Aikamoinen viikonloppu

Huh mikä viikonloppu, tarvisin perään toisen viikonlopun saadakseni hieman nukkua ja levätä.
Perjantai ja lauantai meni koulussa. Perjantaina opiskelimme lapaluun osia, sen liikettä, ympäristön lihaksia ja harjoittelimme hieromista ihmisillä. Lisäksi menimme pari uutta lihasta reiden alueelta, teimme jälleen yhden kokeen, kuuntelimme ryhmätyöesityksiä eri harrastuslajeista ja ihmettelimme kehon erilaisten kalvojen merkitystä. Lauantain vietimme ulkomuototuomari Päivi Eerolan seurassa. Mietimme mikä merkitys koiran rodulla on hierontaan ja Päivi kertoi kuinka erirotuisia koiria tulisi lähestyä ja käsitellä. Ulkona katselimme koirien liikkeitä ja kokeilimme oppimaamme käytännössä. Erittäin mielenkiintoista. Itseään pitää niin koiraihmisenä, että nuo asiat luulisi olevan itsestäänselviä. Mutta ei, hieman yltiöherkkä sheltti oli minun edessäni sitä mieltä, että olen liian iso ja pelottava. Ilmeisesti terriereiden kanssa on kehittynyt natsi-ilme, jota ei edes tajua omaavansa. :o) No, onneksi osasin petrata ja mennä uudestaan hieman nöyremmin ja "pienempänä" koiraa kohden, ja sain siis tehtävän tehtyä eli etsittyä viisi luuta koirasta. Todella hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ei olisi ehkä tullut mieleen, että vartijakoiran omistajaa ei parane mennä tuosta vaan kättelemään, ensin pitää jutella jonkin aikaa ja sitten vasta koskea.

Ja tiesittekö, että kauhusta jää haju, siksi eläinlääkäriäkin pelätään niin paljon. Jos joku koira jotain asiaa oikein säikähtää, niin siihen kyseiseen paikkaan jää tuo kauhun haju, ja muutkin koirat reagoivat siinä hermostuneesti. Paikan vaihtaminen auttaa, mutta haju voi jäädä myös esim. henkilön käsiin. Jos esim. lääkäri tai tuomari on kosketuksellaan tuon pelästyksen aiheuttanut. Silloin pitää siis pestä myös kädet kunnolla, että seuravatkin koirat ei säiky.

Lauantain koulumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yöllä oli ollut kunnolla pakkasta, ja Ideaparkin kohdilla oli moottoritiellä mustaa jäätä noin kilometrin verran. En huomannut sitä itse heti, mutta noin 50 m edelläni ajanut auto lähti ohittamaan, joutui luisuun, törmäsi metalliaitaan ja lähti pyörimään keskellä tietä. Outo tilanne, vaikka kaikki tapahtui nopeasti, niin silti se tuntuu nyt kuin hidastetulta filmiltä. Pyörivä auto liikkui keskellä tietä miten sattuu, ja muista miettineeni, että menenkö oikalta vai vasemmalta ohi. Ihan selvänä mielessä oli, että iso kolahdus siitä tulee anyway. Pyörivän auton kuskikin katseli minua kohti ikkunastaan. Hänellä ei ollut autoon mitään kontrollia, mutta halusi varmaan nähdä että koska kolahtaa ja mihin. Minä päätin mennä oikealta ohi, niin oikealta kuin pääsen osumatta siihen kaiteeseen. Ilmeisesti en juurikaan jarruttanut, koska muuten olisin pyörinyt siellä minäkin, tie kun oli ihan peilikirkas jää. Pääsin oikealta ohi, en tuntenut kolahdusta, mutta kuulin jonkin äänen. Myöhemmin autoa tutkiessa jälkiä ei näkynyt, joten ihan millin päästä se auto sit hujahti ohi. Pysäytin auton ja lähdin katsomaan kuinka pyörineelle autolle ja kuskille kävi, tie oli kuin luistinradalla olisi kävellyt. Tuo kuski oli ihan kunnossa, mutta samalla kun juttelimme toisella puolen tietä tömähti yksi auto pois tieltä ja suoraan ojaan. Hip hei. Kun juoksimme sinne, meni perässä, noin 30 metrin päässä jo seuraava auto penkkaan. Toisen kuski oli ihan ok, mitä nyt kiukkuinen kuin ampianen. Toinen rouva olikin aika sekaisin, lasinsiruja auto täynnä, kuskin ovi ei auennut, täti ei tiennyt missä on, minne menossa tai mitä tapahtui. Hän ei päässyt autosta ulos, mutta koitin vieressä istua ja rauhoitella ja kokeilla onko mitään kehossa rikki. Kuin ihmeen kaupalla paikalle ajoi ihan parin minuutin sisällä ambulanssi, sattumalta, vaikka mekin olimme semmoiselle jo soittaneet.

Tuolla paikalla oli muutaman minuutin kuluessa 7 eri kolaria tai ulosajoa. Tunne oli vähän kuin piilokamerassa, joka puolella kolisee ja rytisee. "Ja taas yksi" oli tuttu kommentti. Minä lähdin hieman kädet tutisten kohti koulua, paikalla oli jo useampi ambulanssi, joten turha siellä tielläkään oli olla. Paikalla oli ollut myöhemmin aika legioona myös paloautoja, ja tie oli suolattu sulaksi. Tuo kohta on kuulemma yleisesti tunnettu liukas ja kolarialtis paikka, siihen öiseen aikaa tulee sumua, ja se sitten jäätyy. Ihmetyttää hieman, että jos moinen asia tiedetään, niin miksi niitä suola-autoja ei laiteta sinne ajoissa ennenkuin vahinkoja sattuu.

No, pelästyksellä selvitiin ja ehkä jotain opittiinkin. Tuli myös itselle todistettua, että olen aika hyvä ajamaan autoa, ja vaikka pyörryn yleensä veren näkemisestä, niin pystyin silti auttamaan järkevästi ja rauhallisesti lasinsiruista vuotavaa rouvaa. Kesärenkaat autossa on siltikin vielä, ja huomiseksi luvattu lunta. :o( Sain renkaanvaihtoon ajan vasta tiistaille, joten saa nähdä meneekö huomisaamu suosilla kotona...