Kontakti-liuska

Tämän hellepäivän tuloksena oli terassin öljyäminen, kukkien istuttamista ja *tattaradaa*, kontakti -alastulon harjoitteluun sopivan liuskan nikkarointi. Omin pikkukätösin sen tein vanerista, laudan pätkistä ja kuramatosta. Se on siis vaan tuommoinen irrallinen pätkä, jota aion pitää sit rappusella, kivellä tms. Hieno tuli, olen oikein ylpeä omista nikkarointitaidoistani. Tökkäsin mattopuukolla käteeni ja sohaisin sahalla jalkaani, mutta hengissä ollaan vielä. :o)

Kuvassa on Pommi, älkää siis ihmetelkö. Pommille ei ole koskaan kontakteja opetettu, ja se ajatteli liuskan olevan hyvä nukkumapaikka. Blondi ei päässyt tuolle liuskalle tänään vielä ollenkaan. Nyt siis on kielletty kaikki omatoiminen puomille pomppiminen, sinne mennään vaan ohjatusti ja remmissä.

All over again...

Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan ajelemaan kohti Länsi-Suomen rannikkoa ja Paraista. Oltiin koko perheen voimin liikkeellä ja suuntana olisi siis Noora Salosen yksityiskoulutus. Kiva oli käydä taas Paraisilla, mä kävin siellä muksuna joka kesä, kun yhdellä "isotädillä" oli siellä kesäpaikka meren rannalla. Ei ollut paskempi tämän päiväinen treenipaikkakaan, meren rannalla oltiin, rannassa 4 joutsenta, ja päästiin korkkaamaan Nooran uusi hieno ulkokenttä ensimmäisinä käyttöön. :o).

Koulutuksen syy ja aihe oli Blondin kontaktiongelmat. Mentiin meidän "kontaktihistoria" läpi, miten ollaan treenattu jne. Sitten Noora kertoi miten hän opettaa kontaktit, omille koirilleen ja kurssilaisilleen. Eri tavalla. Todennäköisesti loppuviimeksi paremmalla ja varmemmalla tavalla. Tavalla, jonka pienin sovelluksin saisi sovellettua kuurolle. Tavalla, jonka opettaminen vie todennäköisesti useamman kuukauden, ja sinä aikana ei kannata kisata. Ja kesä kun ois niin kivaa aikaa kisata... Kyllä se varmasti kannattaa ja on hyvä idea, vaikka paljon kärsivällisyyttä siinä treenissä tarvitaan, mutta pakko myöntää että tuli semmoinen "Aaarghh, taas, eiii!" -olo. Me on treenattu varmaan vuosi kontakteja yhdellä tavalla, ei toimi, ja nyt taas alusta uusiksi. Ei hitto.

Noora opetti mulle oikestaan koko prosessin, että miten ruvetaan Blondin kanssa treenaamaan. Kyse on siis jonkinlaisesta kosketusalustasta, jota koira koskee nenällään. Palkka tulee muualta kuin kontaktilta, reilusti kontaktista eteenpäin. Sit pikkuhiljaa häivytetään alusta pois, että koira koskee maata, ja sit häivytetään myös nami jossain vaiheessa. Mutta kaikki tapahtuu hitaasti ja kärsivällisesti (toinen nimeni :o)), ja siitä koskettamisesta tehdään koiralle ihan superhauska juttu. Treenit meni hyvin, Blondi hokasi yllättävän nopsaan mistä on kyse ja homma näyttää kuulemma erittäin lupaavalta. Nyt siis vaan harjoitellaan sitä nenäkosketusta eri ympäristöissä ja ruvetaan nykertämään jonkinlaista alastuloliuskaa myös kotioloihin.

Että semmossii, ei ainakaan lopu tekeminen ja treenaminen...

