n neulomista kunnes vatsakappale on noin 30cm pitkä. Kannattaa kokeilla koiran päälle, että mikä on riittävä pituus. Päättele vatsakappale.Kiinnitä selkäkappale ja vatsakappale toisiinsa ja päättele langat.

Lankana käytin 7 veljestä villalankaa.

Meitin touhuja

Eilen oltiin agitreeneissä, oli hauskaa. Keskityimme mm. keppien itsenäiseen hakemiseen. Oli vaan 4 koiraa, joten riitti hyvin aika kunnon treenaamiseen. Molemmat koirat oli pienen tauon jälkeen tooodella kuumana, innoissaan ja kärsimättömiä. Pommilla meni hieman yli se haukkuminen, ja se ei oikein irronnut. Blondi puolestaan oli mielettömän hyvä, sen kanssa vedettiin nopeita nollaratoja monta kertaa. Hieno tyttö! Lentävillä lähdöillä me on nyt pari kuukautta treenattu, muuhun ei nyt kummankaan keskittyminen ja hermot riitä.

Koulussa mennään kamalaa kyytiä eteenpäin, tämän kuun lopussa on semmoinen isompi tasokoe, kääk! Sen jos läpäisee, niin sitten saa ruveta ottamaan vastaan asiakkaita ja aloittaa kunnolla omien projektikoirien kanssa. Olen toistaiseksi "valinnut" itselleni vasta kolme projektikoiraa, yksi sakemanni, yksi suuri sekarotuinen ja yksi parson. Kaikilla on hieman jotain häikkää, on leikattua jalkaa, nivelrikkoa ja nikamaongelmaa. Hyvä hyvä, niin pitikin olla! Vaikka sen verran on jo oppinut huomaamaan, että ihan tervettä koiraa tuskin onkaan. Paitsi pienenä poikkeuksena Blondi, ikiliikkuja superaineenvaihdunnalla. Hieman huonolla omallatunnolla sunnuntaina kokeilin Pommin selkää, sillä oli kanssa rintaranka aika jumissa, enkä ole vielä kerennyt sille mitään tekemään. :o(

Marraskuussa mulla on kahden päivän työharjoittelu. Menen Lielahteen lemmikkitarvikeliike Teemeriin. Aikas jännää, meinaavat buukata mulle asiakkaita oikein liukuhihnameiningillä...

Koiramainen päivä

Olen kutonut Pommille villapaitaa ja pitänyt Blondille luuta.
Olen siivonnut lattialta paketillisen silputtuja kuukautissiteitä.
Olen opiskellut koiran lapaluun osasia latinaksi.
Olen ostanut koirille ruokaa; sulattanut, purkittanut, jäädyttänyt sormeni pakasteissa.

Olen kävellyt metsässä koirien kanssa ja
tuntenut oloni onnelliseksi niiden juoksemista ja riehuntaa katsellessa.
Olen hyväksyttänyt opettajallani kolme hierontakurssin projektikoiraa,
ja olen innoissani niistä kaikista.

Olen miettinyt, että mitä elämässäni olisi ilman koiria.
Eipä juuri mitään.

