Mun sukunimi on nyt sitten muuttunut, virallisesti jo maanantaina. Työsähköposti on uusittu, samoin henkilökortti. Työkavereille olen infonnut asiasta, ja niin monenlaisia kommentteja kuunnellut. "Pitääkö onnitella vai ottaa osaa?" , "Mikä vika sun vanhassa nimessä oli?" , "Olisit nyt samantien mennyt naimisiin ja ottanut ukkosi nimen" sekä "Oletko sä nyt vapaata riistaa?" kertovat aika paljon suomalaisten ja miesten kivikautisesta suhtautumisesta nimen muutokseen. Monelle "vanhanaikaiselle" jössikälle on itsestäänselvyys, että vaimo ottaa häiden jälkeen miehen sukunimen. Onneksi tähän asiaan on viime vuosina tullut edes hieman muutosta, vaikkakin itse olen allerginen nille väliviiva yhdistelmille. Edelleen on äärimmäisen harvinaista, että mies ottaisikin vaimonsa nimen. Joku kunnia-asia se siis ilmeisesti on, että saa jatkaa sukua suvun nimellä. Ellei miehelle itselleen, niin ainakin hänen isälleen.
MTV3:n Helmi-osion nettisivuilla oli osuva artikkeli nimenmuutos-asiasta. Nimeä voi siis halutessaan muuttaa monestakin syystä, kuten esim. epämieluisista sukulaisista erottuakseen. Tai päästääkseen ex-mieheen liittyvistä muistoista. :o)
Itselle muutos on ollut helppo, osasin tänään vastata jopa puhelimeen sujuvasti "uudella" nimellä. Eihän se muutos näin päin tietysti olekaan niin suuri, tällä nimellä olen kuitenkin kulkenut elämäni 23 ensimmäistä vuotta! Ehkä on vähän semmoinen "olen palannut kotiin" tai "tästä alkaa uusi elämä" -fiilis. Jopa äiti oli iloinen kun kuuli asiasta, edes yksi nimisukulainen hänelläkin paikkakunnalla. Tällä mennään siis jatkossa, sikäli mikäli joskus vielä avioituisin, niin en aio enää nimestäni luopua. :o)
keskiviikko 12. joulukuuta 2007
tiistai 11. joulukuuta 2007
Lellityt
Aamulehdessä oli eilen juttua, että lemmikkieläimiin käytetään nykyisin enemmän rahaa kuin ennen, ja että koiran joululahjaan saattaa mennä peräti 50 euroa. Kyl-lä, tunnustan. ;o) Mä syydän aika surutta rahaa koiriini. Kaikki menee mitä tulee, ja koirat saavat kyllä osansa. Ne on mun lapsia siinä suhteessa, ja oikeisiin lapsiin ei tällä kulutusvimmalla olisi kyllä varaa. Eilen kävin täydentämässä barf-varastoja ja tilasin Back on Track manttelin, viime viikolla ostin sen lämpiävän tyynyn Blonkulle. Tänään tilasin netistä molemmille uudet pedit, uuteen kotiin kun en aio raahata vanhoja, risoja ja kirjavia tyynykasoja. Tällä hetkellä ei tule mieleen muita suurempia investointeja lähiajoille, mutta tietty agilitykurssit ja -koulutukset tulee jatkossa tod. näk. vaan lisääntymään, hierojaa pitäisi hätyytellä apuun, eikä kisaaminenkaan ilmaista ole...