Treenit

Eilen oltiin taas todistamassa mun huonoa kuntoa agitreeneissä. Oikeesti, nyt pitäisi kyllä ryhdistäytyä. Vikalla radalla oli semmoinen pitkä kaari, jossa piti vaan päästellä. Ei vaan pystynyt, jalat hyytyi kesken matkan. Aargh, kahden koiran ihanuutta vielä, kun molempien kanssa saa juosta samoissa treeneissä. :o)

Pommi oli liian kuumana, nyt menee taas lelupalkkaus pois vähäksi aikaa ja pelkät namit käyttöön. Se kuumiaa niin paljon, ettei se muuta tee kuin hauku ja hypi mua vasten, ei kerkee suorittaa esteitä tai irtoamaan yhtään. Pommi oli hurjalla ja raivokkaalla päällä muutenkin, se huomattiin myös vauhdissa. Mm. A-este suoritettiin semmoisella kolmepiste-kosketuksella, yksi loikka alhaalla, yhdellä loikalla harjan yli ja yksi loikka alas. Muistan kun Pommi on tehnyt saman jo nuorempana, kun meillä oli eri koutsi. Silloin saimme kuulla, että koira on liian nopea ja eihän tuosta teidän touhusta tule mitään. Koutsimme ei ollut varsinainen terrierien ystävä. Nyt puolestaan saimme lähestulkoon hurraa-huutoja kaikin puolin tyylipuhtaasta suorituksesta. Emäntä vaan jäi suu auki katsomaan ja hekottamaan...

Blondi oli ihan mahdottomalla tuulella. Lähdössä ei voinut odottaa, piti käydä moikkaamassa kaikki tutut, karata moneen kertaan ja olla muutenkin kaikin tavoin raivostuttava. :o)Energiaa siis oli kuin ravistetussa vichy-pullossa...

Nyt mä alan taas kesäkauden alettua ymmärtämään, että mun koirat on oikeesti nopeita, enkä mä tule ikinä pystymään samaan tahtiin kuin ne. Joissakin tilanteissa se on ok, mutta eilenkin oli keinun jälkeen semmoinen hyppyhässäkkä, että sen ohjaaminen takaa oli vaikeaa, ja keinun takia ei saanut etumatkaa otettua. Pitäisi vaan hyväksyä tämä asia ja harjoitella enemmän takaa-ohjausta, niin kai sekin siitä joskus selkenisi.

Huomenna meillä onkin tiedossa kiva päivä. Mä teen vaan puoli päivää kotoa töitä ja sit me suunnataan Paraisille, meren rannalle, yksityiskoulutukseen. Toivottavasti se helleaalto iskee jo huomenna ja saadaan aurinkoiset treenit. Ollaan ulkona treenaamassa, mutta silti semmoisella tekonurmella. Uusi, hauska kokemus sekin. :o) Me mennään varmaan koko perheen voimin, joten sään salliessa meitin reissu voi venähtää myös rannalla istuskeluksi ja piknikiksi. Jei!

Tamskin kisat

Oltiin Pirkkahallilla kisaamassa kahden startin verran Blondin kanssa. Mulla oli kovat odotukset, koska toinen rata oli hyppyrata. Turhaan oli, ekalla radalla jännitin itsekin niin, etä en meinannut eteenpäin päästä. Hyppyradalta tuli virhepisteitä 10, kielto kepeiltä ja hyppyriman pudotus. Valssasin ja koitin jarruttaa Blondin vauhtia ennen keppejä, josta sillä meni pasmat sekaisin.

Agirata meni tosi hienosti, mutta siitäkin tuli 5 virhepistettä kepeiltä. Blondi aloitti oikein kepit, mutta sitten jätti jostain syystä yhden kepin välistä. Höh, se olisi muuten ollut täydellinen rata. Kontaktit meni tosi hienosti ja pienet ansakohdatkin ohitettiin ongelmitta. Olin tyytyväinen omaan ohjaukseen ja menoon ja supertyytyväinen alastulokontakteihin. :o) Molemmilla radoilla sijoituimme pisteistä huolimatta sijalle 3. Me saatiin lahjakortti seuraavaan kisaan, koirille herkkuja ja 2 suurta kastelukannua puutarhaan (tarviiko joku?). :o) Seuraavan kerran mennään koittaa viikon päästä sunnuntaina, silloinkin toinen rata on hyppis.