Aikamoinen viikonloppu

Huh mikä viikonloppu, tarvisin perään toisen viikonlopun saadakseni hieman nukkua ja levätä.
Perjantai ja lauantai meni koulussa. Perjantaina opiskelimme lapaluun osia, sen liikettä, ympäristön lihaksia ja harjoittelimme hieromista ihmisillä. Lisäksi menimme pari uutta lihasta reiden alueelta, teimme jälleen yhden kokeen, kuuntelimme ryhmätyöesityksiä eri harrastuslajeista ja ihmettelimme kehon erilaisten kalvojen merkitystä. Lauantain vietimme ulkomuototuomari Päivi Eerolan seurassa. Mietimme mikä merkitys koiran rodulla on hierontaan ja Päivi kertoi kuinka erirotuisia koiria tulisi lähestyä ja käsitellä. Ulkona katselimme koirien liikkeitä ja kokeilimme oppimaamme käytännössä. Erittäin mielenkiintoista. Itseään pitää niin koiraihmisenä, että nuo asiat luulisi olevan itsestäänselviä. Mutta ei, hieman yltiöherkkä sheltti oli minun edessäni sitä mieltä, että olen liian iso ja pelottava. Ilmeisesti terriereiden kanssa on kehittynyt natsi-ilme, jota ei edes tajua omaavansa. :o) No, onneksi osasin petrata ja mennä uudestaan hieman nöyremmin ja "pienempänä" koiraa kohden, ja sain siis tehtävän tehtyä eli etsittyä viisi luuta koirasta. Todella hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ei olisi ehkä tullut mieleen, että vartijakoiran omistajaa ei parane mennä tuosta vaan kättelemään, ensin pitää jutella jonkin aikaa ja sitten vasta koskea.

Ja tiesittekö, että kauhusta jää haju, siksi eläinlääkäriäkin pelätään niin paljon. Jos joku koira jotain asiaa oikein säikähtää, niin siihen kyseiseen paikkaan jää tuo kauhun haju, ja muutkin koirat reagoivat siinä hermostuneesti. Paikan vaihtaminen auttaa, mutta haju voi jäädä myös esim. henkilön käsiin. Jos esim. lääkäri tai tuomari on kosketuksellaan tuon pelästyksen aiheuttanut. Silloin pitää siis pestä myös kädet kunnolla, että seuravatkin koirat ei säiky.

Lauantain koulumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yöllä oli ollut kunnolla pakkasta, ja Ideaparkin kohdilla oli moottoritiellä mustaa jäätä noin kilometrin verran. En huomannut sitä itse heti, mutta noin 50 m edelläni ajanut auto lähti ohittamaan, joutui luisuun, törmäsi metalliaitaan ja lähti pyörimään keskellä tietä. Outo tilanne, vaikka kaikki tapahtui nopeasti, niin silti se tuntuu nyt kuin hidastetulta filmiltä. Pyörivä auto liikkui keskellä tietä miten sattuu, ja muista miettineeni, että menenkö oikalta vai vasemmalta ohi. Ihan selvänä mielessä oli, että iso kolahdus siitä tulee anyway. Pyörivän auton kuskikin katseli minua kohti ikkunastaan. Hänellä ei ollut autoon mitään kontrollia, mutta halusi varmaan nähdä että koska kolahtaa ja mihin. Minä päätin mennä oikealta ohi, niin oikealta kuin pääsen osumatta siihen kaiteeseen. Ilmeisesti en juurikaan jarruttanut, koska muuten olisin pyörinyt siellä minäkin, tie kun oli ihan peilikirkas jää. Pääsin oikealta ohi, en tuntenut kolahdusta, mutta kuulin jonkin äänen. Myöhemmin autoa tutkiessa jälkiä ei näkynyt, joten ihan millin päästä se auto sit hujahti ohi. Pysäytin auton ja lähdin katsomaan kuinka pyörineelle autolle ja kuskille kävi, tie oli kuin luistinradalla olisi kävellyt. Tuo kuski oli ihan kunnossa, mutta samalla kun juttelimme toisella puolen tietä tömähti yksi auto pois tieltä ja suoraan ojaan. Hip hei. Kun juoksimme sinne, meni perässä, noin 30 metrin päässä jo seuraava auto penkkaan. Toisen kuski oli ihan ok, mitä nyt kiukkuinen kuin ampianen. Toinen rouva olikin aika sekaisin, lasinsiruja auto täynnä, kuskin ovi ei auennut, täti ei tiennyt missä on, minne menossa tai mitä tapahtui. Hän ei päässyt autosta ulos, mutta koitin vieressä istua ja rauhoitella ja kokeilla onko mitään kehossa rikki. Kuin ihmeen kaupalla paikalle ajoi ihan parin minuutin sisällä ambulanssi, sattumalta, vaikka mekin olimme semmoiselle jo soittaneet.

