Peikko putkessa

Eilen oltiin taas landella agitreeneissä. Onneksi eilen oli vielä lunta, nyt sataakin siihen malliin, että tervemenoa lumi ja valkeus. Oli kivat treenit, mun lisäksi oli vaan Marjut koiransa kanssa treenaamassa, joten treeniaikaa oli ruhtinaallisesti ja juosta sai ihan kiitettävästi. Mentiin aika simppeleitä hyppyratoja, mutta kuten helpoilla radoilla on tapana, ne osoittautuikin kuitenkin aika kinkkisiksi joissain kohdin.

Blondin kanssa tahkottiin aika kauan takaaleikkauksen kanssa kepeille. Ei se oikein vielä luota, että kyllä se mamma sieltä perästä tulee. Ekan kepin jälkeen pitää katsoa taakse ja menee rytmi sekaisin. Se huomattiin myös Blondin kanssa, että jos on helpompi/suorempi rata, niin sen kanssa pitää olla aika tiukka ja sitä pitää ohjata tomerasti ja ei saa hetkeksikään kadottaa sitä koiraa selän taakse. Neiti kun rupesi keksimään ihan omia hyppykuvioita kun ei uskonut, että tästä nyt vaan suoraan juostaan. :o)

Blondin uusin kikkailu agilityssä on radalta karkailu. Sitä se on tehnyt nyt vasta pari kuukautta, ja mä olen vähän keinot vähissä tuon kanssa, kun ei sille voi huutaakaan perään. Karkailua tapahtuu lähinnä silloin kun Blondi turhautuu johonkin hinkkaamiseen tai kun minä juttelen koutsin kanssa ja Blondi joutuu odottelemaan. Tarvii varmaan laittaa heti remmi kaulaan jos pidetään taukoa radalla tai sit lainata joku kaukosäätimellinen koulutuspanta. Eihän Blondi mitään pahaa tee naapurikentän koiralle, mutta ei ole kiva häiritä muiden suoritusta ja voihan se naapurikoira hermostua pahastikin.

Pommilla oli peikkopäivä. Putkessa asui joku mörkö ja sinne ei kertakaikkiaan voinut mennä. Putki oli tosi tiukalla mutkalla, hiukan sillai silmukkamaisesti, joten varmaan siellä keskikaarteessa oli liian pimeää. Yritettiin kaikki mahdolliset ohjauskuviot, lelun heittäminen putkeen, minun houkuttelut siellä ulkokaarteen takana jne., mutta ei suostunut neiti menemään puolta metriä pidemmälle vaan aina kääntyi takaisin. Kun putki laitettiin loivemmalla mutkalle, niin sit kyllä onnistui, mutta ei Pommi senkään jälkeen suostunut tuota silmukka-mutkaa menemään. Pitää treenailla tämmöistä putkea itseksekseen siellä Nokian hallissa kun voin vapaasti heittää siellä lelua palkaksi. Josko se peikko muuttaisi sit sieltä putkesta pois ja sinne voisi taas mennä.

Pudotus pilvistä

Elämä on ihmeellistä. Aina kun tuntuu, että mä en selviä, nyt on asiat niin huonosti että enää ei jaksa, niin sit ilmaantuu jotain ja asiat alkaa rullaamaan paremmin. Sit toisaalta kun sulla on elämä kohdillaan, tykkäät kodistasi, koirat on käyttäytyneet ok, parisuhde kukoistaa, rahat riittää kaikkeen tarvittavaan ja töitäkin (vielä) on, niin eikös jostain tule se "muistutus", että väliaikaista tämä kaikki on vaan, älä suotta siellä ilmoissa liitele. Kävin tänään lääkärissä, ihan rutiinitarkastuksessa. Kävi kuitenkin niin, että kävelin tuolta lääkäriltä ulos mammografia-lähete laukussani. En mä oikeasti huolissani ole, mun ihana luotto-lääkäri osasi rauhoitella ja keksiä kyllä vaarattoman selityksen asialle, joku turvonnut rauhanen vaan. Mutta kyllä se kuitenkin saa asiat tärkeysjärjestykseen, ja hyvä niin. Ei tarvi valittaa kotona olevasta sekasorrosta tai kontaktien ylihyppimisistä agilityssä. :o)