Eilen pakkasin 1,5 muuttolaatikollista tavaraa! Nyt se siis on alkanut, minunkin pakkaaminen. :o) 2 viikkoa 3 päivää aikaa, and counting. Kaikki arki-illat mulla onkin buukattu, että pariin vaivaiseen viikonloppuun jää tää hösääminen. On kyllä vihon viimeistä tämä "yhteenmuuttaminen", kun kaikkea tavaraa on kaksi kappaletta, tai enemmmän. 2 sohvaa, 2 sänkyä, 2 tv-tasoa, 3 leivänpaahdinta, jne. Tarviiko kukaan mikroa? Ihan hyvä ja uudehko, ilmaiseksi saisi. Entä 4 kilon säkki Josera-merkkistä kuivamuonaa (kalaa ja riiisiä, nirsoille)? Kivoja palkintoja Blonkku sai siis kisoista, turhaakin turhempia pokaaleja, joita T. ei antanut mun heittää roskiin, ja kuivamuonaa, jota meillä ei syödä. Tackar och pockar. ;o)
Joulukortit pitäisi lähettää tällä viikolla, tiesittekö? Joo-o, joulu on alle kahden viikon päästä, vaikka ikkunasta ulos katsomalla ei siltä vaikuta. Mä olen hukannut osoitekirjani, en siis tiedä kenenkään osoitetta. Pikkaisen hankaloittaa tuota korttirumbaa... Äiti kyselee koko ajan joulusuunnitelmista, ja mä haluaisin vaan vetää peiton korvien yli, lukea kirjaa ja syödä suklaata. Voisin mä käydä vaikka Kaupinojalla saunomassa ja uimassakin, siellä olisi joku jouluhartauskin. Mutta ei, eihän se käy. Kun pitää kiitää tukka putkella hautausmalle, jonnekin syömään joulupuuroa, toisaalle saunomaan, jonnekin jouluruualle ja missähän ne lahjat avataan?
Eilen pakkasin 1,5 muuttolaatikollista tavaraa! Nyt se siis on alkanut, minunkin pakkaaminen. :o) 2 viikkoa 3 päivää aikaa, and counting. Kaikki arki-illat mulla onkin buukattu, että pariin vaivaiseen viikonloppuun jää tää hösääminen. On kyllä vihon viimeistä tämä "yhteenmuuttaminen", kun kaikkea tavaraa on kaksi kappaletta, tai enemmmän. 2 sohvaa, 2 sänkyä, 2 tv-tasoa, 3 leivänpaahdinta, jne. Tarviiko kukaan mikroa? Ihan hyvä ja uudehko, ilmaiseksi saisi. Entä 4 kilon säkki Josera-merkkistä kuivamuonaa (kalaa ja riiisiä, nirsoille)? Kivoja palkintoja Blonkku sai siis kisoista, turhaakin turhempia pokaaleja, joita T. ei antanut mun heittää roskiin, ja kuivamuonaa, jota meillä ei syödä. Tackar och pockar. ;o)
Joulukortit pitäisi lähettää tällä viikolla, tiesittekö? Joo-o, joulu on alle kahden viikon päästä, vaikka ikkunasta ulos katsomalla ei siltä vaikuta. Mä olen hukannut osoitekirjani, en siis tiedä kenenkään osoitetta. Pikkaisen hankaloittaa tuota korttirumbaa... Äiti kyselee koko ajan joulusuunnitelmista, ja mä haluaisin vaan vetää peiton korvien yli, lukea kirjaa ja syödä suklaata. Voisin mä käydä vaikka Kaupinojalla saunomassa ja uimassakin, siellä olisi joku jouluhartauskin. Mutta ei, eihän se käy. Kun pitää kiitää tukka putkella hautausmalle, jonnekin syömään joulupuuroa, toisaalle saunomaan, jonnekin jouluruualle ja missähän ne lahjat avataan?
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
Sankari
Oltiin tänään Blonkun kanssa Hämeenkyrössä agikisoissa. Meillä oli 2 starttia. Radat oli molemmat semmoisia kohtuullisia, tuomarina Kari Jalonen. Pari vaikeampaa kohtaa/ansaa, jossa sai olla tarkkana, kun looginen suunta olisi johtanut väärälle esteelle. Pari vaikeampaa puolenvaihtoa ja takaaleikkausta, mutta nehän me osataan. Ekalta radalta tuli 5 virhepistettä. Blondi juoksi jostain syystä yhden hyppyesteen ohi, ilmeisesti mun käsi oli alhaalla? Siitä siis kielto. Harmitti hieman, mutta sijoituimme kolmanneksi kuitenkin.