Tuolla paikalla oli muutaman minuutin kuluessa 7 eri kolaria tai ulosajoa. Tunne oli vähän kuin piilokamerassa, joka puolella kolisee ja rytisee. "Ja taas yksi" oli tuttu kommentti. Minä lähdin hieman kädet tutisten kohti koulua, paikalla oli jo useampi ambulanssi, joten turha siellä tielläkään oli olla. Paikalla oli ollut myöhemmin aika legioona myös paloautoja, ja tie oli suolattu sulaksi. Tuo kohta on kuulemma yleisesti tunnettu liukas ja kolarialtis paikka, siihen öiseen aikaa tulee sumua, ja se sitten jäätyy. Ihmetyttää hieman, että jos moinen asia tiedetään, niin miksi niitä suola-autoja ei laiteta sinne ajoissa ennenkuin vahinkoja sattuu.

No, pelästyksellä selvitiin ja ehkä jotain opittiinkin. Tuli myös itselle todistettua, että olen aika hyvä ajamaan autoa, ja vaikka pyörryn yleensä veren näkemisestä, niin pystyin silti auttamaan järkevästi ja rauhallisesti lasinsiruista vuotavaa rouvaa. Kesärenkaat autossa on siltikin vielä, ja huomiseksi luvattu lunta. :o( Sain renkaanvaihtoon ajan vasta tiistaille, joten saa nähdä meneekö huomisaamu suosilla kotona...

Landepaukkujen ohitustilanteet

Täällä maalla on noita kaupungista tuttuja ja vaikeita ohitustilanteita erittäin vähän. Kyllä täällä aika paljon koiria on, mutta ei niitä viedä remmilenkille kovinkaan paljoa, ne ovat lähinnä metsämiesten ajokoiria tms. Varsinaisia vastaantulevia koiria remmissä olemme lähikulmilla nähneet 2 kertaa viime kuukausien aikana. Tietysti on paljon niitä omakotitalojen pihojen ohituksia, kun pihassa haukuu koira(t), ja ihan varma et ole siitä onko se tarhassa, onko se remmissä, onko aita ja portti kiinni vai tuleeko se sieltä tielle. Helpolla ollaan siis päästy, enää ei ole aina edes namit mukana lenkillä, kun ei olla vaan tarvittu.

Tänään tuli kapealla hiekkatiellä vastaan kaksi suurta hevosta ratsastajineen. Että saatiin sit haastetta kerrakseen, ja namit tietty kotona. Koirat ei välitä hevosista juurikaan jos ne on laitumella tien vieressä, semmoista täällä näkee usein. Mutta näköjään ihan eri asia kun semmoiset jättiläiset kävelee omalla kotitiellä vastaan. Pommi jähmettyi ja jäi paikoilleen, Blondi pomppi ja kiskoi kohti hevosia. Mitäköhän se tekisi jos pääsisi vapaasti tervehtimään, olisi mielenkiintoista tietää. Ilmoitin ratsastajille, että nämä sitten kohta haukkuvat, että pelkääköhän ne hevoset. "Ei haittaa" oli onneksi vastaus. No mutta suomenhevonen Veikko alkoi niskottelemaan eikä suostunut oikein tulemaan. Omistaja sanoi, että se ei taida ymmärtää mitä ne, koska kyllä se koiriin on tottunut. "Veikko, ne on pieniä koiria. On ne koiria", ratsastaja toisteli. :o) Veikko oli vähän hassu. Kyllähän ne koirat rupesi haukkumaan kun hevoset lähestyi ja toinen vielä hieman niskuroi. Samantien kun haukunta alkoi, niin Veikko-heppa rauhoittui. Silloin se tajusi, että joo, on ne koiria.