Elossa!

Olen ollut koko viikon kipeenä, onneksi nyt on sentään jo siedettävä olo. Maanantaina alkoi kova kuumeilu ja sitä jatkui kolme päivää. Kuumetta 38-39 koko ajan, ei laske vaikka kuinka Buranaa söisi. Välillä palellaan kolmen peiton alla ja välillä hikoillaan kuin pieni porsas. Ei sovi kyllä meikäläiselle, mä olen edelleen niin sippi ja voimaton, että tuntuu kuin ois jyrän alle jäänyt. Kävelin eilen rappuset yläkertaamme, ja huohotin sen jälkeen pari minuuttia. JEES! En tiedä mikä tuon aiheutti, kun muita oireita kuin kuume ja päänsärky ei ollut, ei yskää tai nuhaa. Ehkä luonnon tapa vaan sanoa, että hidasta.

Koirat nauttivat mun kotona olosta ja Pommikin jopa oli oikein kainalokaveri. Hassu. ♥ Ne osaa kyllä lukea meitä hyvin, ei tultu lelun kanssa tai koitettu riekkua, annettiin mamman maata rauhassa ja tultiin viereen vaan kölliin. Välillä molemmat koirat makas tassut kattoa kohden selällään, päät tyynyllä totta kai. Nyt niillä sit varmaan onkin energiaa kuin pienessä kylässä, tarvii viikonloppuna laittaa ne johkin hommiin. Sunnuntaina olisi Blonkun mahdollisuus loistaa agikisoissa, toivottavasti saan edes hieman voimia siihen mennessä. Luvassa on agirata ja hyppyrata, eli siis jotain toivoja vois ollakin.
Meidän luokassa on 5 osallistujaa, joten sijoitusta ja palkintoja ainakin lähdetään hakemaan. :o)

Silmätarkastus

Eilen oltiin koko perheen voimin Hakametsässä, koirilla oli molemmilla silmätarkastus. Laitoin Pommille silmätipat autossa, ettei sen tarvinnut olla muiden koirien seurassa niin pitkään. Blondi oli odotushuoneessa hiljaa boksissaan, sillä on nykyisin niin kamala eläinlääkäripelko, että se vaan vapisee.

Blondin tarkastus meni hyvin, lääkäri vaan sanoi, että tämä koiraa vapisee niin paljon ettei kuvasta meinaa saada selvää. Blondi ei suostu syömään mitään lääkärillä, se vetää itsensä ihan tiukkaan pakettiin, jännittää kroppansa ja tärisee. Voi rassukkaa. En tiedä mistä tuo on tullut, pelkoa on ollut vasta pari viimeistä käyntiä. Blondin kyynelkanavahan huuhdeltiin ja niitä pieniä rakkuloita hiottiin pois sisäluomelta noin puoli vuotta sitten. Ehkä se oli sit liian epämukava kokemus.

Ennen Pommin päästämistä boksista pois kysyin lääkäriltä, että voitko antaa sille aluksi pari namia, että se voi olla hieman epäluuloinen, varsinkin kun valot laitetaan heti pois ja on outo ihminen. Lääkäri otti kuonokopan käteen ja sanoi ettei hänellä ole aikaa kouluttaa koiria täällä. (ISO miinus, eivät saa meistä kyllä asiakkaita). Mä sit sanoin, että sulla menee tuon kuonokopan laittamiseen yhtä kauan aikaa kuin niiden namien antamiseen. Pommilla ei ole koskaan ollut kuonokoppaa, ja siitä se varmaan tuskastuisi entistä enemmän. No, lääkäri suostui antamaan namit ja Pommi käyttäytyi oikein kauniisti, kuten aina lääkärillä. Pommi antoi katsella tosi nätisti ja rauhassa, vilkuili vaan namipurkkia, että joko saa lisää?? Se on kyllä semmoinen ahmatti, että mitä vaan sille saa tehdä kunhan antaa namia.

