Landepaukkujen ohitustilanteet

Täällä maalla on noita kaupungista tuttuja ja vaikeita ohitustilanteita erittäin vähän. Kyllä täällä aika paljon koiria on, mutta ei niitä viedä remmilenkille kovinkaan paljoa, ne ovat lähinnä metsämiesten ajokoiria tms. Varsinaisia vastaantulevia koiria remmissä olemme lähikulmilla nähneet 2 kertaa viime kuukausien aikana. Tietysti on paljon niitä omakotitalojen pihojen ohituksia, kun pihassa haukuu koira(t), ja ihan varma et ole siitä onko se tarhassa, onko se remmissä, onko aita ja portti kiinni vai tuleeko se sieltä tielle. Helpolla ollaan siis päästy, enää ei ole aina edes namit mukana lenkillä, kun ei olla vaan tarvittu.

Tänään tuli kapealla hiekkatiellä vastaan kaksi suurta hevosta ratsastajineen. Että saatiin sit haastetta kerrakseen, ja namit tietty kotona. Koirat ei välitä hevosista juurikaan jos ne on laitumella tien vieressä, semmoista täällä näkee usein. Mutta näköjään ihan eri asia kun semmoiset jättiläiset kävelee omalla kotitiellä vastaan. Pommi jähmettyi ja jäi paikoilleen, Blondi pomppi ja kiskoi kohti hevosia. Mitäköhän se tekisi jos pääsisi vapaasti tervehtimään, olisi mielenkiintoista tietää. Ilmoitin ratsastajille, että nämä sitten kohta haukkuvat, että pelkääköhän ne hevoset. "Ei haittaa" oli onneksi vastaus. No mutta suomenhevonen Veikko alkoi niskottelemaan eikä suostunut oikein tulemaan. Omistaja sanoi, että se ei taida ymmärtää mitä ne, koska kyllä se koiriin on tottunut. "Veikko, ne on pieniä koiria. On ne koiria", ratsastaja toisteli. :o) Veikko oli vähän hassu. Kyllähän ne koirat rupesi haukkumaan kun hevoset lähestyi ja toinen vielä hieman niskuroi. Samantien kun haukunta alkoi, niin Veikko-heppa rauhoittui. Silloin se tajusi, että joo, on ne koiria.