Toiselta radalta se sitten tuli. Meidän eka nolla!!! Ihanneaika alittui reilulla 11 sekunnilla, ja sijoitumme ensimmäisiksi! Siis nollatili on avattu, ja lisää sitten keräämään... Tämä oli Blondin kisauran toinen kisa, joten ihan hirveän kauaa emme joutuneet menestystä odottamaan. Hyvä niin. :o) Hienosti se pikkuneiti meni, ei voi olla kuin ylpeä. Blondi oli niin ihanan tarkkaavainen ja "kuuliainen", että ansakohdatkin sujui kuin tanssi.
Tässä vielä kuva sankarista palkintoineen:
Toiselta radalta se sitten tuli. Meidän eka nolla!!! Ihanneaika alittui reilulla 11 sekunnilla, ja sijoitumme ensimmäisiksi! Siis nollatili on avattu, ja lisää sitten keräämään... Tämä oli Blondin kisauran toinen kisa, joten ihan hirveän kauaa emme joutuneet menestystä odottamaan. Hyvä niin. :o) Hienosti se pikkuneiti meni, ei voi olla kuin ylpeä. Blondi oli niin ihanan tarkkaavainen ja "kuuliainen", että ansakohdatkin sujui kuin tanssi.
Tässä vielä kuva sankarista palkintoineen:
lauantai 8. joulukuuta 2007
Neiti etsii jälleen
Eilen oltiin Blonkun kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä, jotka kestivät tällä kertaa 5 h 15 min. Paikkana oli Puuvuori Ylöjärvellä. Pimeässä metsässä, jossa sataa välillä räntää ja vettä. Harrastuksensa kullakin. :o) Kotiin tultiin yhdentoista maissa, jonka jälkeen pesin Blonkkua vielä puolisen tuntia, se kun päätti kieriä metsässä jossain kakkakasassa. Olin erittäin rentoutunut ja hyväntuulinen, uskotte varmaan!
Blonkun treeni meni hyvin. Sillä oli kaksi maalimiestä piilossa metsässä, noin 100 metrin päässä toisistaan, toinen matalana, toinen seisoen. Blondi tajusi heti, että etsintähommissa ollaan. Se irtosi musta tosi hyvin, paineli semmoista siksakkia kovaa vauhtia ja sai kosteassa ja aika tuulisessa metsässä kaukaa hajun molemmista eksyneistä. Nyt se tajusi, että ekan eksyneen löytymisen jälkeen homma vielä jatkuu, kun valjaat on päällä ja mamma käskee etsimään. Valjaiden poisotto ja yltiöpäinen kehuminen olivat sille sitten merkki, että nyt loppui hommat, enää ei etsitä. Monet käyttävät jotain lelupalkkaa siinä "kertomisessa", että hommat päättyy. Blonkku ei ole vaan koskaan agi- tai muissakaan treeneissä malttanut leikkiä leluilla, joten se ei meillä toimi.
Blonkun treeni meni hyvin. Sillä oli kaksi maalimiestä piilossa metsässä, noin 100 metrin päässä toisistaan, toinen matalana, toinen seisoen. Blondi tajusi heti, että etsintähommissa ollaan. Se irtosi musta tosi hyvin, paineli semmoista siksakkia kovaa vauhtia ja sai kosteassa ja aika tuulisessa metsässä kaukaa hajun molemmista eksyneistä. Nyt se tajusi, että ekan eksyneen löytymisen jälkeen homma vielä jatkuu, kun valjaat on päällä ja mamma käskee etsimään. Valjaiden poisotto ja yltiöpäinen kehuminen olivat sille sitten merkki, että nyt loppui hommat, enää ei etsitä. Monet käyttävät jotain lelupalkkaa siinä "kertomisessa", että hommat päättyy. Blonkku ei ole vaan koskaan agi- tai muissakaan treeneissä malttanut leikkiä leluilla, joten se ei meillä toimi.
perjantai 7. joulukuuta 2007
Ai niin...