Molempien silmät oli terveet, mitään ei löytynyt. Kiva juttu, vaikka en mä asiaa osannut etukäteen mitenkään jännittää. :o)

Takut:ien kisat

Blonkun kanssa käytiin tänään Takut:ien kisoissa kokeilemassa onneamme. Kotiintuomisina oli 3. sija 10 virhepisteellä ja HYL. Ihan hyvä mieli jäi kuitenkin, ja ehkä jonkinlaista edistymistä oli havaittavissa. Ekalla radalla meni alastulokontaktit kaikki hyvin, mistä olin iloisesti yllättynyt. 10 pojoa tuli riman pudotuksesta (heti eka hyppy) ja huonosta kepeille menosta. Muuten meno oli hyvää ja koira hanskassa. Radat oli aika kiemuiraisia kakkosen radoiksi, mikä kyllä sopi meille ihan hyvin.

Tokalla radalla heti neljäs este oli puomi, ja Blondi hyppäsi sen alastulon todella korkealta. Niin korkelta, että sattuikin sitten alastullessaan osumaan vielä sille kontaktiosuudelle. Mulla oli kuitenkin jo mennyt siinä vaiheessa pasmat sekaisin, ja koira karkas edessä olevaan putkeen. Seuraavat esteet sähellettiin, mikä oli kyllä ihan mun omaa vikaa. Mutta A:n alastulo oli niin upea!! Blondi hiipi hiljaa alas ja katsoi mua, että koska saa tulla?! KIsatilanteessa!! Hieno neiti.

Ihan hyvä mieli siis jäi, valoa tunnelin päässä. Tein kontaktit nyt hieman erilailla, tavalla jota olen vasta pari viikkoa käyttänyt, joten katsotaan. Edelleen koitan pysyä koiran edellä ja juosta ohi kontaktiesteellä, mutta nyt sit käännyn kunnolla rintakehä koiraa kohtaan, katson silmiin ja osoitan sormella kontaktia. Mun pitäisi siis suunnitella etenemiseni ja pistää kenkää toisen eteen aina niin vilkkaasti, että olen siellä alastulolla ennen koiraa. :o) Että semmossii... ensi viikolla mennään taas koittaan.

Epikset

Käytiin eilen Blondin kanssa osallistumassa NPKH:n epiksiin. Osallistuimme sekä mölli - että kisaavien radalle. Mielenkiintoinen kokemus, en tiennyt eka radan jälkeen itkeä vai nauraa vai lähteä häntä koipien välissä kotiin. Oltiin mölliluokan viimeisiä, meidän suoritusaika oli 2,18, kun ihanneaika oli 45 sek. Virhepisteitä meillä oli monta sataa. :o) Blondi mm. ei pysynyt lähdössä ollenkaan, vaan lähti moikkaamaan tuomaria ja haistelemaan ruohoa kentän laidalle. No, treenattiin lähtöä ja kontakteja oikein urakalla, mutta eipä Blondi muutenkaan ollut kuulolla ollenkaan. Meni minne lystäs.

Tokalla radalla mulla oli tasku täynnä porsaan kieltä, ja kyllä se ratakin vähän paremmin meni. Lähdössä pysyi paremmin, vaikka pitkälle en kyllä viitsinyt edes mennä. Itse rata meni oikein, eli koira oli paremmin kuulolla. Keinun alastulo meni hyvin, A hypättiin (ja korjasin) ja lopussa puomilla ihan esimerkki-alastulo, johon olin supertyytyväinen. Kaikenkaikkiaan meni siis ihan päin persettä, mutta toivottavasti siitä jäi jokin pieni oppimis- tai muistijälki Blondin päähän, että kisoissakin kuuluisi pysähtyä kontaktille. Ja toivottavasti emäntä oppi palkkauksen tärkeydestä ja koiran kisavireeseen saamisesta.