Ei kiitos kommentteja tähän postaukseen, kyllä mä tiedän monen olevan tsemppaamassa, mutta mua vaan rupeaa helposti hermostuttamaan kaikki "voimahalit", kun tällä hetkellä en niitä koe tarvitsevani. Parin viikon päästä sen sit tietää, että tarvitaanko niitä, todennäköisemmin ei. Pitäkää huolta rakkaistanne ja tutkituttakaa niitä rintojanne! ;o)

Muuttostressi

Kiukuttaa, stressaa ja ärsyttää.... Miksi maailma on täynnä ajattelemattomia tyhmiä ihmisiä, selkäänpuukottajia ja rääväsuita? Mun ei pitäisi lukea yhtäkään foorumia tai blogikommenttia, kun aina saan niistä herneen nenään. No, selkäänpuukottavia työ"kavereita" ei pääse pakoon edes nettilakolla, ne on vaan kestettävä. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta käyttäkää nyt hieman niitä aivojanne. Ei kannata esim. ottaa uutta koiraa, ja luopua siitä heti seuraavana päivänä, kun se tappelee sen jo taloudessa aiemmin olleen koiran kanssa. No tottakai se tappelee, pakkohan se arvojärjestys on selvittää. Itse olen viettänyt Blondin ekan meilletuloillan eläinlääkäripäivystyksessä hysteerisesti itkien, mutta ei tullut mieleenkään luopua siitä pennusta. Ei koirat ole hetken mielijohteita, kivoja leluja tai joululahjoja. Kannattaa myös muistaa, että se koira elää todennäköisesti noin 14 vuotta ja koiran hankkimalla sitoudut sitä hoitamaan tuon ajan. Sinä aikana ehkä tekee mieli muuttaa eksoottiseen maahan, matkustella, hankkia perheenlisäystä jne. Tämä kaikki kannattaisi miettiä läpi ennen sen koiran hankkimista.

Viikonloppu meni äkkiä. Perjantai-iltana olin alusvaateliikkeessä naisten rintsikka-illassa, jälleen nauttimassa kuohuviinistä ja erinomaisesta palvelusta. Kotiin lähti aivan ihana ja tajuttoman kallis korsetti ja siihen sopivat alushousut. Lauantaina käytiin etsimässä joululahjoja kaupungilla ja sunnuntaina jatkettiin samaa puuhaa Pajutilalla. Käytiin myös Bauhausissa ostamassa hyllyjä ja laatikoita. Eteiseen olisi tarkoitus virittää hieman lisää säilytystilaa ja kauniit hyllynkannattimet olin ostanut jo etukäteen siihen tarkoitukseen. C. muuttaa mun luo virallisesti ensi viikonloppuna, tällä viikolla jatkuu siis hänen kämppänsä tyhjennys ja mun kaappien uudelleen organisointi, jotta saadaan tavarat mahtumaan...

Kun niin kovin monet eilen valitti säästä, hautautui sohvalle viltin alle ja ajoi moottoritiellä kuuttakymppiä, niin minä olin ihan elementissäni. Mä rakastan tuommoista lumimyrsky-ilmaa, ja onneksi mun koiratkaan ei ole siitä moksiskaan. Kunnon tamineet vaan kaikille päälle ja ulos nauttimaan tuulesta ja tuiverruksesta. :o) Pommi haukkailee lunta ja tunkee päätänsä kinoksiin, Blondi puolestaan jahtaa taivaalta putoavia hiutaleita, eilen se tosin taisi tulla vauhtisokeaksi... Mä kävin illalla pelaamassa sulkapalloa ja sain rällätä autollani oikein kunnolla kerrankin. Kiva jos edes kerran vuodessa pystyy nauttimaan bensasyöpön tuomista eduista ja kokeilemaan mihin se oikein pystyy. Lisää tätä?!

Hämmästyttävä äksypuksu

Pommi jaksaa aina vaan hämmästyttää mua, hyvällä tai pahalla, kerta toisensa jälkeen. Pommi ja C. on hyviä kavereita, C. kun suostuu leikkimään usein. Hän valitettavasti matkustelee aika paljon, on ollut suunnilleen joka toinen viikko jossain maailman kolkassa. Maanantaina hän oli aamulla pakannut taas matkalaukkuansa, laittanut sen eteiseen odottamaan. Hän oli pukenut valmiiksi ja soittanut taksin. Pommi istui tapansa mukaan ikkunalaudalla ja näki taksin tulon. Silloin Pommi alkoi haukkumaan, juoksi eteiseen, meni matkalaukun eteen seisomaan ja murisi C:lle kun hän meni lähemmäs laukkuaan. C. oli sit hetken jutellut Pommille (osaa muutaman tutun lauseen suomeksi) antanut koirille keksit ja kokeillut uudelleen. Pommi oli edelleen murissut hieman. Sitten C. oli päättänyt torua Pommia, että " ei saa mur mur, hyi". Pommi oli hypännyt suoraan ison körilään syliin ja nuollut sen naaman ihan likomäräksi. Pommin tapa pyytää anteeksi. :o) Se on niin ristiriitainen, ihanan kamala ja kamalan ihana.