En oo kertonut mitään keskiviikon agitreeneistä lämpöisessä hallissa. Oli tosi hyvät treenit, paikalla oli Blondin lisäksi vaan 1 toinen koira. Blonkku meni hyvin, keppejä tankattiin aika paljon, kun neidillä oli kiire seuraavalle esteelle, ja meinasi vika keppi aina unohtua. :o) Ohjaaja oli suunnitellut meille vaativamman radan, huomasi siis meidän olevan vähän "väärässä" ryhmässä. Muutenkin olin tyytyväinen suoritukseemme, minä osasin ohjata harvinaisen hyvin tällä kertaa. Ensi sununtaina mennään niihin Hämeenkyrön kisoihin. Jos jonnekin yläilmoihin saisi esittää toiveen, niin ei keinua radalla, ja kepit sillai, että voi itse olla koiran vasemmalla puolella. Kiitos!
Tänään kävin lääkärillä. Kurkussa ei näkynyt kuulemma peitteitä, mutta kipeä se on hieman ja tosi rakkulainen. Otettiin kunnon nieluviljely ja verikoe. :o( Verikokeesta katsotaan tulehdusarvot ja joku Mono...? Mulle kävi taas vähän nolosti verikokeen kanssa, pyörryin heti kun se oli saatu otettua. Ei ollut eka kerta, ja tuskin jää viimeiseksi. Onneksi tajuan asian, ja osaan siitä varoittaa myös hoitajaa. :o)
Kävin ostamassa Blonkulle nyt sen akku-istuintyynyyn. Siis sellaisen, jonka saa ladattua lämpimäksi, ja se pysyy kuumana noin 3 tuntia. Tänään ollaan pitkästä aikaa menossa hakutreeneihin, päästään siis heti testaamaan tuota kapistusta. Sormet ja varpaat ristiin, että Blonkku ei tylsistyessään päätä syödä sitä akkuun menevää sähköjohtoa! Ei taitaisi mennä takuun piikkiin...
Tänään kävin lääkärillä. Kurkussa ei näkynyt kuulemma peitteitä, mutta kipeä se on hieman ja tosi rakkulainen. Otettiin kunnon nieluviljely ja verikoe. :o( Verikokeesta katsotaan tulehdusarvot ja joku Mono...? Mulle kävi taas vähän nolosti verikokeen kanssa, pyörryin heti kun se oli saatu otettua. Ei ollut eka kerta, ja tuskin jää viimeiseksi. Onneksi tajuan asian, ja osaan siitä varoittaa myös hoitajaa. :o)
Kävin ostamassa Blonkulle nyt sen akku-istuintyynyyn. Siis sellaisen, jonka saa ladattua lämpimäksi, ja se pysyy kuumana noin 3 tuntia. Tänään ollaan pitkästä aikaa menossa hakutreeneihin, päästään siis heti testaamaan tuota kapistusta. Sormet ja varpaat ristiin, että Blonkku ei tylsistyessään päätä syödä sitä akkuun menevää sähköjohtoa! Ei taitaisi mennä takuun piikkiin...
Identiteettikriisi?
Ny mä sen tein. Tai päätin. Maistraatin nettisivuilla täytin semmoisen "ilmoitus aikaisemman sukunimen ottamisesta henkilökohtaiseen käyttöön" -lomakkeen, printtasin sen ja nyt se olla möllöttää tossa mun työpöydällä kirjekuoressa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen ottamassa takaisin käyttööni tyttönimeni, etten enää jatkossa kulje "ex-miehen nimellä".
Aika pitkään olen tätä miettinyt, ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Aika rumba siinä on, kun uusii kaikki ajokortit, passit, sähköpostiosoitteet, yms., mutta olkoot. Pahempaa on ehkä vastailla niihin onnitteluihin ja uteluihin, kun ihmiset luulee mun menneen naimisiin. Sit ne on noloina kun kerron päinvastoin eronneeni. Vaikka ei ole syytä nolostua, kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen tai arka... T:n sukunimi on Suomen kolmanneksi yleisin, joten sitä en (valitettavasti) tule koskaan huolimaan omakseni. Ei nimi miestä tai naista pahenna, mutta silti tykkään "omastani" sen verran paljon enemmän... ;o)
No, parin viikon päästä se sit kai vahvistuu. Jännää!