Pommin kanssa vietettiin hetki sosiaalistumisaikaa kentän vierellä. Istuttiin, katseltiin koiria, kisaa ja ihmisiä, ja syötin koko ajan kieltä. Hyvin meni, ei haukuttu, ei piitattu vaikka pieni lapsi juoksenteli vieressä. Keskittyminen oli herpaantumatta namipurkissa. Mutta silti tilanne oli sen verran jännä ja stressaava, että Pommi tärisi koko ajan. Ei edes hingunnut radalle, kunhan istui ja tärisi. Taitaa tuo maalla asuminen kadottaa viimeisetkin sosiaaliset taidot ja Pommista tulee ihan erakko ellei me jatkossakin käydä enemmän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Mutta hieno urhea neiti se oli ainakin eilen. ♥

Agia

Joka kerta agitreeneissä tai niiden jälkeen kiroan omaa huonoa kuntoani. Jalat on lopputreeneistä ihan lyijyä ja pitkä rata on kamala juosta yhteen menoon. Eihän se kiroaminen oikeesti auta, vaan asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta kuka mut sinne lenkille tai kuntosalille pakottaisi, kun itse olen niin laiska ja aikaansaamaton... Kateellisena saa vielä joka viikko katsella Villen menoa treeneissä, se kun juoksee niin lujaa ja vaivattomasti, että tuskin edes hengästyy. Eikä tarvi miettiä kaikkia ohjauskuvioita niin viimeisen päälle, kun koko ajan pystyy olemaan siinä koiran vieressä ohjaamassa. *Kade!* Saisi multa ainakin tuon Pommin ohjattavakseen vaikka heti.

Pommi kävi taas niin kuumana, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Se ei keskity, kuuntele eikä irtoa kuumetessaan, kunhan räköttää. Tarvii varmaan ruveta tekeen jotain tottista siinä kentän laidalla sen kanssa, jos se vaikka vaikuttaisi asiaan hieman. Mutta yhden todella hienon poispäinkäännöksen Pommi teki, ja yllätti mut sillä täysin. :o) Se osaa yllättäviä asioita, opettamattakin. Hieman oli jännät ja stressaavat treenit, koska paikalla oli paljon isoja tummia koiria, haukkumassa ja kulkemassa siinä kentän ympärillä, jopa siellä maalin ja lähdön takana. Ei kovin kivaa mun keskittymiselle ja hermoille, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

Blonkun alastulokontaktit meni taas vähän niin ja näin, ja lähdössä ei olisi millään malttanut olla. Alan turhautua noihin alastulokontakteihin ja lipsua itsekin, enkä näköjään ole aina ihan johdonmukainen. Paluu ruotuun taas omalla kohdalla, ja kaivetaan se kärsivällisyys naftaliinista. Tänään mennään yksiin epiksiin kokeilemaan "kisamaista" ympäristöä, ja lauantaina olisi sit kaksi starttia Takut:ien kisoissa.

Uusi lemppari

Anna Puu - Mestaripiirros

Sinä päivänä, kun Luoja teki sinut,
Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
Rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut.
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut,
Mestari valmisti sut.

Se kuva oli kaunis, oi, ihme suorastaan,
Muodon jumalaisen sait.
Kuvan viereen hän merkkas, ettei suhun
Päde kuolevaisten lait.

Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa,
Sanon vastaukseksi vain,
Että jos ne edes kerran näkis sinut,
Kaikki rupeis uskomaan.

