Agia

Joka kerta agitreeneissä tai niiden jälkeen kiroan omaa huonoa kuntoani. Jalat on lopputreeneistä ihan lyijyä ja pitkä rata on kamala juosta yhteen menoon. Eihän se kiroaminen oikeesti auta, vaan asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta kuka mut sinne lenkille tai kuntosalille pakottaisi, kun itse olen niin laiska ja aikaansaamaton... Kateellisena saa vielä joka viikko katsella Villen menoa treeneissä, se kun juoksee niin lujaa ja vaivattomasti, että tuskin edes hengästyy. Eikä tarvi miettiä kaikkia ohjauskuvioita niin viimeisen päälle, kun koko ajan pystyy olemaan siinä koiran vieressä ohjaamassa. *Kade!* Saisi multa ainakin tuon Pommin ohjattavakseen vaikka heti.

Pommi kävi taas niin kuumana, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Se ei keskity, kuuntele eikä irtoa kuumetessaan, kunhan räköttää. Tarvii varmaan ruveta tekeen jotain tottista siinä kentän laidalla sen kanssa, jos se vaikka vaikuttaisi asiaan hieman. Mutta yhden todella hienon poispäinkäännöksen Pommi teki, ja yllätti mut sillä täysin. :o) Se osaa yllättäviä asioita, opettamattakin. Hieman oli jännät ja stressaavat treenit, koska paikalla oli paljon isoja tummia koiria, haukkumassa ja kulkemassa siinä kentän ympärillä, jopa siellä maalin ja lähdön takana. Ei kovin kivaa mun keskittymiselle ja hermoille, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

Blonkun alastulokontaktit meni taas vähän niin ja näin, ja lähdössä ei olisi millään malttanut olla. Alan turhautua noihin alastulokontakteihin ja lipsua itsekin, enkä näköjään ole aina ihan johdonmukainen. Paluu ruotuun taas omalla kohdalla, ja kaivetaan se kärsivällisyys naftaliinista. Tänään mennään yksiin epiksiin kokeilemaan "kisamaista" ympäristöä, ja lauantaina olisi sit kaksi starttia Takut:ien kisoissa.