:o))

Meidän lähellä on omakotitalo, jonka aidatussa pihassa on erittäin usein semmoinen musta kovin karvainen koira. Välillä mun käy sitä koiraa hieman sääliksi, kun se on siellä pakkasella ja sateellakin. Mutta yleensä siellä talossa on ulko-ovi auki, että koira pääsee ainakin eteiseen kyselemään sisälle pääsyä. Me kuljetaan tuon talon ohi melkein päivittäin ja mulla on tapana jutella tuolle mustalle koiralle. Päästän Blondin aidan viereen haistelemaan, Blondi ja musta koira haistelevat aikansa, siten ne hieman juoksevat ja leikkivät, molemmat siis omilla puolillaan aitaa. Musta koira on tosi kiltin oloinen, ikinä en ole sen kuullut haukkuvan, vaan se ilmestyy pimeydestä siihen aidan viereen vaan nuuskuttelemaan. Hetken kuluttua me yleensä sanotaan haukulle heippa ja jatketaan matkaa. Pommi istuu kauempana tiellä ja saa multa nameja. Tätä on jatkunut siis useamman kuukauden.

Tänä aamuna poikkeuksellisesti myös Pommi halusi mennä aidan viereen. Ajattelin sen olevan turvallista, kun se metalliverkkoaita kuitenkin on tukeva ja estää puremisen yms. Annoin Pommin siis mennä löysässä hihnassa aidan tykö ja se haisteli todella nätisti tuota mustaa koiraa varmaan puoli minuuttia. Ei murinoita eikä puremista! :o) Pommi ei ole muita koiria kuin Blondia päässyt lähellekään pariin vuoteen, joten mä olin siitä todella ylpeä . Kun sanoin "hyvä", niin Pommi palasi mun luokse hakemaan namia. Ihana Pommi. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suurtakin suurempi asia mulle.

Ahkerana

Mulla on ollut tänään ahkera päivä. Kiva kun pakastaa ja on vähän lunta, on heti pirteämpi olo kuin vesisateella. Heräsin aamulla hyvissä ajoin ennen kuutta ja olin toimistolla jo seitsemältä. Halusin ajoissa kotiin, jotta keretään tuonne agilityhallille ennen vuorojen alkua. Ensin siis päivälenkille lämmittelemään ja sit viiden minsan ajomatka hallille. Ei me oltu kuin puolisen tuntia, menin molempien koirien kanssa rataa ja aika paljon keppejä. Blondi ei tajua kepeille menoa kulmasta ja Pommi kuumenee tuolla ihan hirveästi. Se on jo tajunnut, että tää on se paikka missä leikitään pallolla ja alkaa huutamisen heti kun astutaan sisään. Kiva.

Agitreenaamisen jälkeen kävin tunnin lenkillä kaverin kanssa, ilman koiria siis! Aika harvinaista mulle mennä kävelemään ilman karvakorvia, mutta kivaa vaihtelua se vaan on. Vähän tuli jalat tuosta säären etuosasta kipeeksi kun sai hieman varoa askeliaan koko ajan, oli niin liukasta. Mutta en valita, antaa tulla vaan pakkasta ja lunta. Mentiin vielä yhdessä Citymarkettiin ostamaan ruokaa ja kaikenlaista pikkutilpehööriä, joak on ollut ostoslistalla viikkoja ellei kuukausia. Löytyihän ne pullasudit ja mikrokuvut, ja lisäksi ostin tuommoisen kivan "jouluvalon". Se on koristeltu maitolasia oleva pallo, jonka sisällä on pieniä valoja. Vähän arvelutti pallon muotoisen koriste-esineen ostaminen, kun eihän Pommi kestä edes ilmapalloja haukkumatta. Mutta tuota se ei ole ainakaan vielä hokassut. palloksi :O)