Säikähdys

Blondi säikäytti mut eilen ihan totaalisesti. Päästin koirat pihalle pissalle kymmenen aikaa illalla. Ne katosi näkyvistä ja sit kuului Pommin haukuntaa. Kun huutelin Pommia, se tuli kyllä mun luokse, mutta Blondi ei tullut. Yleensä ne kulkee melko lailla yhdessä. Pommikin oli vähän hädissään ja halusi takaisin sinne mistä oli tullut. Menin katsomaan sen kanssa, että mihin Blondi jäi, ja neitiä ei näkynyt missään. Pommi meni kovaa vauhtia nenä maassa ja jäljesti ilmeisesti Blonkun jälkiä. Silloin tajusin, että mun pelko on toteutunut, Blondi lähti jonkin eläimen perään.

Melkein tunnin ajan me rämmittiin läheisessä metsässä, savisilla pelloilla, hypitiin ojien yli ja seurattiin Pommia, ja mitään ei löydy. Kiukuttelin C:lle ja käskin hänen odottaa pihassa, jos neiti vaikka palaa takaisin. Pommin kanssa jatkettiin etsintöjä, ja Pommi seisoi ja inisi sinnikkäästi sen pari metriä leveän joen penkereellä. Joen, jonka takana menee 9-tie ja rekkoja satasta. Mun lenkkarit oli jo ihan mennyttä savisen pellon jälkeen ja ajattelin just, että selvä, pakko se joen toinen puolikin on mennä tarkastamaan ja katsomaan se valtatien varsi, että löytyykö valkoista kasaa. Samalla hetkellä näin hämärässä valkoisen liikkeen, pikkuneiti juoksi aika kaukana ohitsemme kotia kohti. Me lähdimme perään ja pihalla kohtasimme karkulaisen. Nolona, likaisena, märkänä, pelästyneenä ja aran oloisena. En tiedä oliko satuttanut itsensä vai vaan säikähtänyt, mutta mitenkään urhea ja ylpeä saalistaja ei ollut.

Tunnin verran me siellä sateessa rämmitiin ja etsittiin. Sen jälkeen lämpöiseen suihkuun koko porukka. Ihan heti ei uni tullut, sen verran oli adrenaliinia veressä. Myöhemmin vasta mullakin paniikki purkautui ja itkin ihan solkenaan, toisaalta helpotusta, toisaalta sitä näkyä minkä kuvittelin kohtaavani valtatien varrella.

Pihan aitaamista harkitaan taas, -nopeammalla aikataululla. Toisaalta toivoin, ettei sitä tarvisi tehdä. Resurssit ei millään riitä koko pihan aitaamiseen, ja mitä iloa on isosta pihasta, jos siitä aidataan vain pieni pläntti koirille? Katsellaan nyt hetki, ja ollaan ainakin sen verran viisaampia, ettei ainakaan illalla hämärällä päästetä koiria vapaaksi... Itseäänhän tästä vaan saa syyttää ja katsoa peiliin.

Ekat ulkotreenit

Eilen oltiin tämän kevään ekoissa ulkotreeneissä. Treenien aika kerkesi satamaan sekä vettä että rakeita, mutta kivaa oli. Mun mielestä kaikki on kivempaa kuin se maneesissa treenaaminen...

Mentiin kahta eri rataa, joissa kummassakin oli erityisen paljon ansa-esteitä ja vaikeita keppikulmia. Ihan hyvää treeniä, rankkaa mutta hyödyllistä. Tokalla radalla oli esim. neljän hypyn suora, esteet erittäin lähellä toisiaan. Mutta se mentiinkin niin, että ekat kaksi hypättiin, kolmas kierrettiin ja neljäs taas hypättiin. Lopussa saman estesarjan kohdalla hypättiin ryhmän eka este ja sit 90 astetta toiseen suuntaan. Oli myös keppien vieressä putken suuaukko, että kun lähetät koiran kepeille, se meneekin putkeen. Ja sama kohta, kun kepeiltä oikeesti piti mennä putkeen, niin se olikin se toinen pää... Todella vääntöä, ei pärjännyt pelkällä juoksutaidolla näissä treeneissä.

