Duhadedä

Kaamea räkätauti. Niistämässä saa olla jatkuvasti, heti kun kumartuu nenästä tipuu jo tippa. Päässä ei liiku mikään ja pienikin kävely hengästyttää. Mutta tuttuun tapaan, eihän mulla ole aikaa sairastaa. Töissä pitää talviloman takia tuurata paria ihmistä, eilen oli agitreenit, tänään hakutreenit ja sunnuntaina Hämeenkyrössä agikisat. Nenäsumute ja Duact rules! :o)

Eilen oltiin siis Länsi-Teiskossa treenailemassa molempien koirien kanssa. Blondi meni hienosti, ihan tyytyväinen olin. Taas kaikki ylimääräiset pyörähdykset jne. olivat minun syytäni. Yksi paljon lisätreeniä tarvitseva asia tuli ilmi. Radalla oli suht suora putki, jonka jälkeen hyppyeste. Putki oli kuitenkin sillai puomin alla, että mitenkään et ehtinyt juoksemaan sinne ulostulopäähän ohjaamaan koiraa seuraavalle esteelle. Blondihan tottakai kääntyy samantien putkesta päästyään kohti minua, takaisin päin, eikä haekaan itsenäisesti sitä etuvasemmalla olevaa estettä. Siis tämmöistä itsenäistä estehakua ja esteen jälkeistä kääntymistä (kun minä olen takana) pitää treenata. Lisätään sille to-do-listalle, jota en saa koskaan aikaiseksi toteutettua... Pommi kuumeni taas aika paljon, ja silloin ei mistään oikein tule mitään. Pommi kuitenkin pulestaan haki erittäin hyvin edessä olevia esteitä ekalla radalla, hyppy ja rengas meni täydellisesti, vaikka minä puuskutin kymmenen metrin päässä jäljessä. Voi kun pystyisi yhdistämään koiriensa parhaat puolet. Toiselta putkeen ampaisu, toiselta takaaleikkáusten kestäminen, toiselta estehakuisuus ja toiselta eteenmeno. :o) Ai ei onnistu? No hö...

Viikko sitten aloitin sen laihdutuksen tatuoinnin kuva silmissäni. Olen ylpeä itsestäni, ilmeisesti olen vihdoin keksinyt riittävän hyvän porkkanan, tai sit olen vaan tarpeeksi kypsä kiristäviin farkkuihin, ja kyllähän flunssakin vaikuttaa... Viikko on mennyt siis erittäin malliikkaasti, ilman mitään repsahduksia ja saldona -1,5 kg.

Lapsi on terve kun se leikkii

Kuvat: Harri Heikkonen

Kipuilua

Äityli on nyt saikulla, ja minä soittelen hänelle noin kolme kertaa päivässä tarkistussoittoja. Oireet saattaa tulla viiveellä, ja esim. jotain aivoverenvuotoa ei välttämättä heti huomata, kun ei oo ollut kuvauksissa. Mun siis pitää huolehtia, että hän ei rupea puhumaan höpöjä...

Itsellä on ollut niskat jumissa jo pari viikkoa, ja koko ajan vaan pahenee. Mä kun joudun tähän "kierteeseen", niin siitä poispääsy onkin hankalaa. Mobilatit ja kauratyynyt on kokeiltu, ei auta. Eilen illalla otin lihasrelaksantin, seurauksena vaan huono olo tänä aamuna. Huomenna menen vihdoin hierojalle, toivottavasti hän saa solmut aukeamaan. Kurkkukin on vähän kipeä, mutta nyt en kyllä ehtisi sairastua. :o)Torstaina agitreenit, perjantaina hakutreenit, lauantaina yhdet 30-vuotisjuhlat ja sunnuntaina agikisat. On taas vapaa-aika hyvin bookattuna!

Iltapäivällä olisi tarkoitus lähteä työporukalla pulkkamäkeen (jos löydetään lunta), pelaamaan jalkapalloa/lentopalloa/ultimatea ja sit Kaupinojalle syömään ja saunomaan. Kivojen työkavereiden kanssa viettää ihan mielellään aikaa myös työpaikan ulkopuolella.