Matkakuume

Mulla on ihan kamala matkakuume. :o( Kummityttö asuu tätä nykyä Arabiemiraateissa. Äkkilähtölennot Dubaihin saisi alle 300 eurolla, normaalihinnat on noin 550 euroa. Viikkoa lyhyemmäksi ajaksi sinne ei viitsisi lähteä ja C. tarvii viisumin. Lähin konsulaatti on Saksassa ja äkkilähdöstä on sit turha haaveilla jos se byrokraattinen ruljanssi pitää käydä läpi... Mut kun haluaa! Siellä olisi 30 astetta lämmintä ja ihana auringonpaiste.

Olen katsellut myös Ryanairin lentoja Saksaan, Bremeniin. Olisi ihana päästä kunnon joulumarkkinoille shoppailemaan, herkuttelemaan ja juomaan Glühweinia. Bremenin joulumarkkinoita kehutaan tosi isoiksi, tunnelmallisiksi ja kerta kaikkisen loistaviksi. Ne aukeaa marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Pitkä viikonloppu??


Suurin este ja ongelma on kai mun kohdalla lomapäivien puute. Mulla on viikko 1 vapaata kun ollaan menossa sinne Kolille. Siihen menee kaikki extratunnit ja kauheasti ei kehtaisi ylimääräisiä vapaita pyydellä kun tämä taloustilanne on mitä on. Ulkona myrskyää ja sataa, joten onhan sitä kiva ainakin haaveilla. Ehkä ne haaveet siitä joskus vielä toteutuu kun niitä tarpeeksi pyörittelee päässään...

Viikonloppu

Meillä oli perjantaina firman pikkujoulut, ne oli ihan kamalat. Tais olla ekat ja vikat mun bileet tuossa firmassa. Aikuiset miehet ja ilmainen viina, uskomaton yhdistelmä. Pari taksia ja yksi poliisi tuli soitettua, kun ihmiset oli niin järkyttävässä kunnossa. Yksi ihminen pystyy pilaamaan kaikkien juhlan kun rupeaa haastamaan riitaa ja tappelemaan jokaikisen kanssa. Ja mikä siinä on, että känninen mies kuvittelee voivansa iskeä minkä naisen tahansa ja on ihan ok tulla tosta vaan hieromaan selkää tai muuten vaan kyhnäämään kylkeen. En edes yrittänyt olla ystävällinen vaan sanoin kovaan ääneen että painu helve***n siitä! Eipä tuo oma siippakaan ollut kovin kivassa kunnossa, ihan ansaitusti on saanut potea morkkista ja olla pahoillaan koko viikonlopun. Lisäksi se on nyt tehnyt töitä noin 28 tuntia putkeen, kahden tunnin unia lukuunottamatta. Ja huomenna lähtee Koreaan, eli ei ole paljon yhteistä aikaa ollut. Tiedän, että hän on pahoillaan ja ei työasialle voi mitään, mutta mökötän silti, ihan vaikka vaan naisten mökötys-mainetta ylläpitääkseni tai saadakseni paremmat tuliaiset.

Koirat oli ex-miehellä hoidossa pikkujoulujen ajan. Siellä oli mennyt hyvin, paljon oli leikitty ja heitetty palloa. Viime yön Blondi oli kipeenä, tärisi, lipoi huoliaan, nuoli lattioita, halusi ulos ruohoa syömään ja vatsassa oli paljon ilmaa. En tiedä mistä oli tullut, mitään outoa ei mun tietääkseni ole syönyt. C:n analyysi oli, että Blondi ei sietäisi keitettyä pakastettua riisiä, että se menee pakastettaessa niin kovaksi ettei kunnolla sula. Tarvii tarkkailla. Yleensä tuo sairastelu kestää pari tuntia, nyt meni koko yö yhdestätoista aamu-seitsemään. Ihanaa.

Treeniä, treeniä

Eilen käytiin taas Länsi-Teiskossa molempien koirien kanssa agitreeneissä. Yhtään ei huvittanut lähteä sinne pimeyteen, mutta oli kuitenkin kivat treenit. Pohje taas antoi kuulua itsestään, mutta ei onneksi tällä kertaa niin pahasti. Mentiin semmoista hyppyrataa, missä oli hieman hankala kepeille meno ja paljon välistävetoa ja takaakiertoa. Molemmat koirat meni ihan kivasti, mitään suurempia ongelmia ei ollut paitsi omassa juoksussa ja ehtimisessä. :o) On kiva huomata, että pikkuhiljaa Blondi alkaa pysyä lähdössäkin hieman kärsivällisemmin.