Agitreenit

Meillä alkoi agilityn talvikausi, eli siirryimme sisätiloihin treenaamaan. Uusi paikka ja uusi ryhmä, uudet kujeet siis. Kaikki ihmiset on tuttuja, ja 6/7 on parsoneja, joten omien parissa ollaan. :o) Paikkana on Meirän halli Nokialla nyt ainakin lokakuussa, myöhemmin pääsemme ehkä muualle. Käytän tarkoituksella pääsemme sanaa, halli oli ehkä pienoinen pettymys minulle. Alusta oli tosi hyvä, musta kumi/solumuovimatto, ei tuntunut liukkaalta, oli hyvän joustava ja siinä on unelma juosta. :o) Mutta samassa hallissa on kolme kenttää, eli haukunta ja möykkä on aikamoinen. Lisäksi kentät oli erotettu toisistaan semmoisella pressuverholla, siis kevytpeitteellä, joka yhdeltä seinämältä ei edes yltänyt lattiaan asti. No, kun matala koira on, ja se näkee liikettä pressun toisella puolella, niin kuinkas käykään... Lisämiinus tuli myös kentän koosta, siinä ei kyllä täysimittaista rataa treenata, kun eilisellä 16 esteen radallakin tuntui hieman ahtaalta. Mutta ollaan iloisia, enää ei olla hevosmaneesilla lannan seassa!

Treeni oli mielenkiintoinen, mukaelma MM-kisojen minien hyppyradasta. Pari kompastuskohtaa siinä oli, esimerkiksi mutkaputkesta ulostulo "väärään" suuntaan. Eli kun putki on mutkalla vasemmalle, ja matka loogisesti jatkuisi siitä suoraan sinne vasemmalle. Mutta kun pitääkin tehdä täyskäännös ja lähteä oikealle, ja ohjaajalla ei ole mahdollisuutta olla putken suulla viittomassa, vaan hän on siellä putken takana oikealla... Sitä me siis treenattiin, että saa koiran käntymään oikeaan, ei loogiseen, suuntaan. Töitä riittää.

Koulua ja rentoutumista

Vähän on nyt syysmasennusta ilmassa, liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Koskaan ei ole aikaa vaan olla ja möllöttää. No itsepä olen soppani keittänyt, joten ei auta muu kuin jaksaa...

Perjantaina oli jälleen koulupäivä. Treenasimme hierontaotteita ihmispuolen hierojaoppilaiden opastamana parimme niska-hartia seutuun. Oli kivaa ja hyödyllistä, samalla kun sai itse hieronnan. Nyt on rutistus-, hankaus, täristys-, rullaus- ja sivelyotteet hallussa, ainakin siis teoriassa. Sovellus pieneen koiraan onkin sitten vähän eri asia, mutta improvisoidaan sitten. Opiskelimme myös muutaman uuden reisi-pakara-alueen lihaksen, kiiden kiinnittymiskohdat, hermot, tehtävät yms. ja yritimme epätoivoisesti löytää niitä koirasta. Katsoimme ulkona koirien liikkeitä ja kulmauksia, ja mietimme mitä hierontaan ja ongelmiin liittyvää niistä pystymme päättelemään. Lopuksi vielä "oikeasti" hieroimme pareittain koiria ja opettelimme asiakaskortin täyttöä. Kiva päivä oli.

Lauantaina kieltäydyin tekemästä mitään koti- tai pihatöitä ja kerroin tarvitsevani "humputtelupäivän". Aamulla kävinkin sopivasti kampaajalla, ja sitten lähdimme Tampereelle shoppailemaan ja syömään. Kävimme intialaisessa herkuttelemassa niin että napa raikasi, poikkesimme kauppahallissa ostamassa raclette-juustoja, 3+1-päivillä Sokoksella ja Fida lähetystorilla. Mitään ostettavaa ei juurikaan löytynyt, ei koskaan löydy kun oikein varta vasten lähtee. C:lle ostettiin pari suomenkielistä nuorten kirjaa, joilla hän koittaa suomeaan treenata ja mua jäi pikkuisen kaivelemaan yksi poljettava vanha ompelukone. Ehkä sen käyn sieltä vielä hakemassa meille asumaan.