Identiteettikriisi?

Ny mä sen tein. Tai päätin. Maistraatin nettisivuilla täytin semmoisen "ilmoitus aikaisemman sukunimen ottamisesta henkilökohtaiseen käyttöön" -lomakkeen, printtasin sen ja nyt se olla möllöttää tossa mun työpöydällä kirjekuoressa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen ottamassa takaisin käyttööni tyttönimeni, etten enää jatkossa kulje "ex-miehen nimellä".

Aika pitkään olen tätä miettinyt, ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Aika rumba siinä on, kun uusii kaikki ajokortit, passit, sähköpostiosoitteet, yms., mutta olkoot. Pahempaa on ehkä vastailla niihin onnitteluihin ja uteluihin, kun ihmiset luulee mun menneen naimisiin. Sit ne on noloina kun kerron päinvastoin eronneeni. Vaikka ei ole syytä nolostua, kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen tai arka... T:n sukunimi on Suomen kolmanneksi yleisin, joten sitä en (valitettavasti) tule koskaan huolimaan omakseni. Ei nimi miestä tai naista pahenna, mutta silti tykkään "omastani" sen verran paljon enemmän... ;o)
No, parin viikon päästä se sit kai vahvistuu. Jännää!