Blondi tekee tuommoisissa hyppykieputuksissa pidemmät kaaret kun Pommi taas kääntyilee tosi hyvin. Pommi osaa opettamatta kääntyä melkein hypätessään ilmassa, se myös kääntyy tosi pienistä raoista ollakseeen tuommoinen XL-tyttö. Jälleen treenikaverien suusta kuului, että "kyllä toi Pommi pitäisi viedä kisoihin". Onhan se totta, että Pommista saisi hyvän kisakoiran. Se on nopea, raivoisa, osaa kontaktit ja hyppykieputukset... Kepeillä olisi vielä treenattavaa ja sit siinä lähtötilanteessa pitäisi saada se keskittymään minuun eikä läheisten koirien tuijotteluun. Ei se radalta karkaisi, mutta se lähtö ja maali on tosi riskialttiit. Ei taitaisi mun omasta suorituksesta tulla mitään kun stressaisin niin paljon.

Meillä on tänään firman pikkujoulut, ja ulkona sataa vettä... Vien iltapäivällä koirat ex-miehelle hoitoon ja aloitan sit pynttäämisen. Mulla on uusi hieno mekko ja uudet Lontoon tuliaisena saadut korut. :o) Mukavata viikonloppua kaikille.

Rotupohdintaa ajanvietteenä

Tää teki tuommoisen Hauvakone -testin ja kokeili, että mikä olisi sopiva koirarotu seuraavaksi koiraksi. Lähtökohtana oli, että haluan melko suuren koiran ja asun hieman "väljemmissä" olosuhteissa. Ei tuo tulos nyt mikään ihan suuri yllätys ole. Itse olin vähän miettinyt Novascotian noutajaa. Olisi kyllä kiva, jos koirasta ei lähtisi kovin paljoa karvaa... C. haluaa agilityn mm-kisojen vaikutuksille alttiina Bordercollien. :o)


1. punainen irlanninsetteri

2. punavalkoinen irlanninsetteri

3. englanninspringerspanieli

4. suomenlapinkoira

5. unkarinvizsla, lyhytkarvainen

Rakkautta on...

Rakkautta on laittaa koirilleen niiden lempiruokaa, vaikka itseä ällöttää sen koskeminenkin.

Urheana mä eilen keittelin pari sian kieltä ja sydämen, ja pilpoin niitä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Nyt on vähäksi aikaa treeninameja pakkasessa, mutta on ne vähän hankalia. Mä kun olen semmoinen neiti etten haluaisi koskea niihin nameihin. Ne on niin ällöttäviä ja limaisia. Sit jos on vielä sormikkaat kädessä, niin ne haisee ihan kamalalle. Kyllä on nyt hienohelmalla ongelmansa. :oD Voisiko joku alkaa myydä valmiiksi keitettyä sian sydäntä pieneksi paloiteltuna ja puhdistettuna niistä kaikista yököistä roippeista?

Hienohelma kävi eilen kampaajalla. Olen varmaan kohta vuoden ollut tumma, todella tumma ruskea tai mustanruskea. Nyt alkoi väri tympimään ja oma naama näyttämään kalpealta. Mutta eihän siitä tummasta tukasta olekaan niin helppo päästä eroon, kun ei siihen mikään väri ota kiinni. Ei värillä voi vaalentaa, joten tehtiin sitten värinpoisto. Pari-kolme astetta saatiin vaalennettua, vaikka aika laikukas pää siitä tuli. Tyvi, latva ja se väliosa oli kaikki eri sävyä tuon värinpoiston jälkeen. No, ei muuta kun porkkanainen oranssi väri päälle ja nyt on jo hieman tasaisempi ja parempi. Ei tee hyvää hiuksille, mutta onneksi mun kuontalo on tällä hetkellä niin lyhyt että koko tukka uusiutuu muutamassa kuukaudessa. Josko sitä pysyisi punapäänä hetken ja kokeilisi keväällä täys-blondia. Olisi sit se ulkoinen olemus älykkyyden kanssa linjassa. :o) Sit oiskin hiustenvärjäyksen kaikki mahdolliset värit käyty läpi.