Mutta kyllä sieltä sai ihan rinta ronttingilla tulla kotiin, ja olinkin iloinen koko illan pienestä horkasta huolimatta. Tuommoisessa treenissä sen huomasi niin hyvin, että kuulevat koirat menee nekin omia menojaan vaikka kuinka karjuisit perään. Mutta Blondi meni ihan kuin mallioppilas, se ei juurikaan ansoista perustanut. Kunhan ohjaus on ajoissa, niin koira toimii. Ja kontaktit meni tosi mallikkaasti, ei vaikuttanut niihin mitenkään tuo ympäristön ja alustan vaihtuminen.

Pommi oli taas aikas kuumana, ja nopealla tuulella. Sen kohdalla on talven aikana muuttunut suhtautuminen putkeen, mikä on hyvä asia. Ennen sitä sai todella pitkälle saattaa ja viedä putkeen. Eilen se meni putken "pimeään" päähän kuin vettä vaan. Kiva! Blonkun kohdalla tuo kohta toimi myös erittäin hyvin, ei tarvinnut saatella. Mutta sitä ollaankin sen kanssa treenattu aika paljon Hannan treeneissä.

Uudet ihanat lelut

Koirat saivat tuliaisia ison rapakon takaa, aina San Diegosta saakka. Yleensä nuo eivät itsekseen juuri leiki, ainoa poikkeus on Pommin kohdalla vinkulelut, niillä se leikkii. Nyt olenkin ollut ihan äimän käkenä, kun molemmat koirat leikkivät uusilla leluillaan, nätisti yksinään! Kovin mieluisia siis ovat näköjään. Blondi ei yleensä leiki leluilla ollenkaan, paitsi vetolelulla ihmisten kanssa. Tänään sekin puuhasteli varmaan vartin tuon lelun kimpussa. Yritti siis toisin sanoen rikkoa sitä, mutta epäonnistui.

Pihan valloittaja

Meidän pihalla on nyt kolmena päivänä ollut tämmöinen rääkyjä, elikkäs fasaani. Mä olen sitä pari kertaa käynyt kiltisti hätyyttelemässä, mutta ei se herra tunnu uskovan. Siellä se huutelee tyttöystävän perään ja patsastelee. Jos se ei kohta hyvällä usko, niin sit kai pitää tutustuttaa se näihin meidän karvakorviin ja kertoa, että kenen piha tämä oikein onkaan.

Kuurous

Kuuro koira on monelle ihmeellinen asia. Tottakai, se on täysin ymmärrettävää. On se silti välillä hassua, kuinka tyhmiin kysymyksiin saa vastata sen tiimoilta. Välillä saa purra kieltään ettei purskahtaisi nauruun. Ei nyt pahalla ketään kohtaan, mutta ei se kuurous mikään niiiiiin mullistava asia eläimen kohdalla ole.

Viikonlopun Faster-koulutuksessa eräs henkilö kysyi, että "Onko sillä koiralla ollenkaan nimeä, kun eihän se sitä pysty kuulemaan?" Kärsivällisesti kerroin, että on sillä. Kyllä mä haluan siitä nimellä puhua perheenjäsenten ja kavereiden kanssa, ja jollain nimellä se pitää niihin agilitykisoihinkin ilmoittaa. :o) Seuraava kysymys oli (luonnollisesti), että onko sulla joku viittoma sille sen nimelle?? Ei ole, tärkeimmille käskyille vaan.

Minulta on myös eräs itsekin agilityä harrastava ihminen kysynyt, että miten mä viiton Blondille esim putkeen menemisen? Onko mulla oma viittoma "mene" käskylle ja oma viittoma (putken kohdalla kädet sillai pyöreästi putkelle?) joka esteelle? Että sillai kesken radan annan aina erikseen kaksi viittomaa, jotta koira tietää seuraavan esteen?! Voi hyvä luoja sentään...

