Keppiä ja kontaktia

Viikko on vierähtänyt ihanan nopeasti. Joka päivälle on riittänyt ohjelmaa ja töissä on pitänyt kiirettä. Agilitytreeneissä oltiin Nokialla Blondin kanssa poikkeuksellisesti tiistaina. Oltiin semmoisessa vähän "parempien" ryhmässä ja mentiin siis aika vaikeaa rataa. Oli vaikea vienti (täyskäännös) kepeille, ja sitä me sit parin namikipon avulla tahkotiin aika paljon. Tekee oikein hyvää Blondille, tuommoiset hassusta suunnasta kepeille menot on sille vaikeita. Ei ne aivosolut vielä siellä päässä kohdanneet toisiaan, eli edelleen odotellaan sitä oivaltamis-reaktioita. :o)

Torstaina oltiin ekaa kertaa maneesilla treenamassa ja kyllä oli kamalaa. Pilkkopimeää, pitkä matka, sataa vettä, piha on kuravelliä, alusta on kuin sitkeässä kaurapuurossa juoksisi, olet ihan hikinen ja jalat hapoilla, koirat vaan kuumenee ja tekee ihan mitä niitä itseään huvittaa ja itsellä menee hermo. Kiva harrastus! :o)) Pommi kävi kuumana ja katseli hieman naapuriradalle. Naapuriradalla vinguteltiin vinkulelua, mikä ei ole ihan kauhean viisas yhdistelmä kun me ollaan viereisellä radalla. :o) Selvittiin tappeluitta, keppejä se ei vaan kiihdyksissään oikein malttanut mennä. Pommi menee kontaktit nätisti, vaikka se on vaan opetettu käskyllä "hidasta". Sillä se toimii. Blondille laitoin eka radalle kontakteille namit. Hyvin pysähtyy ja saan itse kivan etumatkan silloin. No, toisella radalla jätin namit pois ajatellen lauantain tulevia kisoja. Auts! Neiti siellä odottaa ja etsii ja haistelee, että missä ne namit on. Lähtee sit vähän eteenpäin etsimään niitä ja kun ei löydy niin palaa takaisin kontakille ja ihmetellen katsoo mua tyyliin "oletkos mamma nyt unohtanut jotain?". Ollaan siis taas unohdettu treenata ilman nameja ja tulos tullaan varmasti näkemään huomisissa kisoissa. Tarvii vaan koittaa taputtaa sille ja näyttää peukkuja (se on Blondin kehumista) ja koittaa saada se päättäväisesti sen jälkeen jatkamaan matkaa. Toivotaan, toivotaan...