Palkkaneuvottelut

Meidän Blondi oli eilen sitä mieltä agitreeneissä, että nyt ois mamma palkassa parannettavaa ja paljon. Mentiin semmoista vaikeaa kepeille menoa, sillai 90 asteen kulmasta, eli ihan sivusuunnasta ekaan väliin. Ei Blondi osaa vielä itse tuommoisia vaikeampia menoja hakea, joten mentiin niin että siellä oli koutsi namin kanssa, namikippo tai vaan nami siellä ekassa välissä ohjaamassa kulkua. Mutta kun niitä samoja kevytnakkeja saa monta kertaa viikossa, niin eihän se nyt jaksanut ihan kauheasti innostaa. Kivempaa oli vaan syöksyä summamutikassa johonkin keppiväliin ja mennä niitä keppejä ees taas, vaikka väärin menikin.

Yhdellä treenikaverilla oli mukana keitettyä sian sydäntä. Pyydettiin sitä vähän "lainaan" ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuneiti ampaisi suorinta tietä sinne ekaan keppiväliin ja sinne jäi. Ei suostunut edes pujottelemaan loppuun vaan jäi koutsin viereen kerjäämään. Eihän siitä menosta meinannut mitään tulla, kun mammalla oli vaan pahoja nakkeja ja koutsin kädessä herkullista sydäntä. Mutta viesti meni siis perille... meidän vaikeissa keppitreeneissä ja siinä kontaktin opettamisessa on jatkossa käytössä vähän järeemmät aseet, eli sisäelimet. Mä annan tosi harvoin tuommoisia herkkuja koirille, kun mua vaan itseäni oksettaa niiden valmistaminen, leikkaaminen ja koskettaminen ylipäätänsä. Eilen kuitenkin hain kaupasta sydäntä ja kieltä, joten kai sitä on aika suostua palkkavaatimuksiin ja unohtaa oma yökötys. :o)

Sateisia kuulumisia

Kiirettä pitää, kun ei meinaa muka ehtiä edes blogia päivittää. Mitäs me on puuhailtu, eipä kauheasti kai ihmeellisiä. Perjantaina hain edellisestä kodista vihdoin loput tavarani, talvitakit, jotain jäänyttä romua ja talvirenkaat. Ja palautin avaimen. Kyllä kesti, mutta on tuntunut jotenkin ahdistavalta mennä sinne, enkä halunnut hakea talvirenkaita ennekuin on niiden vaihdon aika. Nyt on sit talvirenkaat alla ja kävin jopa autopesussa. Se on mulle vähän yli-jännää, mutta hyvin selvisin. Kesärenkaat jätin "rengashotellin" hoiviin, eipä tarvi murehtia niiden säilömispaikasta.

Lauantaina käytiin keskustorilla maalaismarkkinoilla. Ostettiin karpalo-mansikkamehua ja mallasleipää, ja syötiin muurinpohjaletut. Ilma ei ollut mikään kiva, joten ei siellä kauaa jaksanut palella. Lauantaina käytiin myös uudessa Marusekissa sushilla. Kiva se uusi paikka, paljon isompi, mutta silti ei mikään liian meluinen. On ilmeisen suosittu paikka, eivät suostu tällä hetkellä ottamaan edes pöytävarauksia perjantai- tai lauantai-illaksi, suuren kysynnän vuoksi.

Sunnuntaina käytiin tanssimassa salsaa, mä kävin pelaamassa sulkapalloa ja eilen olin Latinos-tanssissa. Loppuvenyttelyjen aikana tuli sähkökatko ja me saatiin sit venytellä oman hengityksen tahtiin pimeässä. Vaatteiden löytäminen pukukopissa oli mielenkiintoista kännykän valossa. :o) Onneksi kotona oli sähköt pysyneet ja koirilla ei olut mitään hätää. Pohje vihoittelee edelleen vähän. Normaali elämisen se kestää, mutta pitkät venytykset, potkut tai juokseminen ei oikein toimi. Pitäisi nyt malttaa ottaa rauhassa, mutta ei ole tuo maltti ikinä ollut mun vahvoja puolia. ;o)

Muuten kuuluu oikein hyvää. Olen iloinen ja onnellinen, ja se on tietty hauskaa. C. sai erittäin pitkän prosessin jälkeen avioeron ja nyt meillä suunnitellaan tulevaisuutta hieman eri asenteella. Hänellä on oma vuokra-asunto enää tämän kuun loppuun saakka ja sit hän muuttaakin virallisesti mun luo. Tavaroille vuokrataan varastotilaa, mun kaksioon kun ei mahdu oikein mitään. Minä onnistun saamaan muuttostressiä tästäkin, mutta eiköhän se ihan hyvin mene...

