Koiravaivoja vai vaivakoiria

Blondillahan on ollut vähän vatsavaivoja viime aikoina. Kun se ahmii jotain isoa, niin siitä seuraa tärinää ja oksentelua. Se on selvä. Mutta semmoinen yöllä alkava mahan mouruaminen ja ripulointi on ollut vähän ihmetyksen paikka, kun ei se tunnu mistään ruuasta johtuvan. Pitkällisen seurannan, muistiinpanojen ja pohdiskeluiden tuloksena olen päätynyt seuraavaan tulokseen. Se johtuu ikävöinnistä! Jos olen työkavereiden kanssa saunaillassa, kaverin kanssa viihteellä tai jossain konsertissa/teatterissa illalla, eli pitkään pois Blonkun luota, niin seuraavana yönä on odotettavissa vatsavaivoja. Blondi on semmoinen herkkä mamman sylivauva, ja näköjään stressaa ja reagoi vatsallaan kun joutuu ikkunassa odottamaan ja päivystämään. Eikä asiaa auta se, että T. ja Pommi on sen kanssa kotona, ypöyksinhän se joutuu olemaan äärimmäisen harvoin. Syy on nyt siis (luullakseni) selvillä, mutta ratkaisua ongelmaan onkin vaikeampi keksiä...

T. oli eilen jutellut naapurimme kanssa. Naapuri oli hädissään kysellyt, että kuuluuko heidän vauvansa itku meille, kun on hampaita tulossa. Pihaustakaan en ole kuullut. :o) Mutta kuulemma meidän koirat haukkuu kun me on lähdetty töihin, ja se kuuluu naapuriin. Sattuvat olemaan juuri siinä ainoassa huoneessa, joka meillä on ikäänkuin seinä seinää vasten. Justiinsa joo, enpä totakaan tiennyt. Ei ne siinä vaiheessa vielä hauku kun me ollaan kuuloetäisyydellä, tietenkään. Ei se kuulemma kauaa jatku, mutta silti olin vähän tyrmistynyt. En halua, että ne haukkuu ollenkaan, ei semmoiseen ole tosiaankaan kiva herätä. Luulen pääsyyllisen olevan Pommi. Se on koirista kovempi haukkumaan, ja joskus kaupasta tullessani olen saanut sen kiinni itse teossa. Tänä aamuna laitoin Pommille sitruunapannan. En tiedä miten se siihen suhtautuu, ja haukkuuko se järjestelmällisesti joka päivä, mutta kokeillaan...