P.S. Naimattomat naisimmeiset, jotka hingutte naimisiin: Perjantaina on karkauspäivä, ja nyt saisi ihan luvan kanssa kosia. Itse en taida moiseen uskaltautua, ommellakaan kun en osaa... ;o)

Maanantai taas...

Viikonloppu oli ja meni, turhan nopeasti jälleen kerran. Lauantaina meillä siivottiin, pyyhittiin, pölytettiin, hakattiin mattoja, imuroitiin, pestiin lattioita yms. Ihan kiva kun tulee puhdasta, mutta kahden koiran kanssa eläessä se siisteys ei ole kovin pitkäkestoista. :o( Illalla olin kaverin kanssa viihteellä, juhlistamassa hänen synttäreitään. Kivaa oli, vaikkakin sunnuntai meni sitten hirveässä krapulassa ja sängystä pääsin ylös kolmen maissa... Avantouinti ja 120-asteinen sauna on muuten mielenkiintoinen kokemus krapulassa. En suosittele huonosydämiselle. :o)

Mun äitee oli mukannut eilen koiran kanssa aamulenkillä. Jään päälle oli satanut pakkaslunta, ja hän oli lentänyt suoraan selälleen lyöden takaraivonsa maahan. Mä olin siellä sitten illalla "lapsenvahtina" ja koiranulkoiluttajana, ja soitin hänelle yölläkin pari kertaa. Varmuuden vuoksi, ettei tule mitään yllätyksiä. Iso kuhmu hällä on ja niskat jumissa, mutta toistaiseksi ainakaan mitään muuta oiretta ei ilmennyt. Onni onnettomuudessa!

Hämmästyttää, kummastuttaa

Oltiin eilen Blondin kanssa hakutreeneissä, Ruotulan Toimelassa tällä kertaa. Blondi on hyvä, se on mieletön ja jaksaa hämmästyttää mut taidoillaan joka kerta. Se on päässyt kiinni lajiin niin paljon nopeammin kuin minä, ja nauttii siitä ihan täysillä.

Blondilla oli kolme maalimiestä piilossa, noin 50 metrin päässä toisistaan hajallaan. Heti kun päästän sen remmistä hommiin, niin se säntää metsään tuhatta ja sataa. Siellä se viipottaa minkä tassuistaan pääsee. Mun pitäisi sitä periaatteessa seurata, mutta eihän siitä mitään tule. En ensinnäkään saa sitä kiinni tai pysy sen perässä. Lisäksi sen meno metsässä on aika hourupäistä, se säntäilee edestakaisin ja tekee jatkuvasti semmoista ympyränmuotoista lenkkiä hajua tarkentaessaan. Nenä käy koko ajan, ja se näyttää juoksevan niiden maalimiesten tykö suoraan, tosta vaan. Pari tarkentavaa kaarta, pari tarkastusta ryhmäläisten luona, ja löytyi. :o) Sitten kun koitan ohjata, että hyvä, mennään nyt tuonne päin, niin ei. Se säntäsi täysiä ihan vastakkaiseen suuntaan, ja ihan suorassa linjassa seuraavan maalimiehen luo, joka oli kuitenkin noin 50 m päässä.

Blondi siis osaa asiansa tuon etsimisen suhteen. Nyt minun pitäisi pikaisesti päättää, että mitä ilmaisua ruvetaan käyttämään, eli millä lailla koira kertoo löytäneensä maalimiehen. Nyt Blondi saa maalimieheltä heti suoran palkan, ja kuulemma katsoo minuun löydettyään henkilön. Mä rämmin kuitenkin yleensä niin kaukana siitä, että en moista edes näe. :o( Ajattelin vähän semmoista punttiin kiinnitettävää keltaista kangasneliötä, jota koiran tulisi sitten läppäistä tassulla ilmoittaakseen löydöstä. Tämän opettaminen ei tule olemaan helppoa, se on tämmöiselle laiskamadolle pitkä ja kivinen tie, mutta jotenkin tästä nyt pitäisi päästä eteenpäin. Aloitetaan siis isolla keltaisella neliöllä lattialla kotioloissa. Siitä sit pikkuhiljaa pienennetään ja nostetaan targettia.