Jälleen treeneissä

Eilen oltiin landella maneesilla treenaamassa. Siellä saa kyllä kokea millaista olisi oikeasti asua maalla. Pienen hiekkatien varrella, kun lähimmät katuvalotkin on noin 7 kilometrin päässä. Semmoisessa pimeydessä ei paljon otsalamppu auta, hieman sentään, näet metrin eteesi ja missä koirat on. Muuten olisit pimeässä säkissä. Olisiko semmoisessa ympäristössä sit kiva asua ja lenkkeillä talvisin?! Hhhmmm...

Treeneissä syötiin aivan mahtavan hyvää Ava-suklaakakkua, kiitos kuuluu Tiinalle, ja tietty hienoille treenikavereille Villelle ja Klenille. Eilisissä treeneissäkin tämä parivaljakko teki upean suorituksen, nappiin onnistuneen leijeröinnin. Ville siis ohjasi hyppy-kepit-putkeen -kuvion noin viiden metrin päästä, puomin ollessa siinä hänen ja koiran välissä. :o)

Meitsin treenit ei menneetkään ihan niin nappiin. Muka jo kunnossa ollut pohje venähti taas uudelleen. Ei se näköjään kestä tuota maneesin super pehmeää ja upottavaa hiekkapohjaa. Eilen illalla se oli tosi kipeä ja kramppasi, tänään onneksi on jo parempi. Pommin kanssa treenaaminen jännitti taas eilen aika lailla. Maneesin toinen kenttä on aika lähellä, meidän kauimmaiset ja heidän lähimmät hypyt on vain noin neljän metrin päässä toisistaan. Ja sit kun siellä joku vielä vinguttaa vinkulelua, niin soppahan on valmis. Kiitos vaan kaikille ihmis-aitana seisoneille, onneksi kommelluksitta selvittiin ja Pommi vain vilkuili naapureita. Blondi puolestaan kävi siellä ihan moikkaamassa ja leikkimässä asti, mutta onneksi ei se häiriköidyksi tullut koirakaan ollut vihainen.

Muistoissamme

Reippaan Räppääjän muistolle. Voin vain kuvitella miltä se suru tuntuu, mutta olen hengessä mukana.

Do not stand at my grave and weep,
I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glint on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.

When you wake in the morning hush,
I am the swift, uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there, I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there, I did not die!

Mary Frye (1932)

Treeneissä

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas agitreeneissä Nokialla. Mentiin rataa, mutta pääasiassa jäimme takomaan neidin kaaliin A:n alastuloa. Se mentiin nyt treeneissäkin hyppäämällä, vaikka alhaalla oli nami. Vasta kun koutsi oli sitä kädellä osoittamassa, muistui kiireisen pikkuneidin päähän pysähtyä. Sitä sit hinkattiin oikein toden teolla. Niin, että juoksin täysiä ohi ja niin, että jäin parin metrin päähän taakse. Se taakse jääminen on tosi vaikeaa Blondille. Jos ei koutsi tuputa jatkuvalla syötöllä namia suuhun, niin neiti lähtee mun perään ihmettelemään, että mitä sä siellä teet.

Tänään taidan mennä Pommin kanssa treenaamaan keppejä. Tuolla hallissa uskallan palkata sen niin iki-ihanalla pallolla, mitä en muualla voi tehdä. Pommi kun ottaa pallon suuhunsa ja lähtee juoksemaan kunniakierrosta ympäri hallia. Ja autahan armias jos sille reitille joku toinen koira eksyisi...