Aika pitkään olen tätä miettinyt, ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Aika rumba siinä on, kun uusii kaikki ajokortit, passit, sähköpostiosoitteet, yms., mutta olkoot. Pahempaa on ehkä vastailla niihin onnitteluihin ja uteluihin, kun ihmiset luulee mun menneen naimisiin. Sit ne on noloina kun kerron päinvastoin eronneeni. Vaikka ei ole syytä nolostua, kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen tai arka... T:n sukunimi on Suomen kolmanneksi yleisin, joten sitä en (valitettavasti) tule koskaan huolimaan omakseni. Ei nimi miestä tai naista pahenna, mutta silti tykkään "omastani" sen verran paljon enemmän... ;o)
No, parin viikon päästä se sit kai vahvistuu. Jännää!
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Terveystilanne ja avautumista
Kantapää on parantunut, ainakin 99 prosenttisesti. Lepo auttoi, ja ehkä uiminen. Sehän auttaa kaikkeen... Paitsi --taas on kurkussa rakkuloita ja semmoinen tunne, ikäänkuin olisi pala kurkussa. Ei satu niin kamalasti, mutta häiritsee. Saa nähdä, ehkä siis perjantaina taas lekuriin...
Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ohjelmassa mm. T:n asunnolla käyminen. Mun homma olisi tsekata keittiön astiat ja kipot, että mitkä niistä kelpuutan tulevaan kotiin, ja mitkä lentää roskiin. T:n asunto on siis myyty ja siitä tehdään kaupat ensi viikolla. Se on toisella paikkakunnalla, Pirkanmaalla kylläkin, ja olen käynyt siellä ehkä 4 kertaa yhteensä. Noloa. :o) Lisäksi pitäisi mennä hänen porukoilleen syömään. Jee.
Mä olen yleensäkin semmoinen luonne, että tuntemattomat ihmiset pitää mua aika koppavana ja ylpeänä. Vasta kun mut oppii tuntemaan hyvin, niin huomaa asian olevan hyvinkin toisin, olen välillä semmoinen hassuttelija ja ihan hömeli. Mulla on aika vähän semmoisia hyviä kavereita, enkä ole mikään kovin nopea tai halukas ystävystymään, enkä kovin puhelias. Mulla on hyvä itsetunto ja olen aika itsenäinen, joten mua ei vaivaa se, mitä vieraammat musta ajattelee. Tuttujen ja sukulaisten kanssa kai pitäisi koittaa kuitenkin olla väleissä, vaikka semmoista mielistelevää perseennuolijaa musta ei saa tekemälläkään. :o) Tämän takia kai tuo uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle jotenkin vastentahtoista.
Meidän yhteenmuutto tuntui olevan T:n äidille sen verran kamala shokki, että hieman kai pottuunnuin siitä. En myöskään ihan hirveästi arvosta ihmisiä, jotka rupeavat kertomaan aikuisen poikansa edellisen parisuhteen kuvioita ja eron syitä... Mulle tulee tosi äkkiä semmoinen "pitäköön tunkkinsa" -asenne, enkä halua olla missään yhteydessä. Tyhmää, tiedän. Tuskin tämmöinen jo kerran eronnut miesten-nielijä on muutenkaan unelma-miniä. Varsinkin kun on itsekäs koirineen, eikä käy ees pelejä katsomassa vaan huitelee jossain estejuoksutouhuissa... Voiko sitä edes liikunnaksi kutsua?!
Että semmosta tällä kertaa. :o)
Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ohjelmassa mm. T:n asunnolla käyminen. Mun homma olisi tsekata keittiön astiat ja kipot, että mitkä niistä kelpuutan tulevaan kotiin, ja mitkä lentää roskiin. T:n asunto on siis myyty ja siitä tehdään kaupat ensi viikolla. Se on toisella paikkakunnalla, Pirkanmaalla kylläkin, ja olen käynyt siellä ehkä 4 kertaa yhteensä. Noloa. :o) Lisäksi pitäisi mennä hänen porukoilleen syömään. Jee.
