Viikonlopun Faster-koulutuksessa eräs henkilö kysyi, että "Onko sillä koiralla ollenkaan nimeä, kun eihän se sitä pysty kuulemaan?" Kärsivällisesti kerroin, että on sillä. Kyllä mä haluan siitä nimellä puhua perheenjäsenten ja kavereiden kanssa, ja jollain nimellä se pitää niihin agilitykisoihinkin ilmoittaa. :o) Seuraava kysymys oli (luonnollisesti), että onko sulla joku viittoma sille sen nimelle?? Ei ole, tärkeimmille käskyille vaan.
Minulta on myös eräs itsekin agilityä harrastava ihminen kysynyt, että miten mä viiton Blondille esim putkeen menemisen? Onko mulla oma viittoma "mene" käskylle ja oma viittoma (putken kohdalla kädet sillai pyöreästi putkelle?) joka esteelle? Että sillai kesken radan annan aina erikseen kaksi viittomaa, jotta koira tietää seuraavan esteen?! Voi hyvä luoja sentään...
Onneksi agilitytapahtumissa on paljon jo tuttuja ihmisiä, joten aina ei tarvi vastailla samoihin kysymyksiin. Hirveästi ihmiset ihmettelee tuota kommunikointia ja ne oikeesti luulee, että viiton enemmänkin Blondille, semmoista oikeaa ihmisten viittomakieltä. :o) Meillä on ehkä 5 käsimerkkiä ja niillä yritetään pärjätä. Käytännössä ohjaan agilityä ihan samalla tavalla kuin muutkin, ei mulla siellä mitään viittomia ole. Ääni vaan puuttuu. Suosittelen kaikille äänettömän ohjauksen kokeilemista, usein se vaan selkeyttää asioita.
5 kommenttia:
Yep, Miksu on ohjannut bortsua joka on kuuro (Janitan koira) ja sanoi että oli se hiukan erilaista, pääpaino on omassa liikkeessä ja käsimerkeissä ja suu pysyy kiinni.
Meille tuo asia ei ole ollut ihmettelyn aihe koska heti Nipan kanssa pentukurssilla törmäsimme tähän ao. koiraan. Luonnollista mutta varmaan tietämättömille hämmentävää.
Kun mä kurkkasin teidän autoon jossain vaiheessa ja Blonkku katsoi mua kysyvästi mä en osannut muuta kuin haukotella, kun en mä voinut sanoa sille että mä vaan tsekkaan et kaikki on ok;)
Eikä mulla ollut käsimerkkiäkään joten aattelin josko haukottelu rauhoittaa sen eikä se siitä ollut moksiskaan, tai musta.
Rapsuja koissuille!!!!
Mari
No kyllä mää ainakin avoimesti myönnän että olis mielenkiintoista nähdä miten kuuroa TERRIERIÄ ohjataan.
Mun ihmettelyn aihe tuleekin siitä että parsonien kanssa saa olla kokoajan tiukkana ja natsittamassa ja sitten kun se pitäisi tehdä ilman ääntä, niin se on jotenkin kunnioitusta herättävää, että joku saa homman toimimaan.
Terrieri kun ei ole se helpoin vaihtoehto, missään mielessä. Pystyn kuvittelemaan että kuuro parsoni osaa olla just niin tuittupää että kääntää katseen pois kun ei huvita ja käyttää tätä juttua hyväkseen.
Minusta kuuron terrierin ohjaaminen on enemmänkin respectin paikka kuin ihmettelyn aihe.
Kaisa, mut eiks nää kaikki parsonit oo aina välillä tietyssä mielessä kuuroja :D
Jeps, tää on niin totta, että saa vastailla mitä kummallisimpiin kysymyksiin kuurouden tiimoilta ;) Kaikkia hauskimpia ei edes muista, pitäis alkaa varmaan kirjoittaan niitä ylös. Ehkä loukkaavin mitä on tullut vastaan, on meidän agiseuran puuhahenkilön kommentti tyyliin " miks ihmeessä sä otit kuuron koiran, mitä sä sillä teet?"..Eilen aloitimme Allun kanssa agilityn jatkokurssin ja ihmetystä kovasti herätti pikkuherra siellä, mutta nimenomaan positiivisessa mielessä :)
Kiitos kommenteista, varsinkin Henna. Hauska kuulla aina muista kuuron omistavista. Todella yleinen kysymys on, että miksi otit kuuron, etkö tiennyt sen olevan kuuro? On mulle yksi vanhempi henkilö todennut, että "minun mielestäni kaikki kuurot pennut pitäisi lopettaa, nehän vaan pilaa koko rodun maineen." Onneksi oli silloinen poikaystävä siinä vieressä hillitsemässä mua, muuten olisin varmaan tintannut...
Lähetä kommentti