maanantai 25. elokuuta 2008

Juhlahumua ja paljastus

Viikonloppu meni taas ohitse ihan vilahtamalla ja taas on maanantai. Tänä aamuna mulla oli ekaa kertaa semmoinen syys-fiilis. Ulkona oli niin viileää, että melkein sormikkaita olisi aamulenkillä kaivannut ja auton ikkunat oli ihan kasteessa. Omenat tuoksui ja maistui. Asun semmoisella omakotitalo-alueella, ja lähes joka talon pihassa on runsaasti omenapuita, jopa sillai että ne pursuaa aitojen yli ja omenat tippuilee kadulle. Tähän asti koirat eivät ole omenoista piitanneet. Eilen kuitenkin iltalenkillä mutustelin noita omenia kävellessäni ja Pommin pään päällä syttyi lamppu. Ihan selvästi se ajatteli "ai noita voi syödä, mäkin maistan!". Nyt sitä ahnekutvosta saakin sitten komentaa ja kiskoa, ettei se vedä mahaansa täyteen ja sekaisin omenoista. :o) Mitäs menin näyttämään esimerkkiä.

Perjantaina olin elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa. Ei kyllä ole mun juttu, varsinkaan kun olin autolla liikkeellä, eikä siis edes vodkaa voinut ottaa kyytipojaksi. Ihan kamala homma, sormet kipeenä ja kiukku vaan tulee kun mahaansa ei saa juuri mitään täytettä. Illan isäntä puolestaan oli niin kännissä, että kävi ottamassa tunnin torkut välillä ja rupesi sen jälkeen arvostelemaan mun parisuhdevalintoja ja epäilemään minun tarkoitusperiä eri kulttuurista olevan miehen tapailun vuoksi. Tapasin tämän henkilön ensimmäistä kertaa perjantaina, enkä oikein tykännyt, että ventovieras ihminen rupeaa minua arvostelemaan tuntematta minua lainkaan. Oli siis aika kamalat juhlat, ja kotiinlähtö tulikin sit pian.

Lauantaina oltiinkin paljon kivemmissa pippaloissa, kaverin häissä. Koirat oli ex-miehellä yökylässä, joten sain juhlia ihan rauhassa ja murehtimatta. Vihkiminen oli vanhassa kirkossa ja juhlat Frenckelillä. Juhlat oli siis siellä "lounasravintolan" sisätiloissa, mutta aivan ihana ja rauhallinen miljöö juhlille olisi myös tuo Frenckelin sisäpiha. Jos sää sallisi tai olisi joku katos, niin mikäs sen kivempi paikka. En ole koskaan ollut niillä siellä järjestettävillä viinijuhlilla, joten tuo paikka oli mulle ihan uusi tuttavuus. Häissä oli tosi kivaa, ruoka oli hyvää, juotavaa riitti ja ohjelma oli ihan huippua. Sulhanen on irlantilainen, joten kivan lisän juhlahumuun toivat irlantilaiset ihmiset, irlantilainen musiikki ja juhlaväelle opetetut irlantilaiset tanssit. Aika hikistä pomppimista, mutta kyllä oli kivaa. :o)

Sunnuntaina jatkoimme hyvin alkanutta tanssiuraa aloittamalla parisalsan alkeiskurssin. Minä osaan entuudestaan salsan perusaskeleet, joten mitään vaikeuksia ei ollut, mutta kyllä siellä herraväellä oli pikkuisen epätoivon hetkiä ja hikeä otsalla. Vaikka siis ihan perusaskelta hinkattiin. ;o) No, Jouluun mennessä asia on varmaan aika erilainen, ainakin toivottavasti.

Osa runsaasta lukijajoukosta varmaan huomaa, että olen alkanut käyttää sanaa me, tai muotoja "oltiin" ja "jatkoimme". Eilen tapahtui semmoinen edistysaskel, että päätimme poikaystäväni kanssa olla ihan julkisesti yhdessä ja muutimme mm. naamakirjan profiiliin olevamme suhteessa. On siis aika esitellä herra C, koska hän tulee varmasti jatkossa olemaan mukana myös blogikirjoituksissani. :o) C. on 30-vuotias intialainen mies, jonka kanssa olen viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani kesäkuusta lähtien. Hän on erittäin vapaamielinen ja eurooppalainen luonne, joten mitään pieniäkään kulttuuri- tai uskonto-ristiriitoja ei välillämme ole ollut. Iloinen ja luotettava, hauska ja hurmaava. <3. Syy jonkinlaiseen salailuun on ollut työpaikassamme. Olemme siis samassa firmassa töissä, vaikkakaan emme yhdessä työskentele. Ja minulla kun oli vielä neljän kuukauden koeaikakin menossa, niin en katsonut tarpeelliseksi tuoda itseäni esiin tämmöisellä aiheella... Mutta nyt siis ollaan sen verran varmalla pohjalla töiden suhteen kuin myös tunteidenkin, niin nyt saavat sit tietää kaikki ketä kiinnostaa. :o)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut =)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, mä huomasin ton naamakirjasta jo;)
Onnea teille molemmille, kiva kun sä olet löytänyt ihmisen vierellesi.
Kait se tykkää koirista????

Anonyymi kirjoitti...

C. ei ole koskaan ennen ollut koirien kanssa tekemisissä, mutta tykkää niistä tosi paljon ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen. C. on ihan Pommin paras kaveri, ja jaksaa leikkiä koirien kanssa koska ne vaan haluaa. Ja kysyy, että "eikö Blondi voisi päästä sänkyyn nukkumaan?". Hienosti hän on myös oppimnut tärkeimmät käskyt suomeksi ja Blondin käsimerkitkin. Sen suhteen siis ei voisi paremmin olla! :o))

Kaisa & Karvakolmiot kirjoitti...

Onnittelut ;) Toivottavasti perhoset mahanpohjalla kutkuttavat vielä pitkään.