Mä olen yleensäkin semmoinen luonne, että tuntemattomat ihmiset pitää mua aika koppavana ja ylpeänä. Vasta kun mut oppii tuntemaan hyvin, niin huomaa asian olevan hyvinkin toisin, olen välillä semmoinen hassuttelija ja ihan hömeli. Mulla on aika vähän semmoisia hyviä kavereita, enkä ole mikään kovin nopea tai halukas ystävystymään, enkä kovin puhelias. Mulla on hyvä itsetunto ja olen aika itsenäinen, joten mua ei vaivaa se, mitä vieraammat musta ajattelee. Tuttujen ja sukulaisten kanssa kai pitäisi koittaa kuitenkin olla väleissä, vaikka semmoista mielistelevää perseennuolijaa musta ei saa tekemälläkään. :o) Tämän takia kai tuo uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle jotenkin vastentahtoista.
Meidän yhteenmuutto tuntui olevan T:n äidille sen verran kamala shokki, että hieman kai pottuunnuin siitä. En myöskään ihan hirveästi arvosta ihmisiä, jotka rupeavat kertomaan aikuisen poikansa edellisen parisuhteen kuvioita ja eron syitä... Mulle tulee tosi äkkiä semmoinen "pitäköön tunkkinsa" -asenne, enkä halua olla missään yhteydessä. Tyhmää, tiedän. Tuskin tämmöinen jo kerran eronnut miesten-nielijä on muutenkaan unelma-miniä. Varsinkin kun on itsekäs koirineen, eikä käy ees pelejä katsomassa vaan huitelee jossain estejuoksutouhuissa... Voiko sitä edes liikunnaksi kutsua?!
Että semmosta tällä kertaa. :o)
maanantai 3. joulukuuta 2007
Uusi aktivointilelu
Kyllä. Se on klementiini. Pommi eka pyörittelee sitä lattialla ja heittelee sitä. Sit se kuorii siitä hieman kuorta pois ja nuolee sisältä hedelmälihaa. Halpa lelu. :o) Ja Blondi ei tajua asiasta yhtään mitään...
Huomaavainen työkaveri
Mulla on tapana tulla töihin puoli kahdeksan maissa, ja mua näkee täällä työmaalla hyvin harvoin neljän jälkeen. Tänään olen kuitenkin päättänyt tehdä vähän "ylitöitä", jotta voisin pitää joulun välipäivinä saldovapaata. Yksi työkaveri (n. 45 v poikamies) olikin liikuttavan huomaavainen kun hän näki mut täällä vähän yli neljä. Hän tuli sanomaan, että "Laura, koirat odottaa jo." :o) Kerroin sitten ystävällisesti, että mulla on koirien ulkoiluttaja, ei hätää...
Lisäksi sain ilokseni kuulla, että muuttopäivä on palkallinen vapaapäivä! :o)
Lisäksi sain ilokseni kuulla, että muuttopäivä on palkallinen vapaapäivä! :o)
Lepoa ja shoppailua
Viikonloppu meni oikein rauhallisissa merkeissä. Kipeän kantapään takia jäi pidemmät lenkit ja puuhastelut tekemättä, hyvä niin. Jalka on jo parempi. Pommin korvatulehdus on mennyt korvatipoilla hyvin ohi, ja toivo elää, että olisimme joku päivä vielä kaikki terveitä. :o) Ensi sunnuntaina olisi agikisat, joihin menen Blonkun kanssa. Toivon tuon jalan olevan silloin normaali...
Lauantaina kävin pitkästä aikaa Kaupinojalla uimassa. On ollut kiireiden ja sairastelun takia taukoa useampi viikko, joten hieman oli erilaista viime kertaan verrattuna. Veden lämpö oli 1,6 astetta ja saunassa oli 127 astetta! Tuo saunan lämpötila on aika paljon lämmittäjästä riippuvainen, ja nyt oli hommissa kovista löylyistä tykkäävä herra. :o) Uiminen tuntui ihanalta. En edes tyytynyt nopeaan kastautumiseen, vaan kävin yhteensä neljä kertaa tekemässä pienen uimalenkin. Sitä vaikutusta on niin vaikea selitää, mutta armottomasti siihen jää koukkuun!
