Perjantaina hierojalla

Blonkku oli perjantaina toista kertaa elämässään hierojalla, Lundanin Tiinalla. Tiina hieroskelee useampia tuttuja parsoneita, joten hyvillä mielin uskalsin sinne lähteä. Ekaksi katsottiin pihalla Blondin liikkumista, siitä ei löytynyt mitään huomautettavaa, Blondi on kuulemma erittäin sporttinen neiti. :o) Siis seuratahan ei voinut vaan sen piti loikkia mitä kummallisempia hyppyjä tai laukata ympäriinsä...

Hieronta ei ollut tällä(kään) kerralla Blondin lempipuuhaa. Koko ajan sain sitä pidellä makuuasennossa, ei se siellä muuten olisi pysynyt. Kyllä se näytti ihan tykkäävän hypistelystä ja oli välillä uneliaan näköinen, mutta silti se oli koko ajan pomppaamassa ylös. Blondi pelkää kovasti myös eläinlääkärillä ja jotenkin se taisi yhdistää hierojan eläinlääkäriin. Se oli tosi rauhallinen ja jännittynyt, selkä kaarella ja häntä alhaalla.

Saimme kuulla, että minua on siunattu erittäin vetreällä ja nopean aineenvaihdunnan omaavalla koiralla. Mitään jumeja ei löytynyt ja mitään varsinaista hierottavaa ei löytynyt. Voimme kuulemma mennä puolen vuoden päästä uudelleen tarkistuttamaan, että tilanne on silloinkin samanlainen. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja toivoa saman trendin jatkuvan. Oikeasti tämä on suoranainen ihme meidän huonoilla alkulämmittelyillä ennen treenejä. Mulle tuli huono omatunto kun puhuttiin hierojan kanssa alku- ja loppuverryttelyn tärkeydestä. Verryttelyn keston pitäisi olla noin 20-30 minuuttia sekä ennen että jälkeen treenien, talvella vielä pidempi... Joskos koitettais panostaa tähän jatkossa, tekisi itsellekin ihan hyvää.