Onneksi agilitytapahtumissa on paljon jo tuttuja ihmisiä, joten aina ei tarvi vastailla samoihin kysymyksiin. Hirveästi ihmiset ihmettelee tuota kommunikointia ja ne oikeesti luulee, että viiton enemmänkin Blondille, semmoista oikeaa ihmisten viittomakieltä. :o) Meillä on ehkä 5 käsimerkkiä ja niillä yritetään pärjätä. Käytännössä ohjaan agilityä ihan samalla tavalla kuin muutkin, ei mulla siellä mitään viittomia ole. Ääni vaan puuttuu. Suosittelen kaikille äänettömän ohjauksen kokeilemista, usein se vaan selkeyttää asioita.

Faster

Eilen oltiin Blondin kanssa Liedossa ATT:lla Faster koulutuksessa. Oli erittäin antoisa ja kiva päivä, kyllä kannatti mennä.

Päivä alkoi kolmen tunnin pituisella Leena Piiran luennolla, koiran lihashuollosta, venyttelystä, ruokinnasta, kivun tunnistamisesta yms. Venyttelyohjeet oli ihan huiput, samoin mieleen jäi myös ne ruoka-aineet, jotka poistaa rankkojen treenien tai kisojen jälkeen kuona-aineita koiran kehosta. Tuli paljon ajateltavaa, ja välillä jopa "voi ei, olen surkea koiranomistaja -fiilis". Vetolelulla retuuttaminen saati sillä koiran ilmaan nostaminen on ihan "no no". Samoin pahasta on pallon heittäminen, sekä kylmiltään pihalle riehumaan päästäminen. Ja semmoista täysillä revittämistä maksimi-sykkeellä menoa saisi olla vain max. kolme kertaa viikossa. Eipä siis saisi edes päästää koiria joka päivä pihalle juoksemaan. Kun kyllähän ne siellä melkein päivittäin vetää semmoiset rallit... Paljon jäi siis mietittävää ja tärkeää mieleen, ja onneksi saadaan vielä luentomateriaali kirjallisena muistin tueksi.

Luennon jälkeen meillä oli parin tunnin mittainen juoksu- ja ketteryys opetus meille ohjaajille. Katsottiin kunkin juoksutyyli, saatiin palautetta, koitettiin juosta uudelleen neuvoja noudattaen... Lisäksi juoksimme takaperin ja sivuittain, suuntia vaihdellen ja teimme ketteryysharjoituksia. Kyllä muuten huomaa tänään juosseensa, reidet huutaa hoosiannaa. :o) Harjoituksiamme vauhdittivat myös kyy-käärmeet, joita näimme päivän aikana yhteensä kolme kappaletta. Yöks, onneksi koirat oli siinä vaiheessa autossa.

Lopuksi meillä oli vielä kolme tuntia treeniaikaa koirien kanssa. Meillä oli kaksi erilaista rataa, molemmissa kommervenkit ja tekniikka iisiä, mutta vauhtia paljon. Siis paljon suoria spurtteja ja tarkoituksena testata sitä omaa "parannettua" juoksutyyliä ja katsoa miten hyvin sitä ehhtiikään koiraa ohjaamaan kun vaan menee lujaa ja ajoittaa oikein. Blondi oli aika väsynyt, autossa odottelu ja Vapun päiväunettomuus tekivät tehtävänsä. Se ei oikein keskittynyt eikä irronnut kuten yleensä. Toisen radan ja jäähdyttelyn jälkeen laitoin sen hallissa boksiin odottelemaan, että jos vielä tehdään jotain. Hetken päästä kun katsoin sitä, niin se makasi selällään, tassut kattoa kohden ja kuorsasi ihan täysillä! Eipä oo ennen käynyt niin, että kesken treenien tuo neiti nukkuisi!

Kiitos kaikille mukanaolleille seurasta, Leenalle myös matkaseurasta, Marille hyvistä järjestelyistä ja Tonille ja Mikaelille hyvistä treeneistä ja rääkkäyksestä. :o)