Sunnuntaina lähdin kaupungille jouluostoksille. No, tulihan niitä lahjoja ostettua, vaikka pääasiassa kyllä itselle. Ostin neulepoolon, semmoisen neuletunikan ja mustat pillifarkut. :o) Kyllä, luitte oikein: pillifarkut! Olen varmaan aikanaan vannonut, että semmoisia en käytä ikinä. Mutta pitkän tunikan kanssa ne on kivat. :o) Äidille ostin semmosen naamarasva-silmänympärysvoide-setin. Ja kummitytölle semmoisia kumisia eläimiä, eri koirarotuja ja pari kissaa. T:lle mulla onkin jo lahja, ja kauheasti en kai muita edes lahjo. Äidille on työn alla lisäksi semmoinen pitsineuleesta oleva hartiahuivi. Sen saan varmaan jouluaattoa edellisenä päivänä valmiiksi.
Pommi sai kaupungilta tuliaisiksi semmoisen Guz-ukkeli vinkulelun. Se on semmoinen pyöreä ja kestävä, erittäin kimeä-ääninen lelu. Kun annoin sen Pommille, niin se haisteli sitä vähän, otti sen suuhunsa, ja pudotti saman tien. Sen ilme oli semmoinen "vähän tylsä, pelkkä kumipallo". Kun sitten itse näytin, että lelu vinkuu, niin Pommin asenne muuttui. Sitten se vingutti lelua suussaan ja lattiaa vasten noin tunnin ajan, kunnes minulla meni kimeään ääneen hermot ja otin sen lelun pois. Blondi sai boksiinsa semmoisen auton rekisterilaatalta näyttävän laatan, jossa lukee Blondi. :o)
Lauantaina kävin pitkästä aikaa Kaupinojalla uimassa. On ollut kiireiden ja sairastelun takia taukoa useampi viikko, joten hieman oli erilaista viime kertaan verrattuna. Veden lämpö oli 1,6 astetta ja saunassa oli 127 astetta! Tuo saunan lämpötila on aika paljon lämmittäjästä riippuvainen, ja nyt oli hommissa kovista löylyistä tykkäävä herra. :o) Uiminen tuntui ihanalta. En edes tyytynyt nopeaan kastautumiseen, vaan kävin yhteensä neljä kertaa tekemässä pienen uimalenkin. Sitä vaikutusta on niin vaikea selitää, mutta armottomasti siihen jää koukkuun!
Sunnuntaina lähdin kaupungille jouluostoksille. No, tulihan niitä lahjoja ostettua, vaikka pääasiassa kyllä itselle. Ostin neulepoolon, semmoisen neuletunikan ja mustat pillifarkut. :o) Kyllä, luitte oikein: pillifarkut! Olen varmaan aikanaan vannonut, että semmoisia en käytä ikinä. Mutta pitkän tunikan kanssa ne on kivat. :o) Äidille ostin semmosen naamarasva-silmänympärysvoide-setin. Ja kummitytölle semmoisia kumisia eläimiä, eri koirarotuja ja pari kissaa. T:lle mulla onkin jo lahja, ja kauheasti en kai muita edes lahjo. Äidille on työn alla lisäksi semmoinen pitsineuleesta oleva hartiahuivi. Sen saan varmaan jouluaattoa edellisenä päivänä valmiiksi.
Pommi sai kaupungilta tuliaisiksi semmoisen Guz-ukkeli vinkulelun. Se on semmoinen pyöreä ja kestävä, erittäin kimeä-ääninen lelu. Kun annoin sen Pommille, niin se haisteli sitä vähän, otti sen suuhunsa, ja pudotti saman tien. Sen ilme oli semmoinen "vähän tylsä, pelkkä kumipallo". Kun sitten itse näytin, että lelu vinkuu, niin Pommin asenne muuttui. Sitten se vingutti lelua suussaan ja lattiaa vasten noin tunnin ajan, kunnes minulla meni kimeään ääneen hermot ja otin sen lelun pois. Blondi sai boksiinsa semmoisen auton rekisterilaatalta näyttävän laatan, jossa lukee Blondi. :o)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