Yksi julma treenikaveri toi eilen halliin myös 8 viikkoa vanhan porokoiran pennun. Velho oli kovin ujo ja pelokas pikkumies, mutta niin supersuloinen. Mahtavan kokoiset tassut, pieni kuono ja hassut viikset ja ilvestupsut korvissa. Muiden koirien haukkuminen pelotti ja yhtään ei uskaltanut leikkiä. Mutta vähän piti murahtaa jos joku koira meni lähellekään hänen lelujaan. On ne niin ihania nuo pennut. Ja aatelkaa minkälainen kepo mulla on. Se kysyi muutama viikko sitten ihan itse ja ilman mitään vihjailuja tai painostuksia, että voitaisiinko ottaa kolmas koira?! Mun vastaus oli tietysti "tottakai". Sitten kun me asutaan siellä isossa omakotitalossa landella ja meidän piha on vähintään 5000 neliötä. Ja se koira ei tule olemaan parson. :o)

Kuulumisia

Nyt on parina aamuna ollut pakkasta ja maa jäässä. Meidän vilukissa (alias Blondi) on ihan mahdoton tapaus palelemisessa. Ei jäisellä nurmikolla voi kävellä, varpaat palelee! Onhan se totta, että Blondilla ei ole mitään pohjavillaa ja sen turkki on ihan onnettoman lyhyt, ja jalat ja mahan alunen on tosi vähäkarvaiset... Eilen kävin ostamassa neidille hienon uuden punaisen fleecetakin näille pikkupakkasille ja vaikka treenireissuille käytettäväksi. Blondi oli silminnähden onnellinen uudesta asusteestaan. No, se nukkuu aina, myös kesähelteillä, peiton alla. Ja jos ulkona on satanut ja neiti on märkä, niin silloin pitää pukea paita päälle sisälläkin. Pommi on ihan eri maata, takit on sen mielestä inhottavia ja kutittavia, takajalkojen ympäri meneviä kuminauhoja ei voi kuvitellakaan käyttävänsä ja rapussa kävellään sillai kylki seinää pitkin raahustaen. :o)

Pommi puolestaan on kunnostautunut kokkauksessa viime päivinä. Sunnuntaina se istui uunin edessä kaksi tuntia putkeen kun siellä oli lampaan paisti hautumassa. Eilen kun tein koirille ruokaa, se päivysti jälleen hellan edessä. Mä katsoin olohuoneessa telkkaria ja Pommi tuli aina välillä kysymään, että "joko saa?". Kun vastasin, että "kohta", niin neiti palasi hellan eteen päivystämään. Se on kyllä ahnein ja ruuanhimoisin tuntemani koira. Varmaan söisi itsensä halki jos mahdollisuus olisi. Toistaiseksi on yksi ruoka tullut eteen, jota Pommi ei ole syönyt, jättikatkaravun pyrstö. :o)

Mun puolesta saisi lumet jo tulla, vaikka ensi viikonloppuna. Vien perjantaina auton renkaiden vaihtoon, ja talvitakit ja -kengät on kaivettu naftaliinista. Me varattiin Kolilta mökki viikoksi 1. Mennään siis sinne uudeksi vuodeksi katsomaan, josko lunta ja pakkasta riittäisi kotikulmia enemmän. Lupasin opettaa kepolle hiihtämistä, vaikka on tuo omakin taito tainnut päästä unohtumaan. Ehkä tuostakin selvitään, toistaiseksi olen selvinnyt suomen kielen opettamisestakin ilman pahoinpitelysyytettä tai seinään heitettyä tietokonetta. Joo, en ole opettaja luonteeltani, kärsivällisyys on luokkaa tulitikku. :o)

Tamsk 2.11.

Blondi pääsi näyttämään hyppyrotan taitojaan taas tänään. Agiradalla puomin, A:n ja jopa keinun alastulot mentiin mahtavalla loikalla, kaikista siis vitonen. Kepeissä jäi yksi keppi väliin, ja siitä sit se lopullinen naula arkkuun, eli tuloksena HYL. Kovin montaa nollatulosta ei radalta tullut, eli oli Siskolla vähän kinkkinen rata ja tiukka arvostelu. Kiellon sai ihan vaan siitä jos koira katsoi ohjaajaa ennen putkeen menoa... :o)

Toinen rata oli hyppyrata. Ihan meidän juttu tietty noiden kontaktiongelmien takia, ja mitään paineita ei ollut, kun hyppyradalta meillä on jo nolla. Hyvinhän se siis meni, Blondi varasti aika pahasti lähdöstä, mutta sain sen onneksi ohjattua alun esteetkin oikein. Sit vaan monoa toisen eteen, oli meinaan aika vauhdikas rata suorine putkineen jne. ;oD Säkää oli kieltämättä matkassa mukana, ihan hirveästi kun ei siinä vauhdissa ehtinyt pakkovalsseja tai muitakaan valsseja. Tuloksena nollavoitto ajalla -10,45. Vähänkö ollaan nopeita!