Epikset

Käytiin eilen Blondin kanssa osallistumassa NPKH:n epiksiin. Osallistuimme sekä mölli - että kisaavien radalle. Mielenkiintoinen kokemus, en tiennyt eka radan jälkeen itkeä vai nauraa vai lähteä häntä koipien välissä kotiin. Oltiin mölliluokan viimeisiä, meidän suoritusaika oli 2,18, kun ihanneaika oli 45 sek. Virhepisteitä meillä oli monta sataa. :o) Blondi mm. ei pysynyt lähdössä ollenkaan, vaan lähti moikkaamaan tuomaria ja haistelemaan ruohoa kentän laidalle. No, treenattiin lähtöä ja kontakteja oikein urakalla, mutta eipä Blondi muutenkaan ollut kuulolla ollenkaan. Meni minne lystäs.

Tokalla radalla mulla oli tasku täynnä porsaan kieltä, ja kyllä se ratakin vähän paremmin meni. Lähdössä pysyi paremmin, vaikka pitkälle en kyllä viitsinyt edes mennä. Itse rata meni oikein, eli koira oli paremmin kuulolla. Keinun alastulo meni hyvin, A hypättiin (ja korjasin) ja lopussa puomilla ihan esimerkki-alastulo, johon olin supertyytyväinen. Kaikenkaikkiaan meni siis ihan päin persettä, mutta toivottavasti siitä jäi jokin pieni oppimis- tai muistijälki Blondin päähän, että kisoissakin kuuluisi pysähtyä kontaktille. Ja toivottavasti emäntä oppi palkkauksen tärkeydestä ja koiran kisavireeseen saamisesta.

Pommin kanssa vietettiin hetki sosiaalistumisaikaa kentän vierellä. Istuttiin, katseltiin koiria, kisaa ja ihmisiä, ja syötin koko ajan kieltä. Hyvin meni, ei haukuttu, ei piitattu vaikka pieni lapsi juoksenteli vieressä. Keskittyminen oli herpaantumatta namipurkissa. Mutta silti tilanne oli sen verran jännä ja stressaava, että Pommi tärisi koko ajan. Ei edes hingunnut radalle, kunhan istui ja tärisi. Taitaa tuo maalla asuminen kadottaa viimeisetkin sosiaaliset taidot ja Pommista tulee ihan erakko ellei me jatkossakin käydä enemmän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Mutta hieno urhea neiti se oli ainakin eilen. ♥