Laihdutusta

Aamulla satoi vettä ja oli harmaata ja märkää. Pommi ei suostunut kävelemään aamulenkillä, sain tapella ja kiskoa, että sain sen kulkemaan. Ei kovin Pommimaista. Mutta selkisi se syykin kun kotiin päästiin, ja koira jäi istua tököttämään tuulikaappiin kuraeteisen oven taakse. Siellä oli eilen treeneissä päällä ollut treeniliivi, ja sen taskussa iki-ihana Guz-ukkeli. Se olisi pitänyt saada! ;o) Onneksi nyt on jo poutaista ja jopa aurinkoista, kun illalla on vielä tiedossa Blonkun hakutreenit.

Mä kun olen vähän omituinen itseni-kiusaaja, niin sain eilen mielestäni oikein loistoidean. Kun on pitänyt jo pidempään vähän laihduttaa ja kiinteytyä, kesäkin tulee ja agilityssä pitäisi jaksaa juosta... Tein päätöksen, että saan ottaa sen uuden tatskan vasta, kun 7 kiloa on lähtenyt painosta pois! Niinpä, hullu akka. ;o) T. lupautui maksamaan sen tatskan, kun oli jo lupaillut semmoista mulle synttärilahjaksi. Tänä aamuna tehtiin virallinen alkupainon mittaus, todistajineen kaikkineen. Nyt alkaa siis meikäläisellä ruokavalion tarkkailu ja vakava yritys kuntoilun lisäämiseksi. Haluaisin sen tatskan jo kesän alussa, eli vaikka kesäkuun alkupäivinä. Puolen kilon viikkotahti ei ole niin kovin hurja, mutta mun itsekurilla tulee olemaan joka tapauksessa vaikeaa. Aikoinaan eivät edes omat tulevat häät motivoineet mua tarpeeksi, että olisi saanut itsekurini aisoihin. Katsotaan, onko aika jo kypsä. ;o)

Hömppää

Kaiken tämän koirasäätämisen keskelle vähän hömppää.

Päätin tänään (?) seuraavan tatskan paikan ja kuvankin suurinpiirtein. En aio mennä ottamaan sitä ennen kuin vasta kesällä, mutta silti olen sitä jo kovasti kuolannut ja miettinyt. Älkää hyvät ihmiset ottako tatuointeja, niihin jää koukkuun ja harva läheinen (ainakaan mulla) niistä kuitenkaan niin kovin nauttii.
Suurehko kuva alaselkään. Koska en pidä itseäni mitenkään hössönä prinsessana, niin kuvaan tulee jonkinlaista itseironiaa. Tämän tyylinen, ei ehkä ihan tämä:

Myös nilkkaan on suunnitteilla joku pienehkö kuva. Onko se horoskooppimerkkini symboli, koiran tassunjälki vai mitä, se on vielä päättämättä. :o)

Vastaus

Hei Laura,

Tiedustelit kuuron koiran osallistumisoikeudesta näyttelyihin. FCI:n näyttelysäännöissä kuuron tai sokean koiran osallistuminen cacib-näyttelyyn on kielletty, ja jos tuomari arvostellessaan huomaa koiran kuurouden tai sokeuden, hänen on poistettava ko. koira kehästä arvostelematta sitä.

Vaikka Suomen Kennelliiton näyttelysäännöissä todetaan vain, että sairas koira ei saa osallistua, mielestäni kuuro tai sokea koira on vammansa vuoksi "sairas" - ei se ainakaan terve ole. Ja se, että sääntöjen puitteissa kuuro ei saa osallistua kv-näyttelyyn, mutta kylläkin kaikkien rotujen tai ryhmänäyttelyyn, tuntuu vähintäinkin epäilyttävältä.

- - - - - - - - - -
Niin, että silleen se sit on. Ei niin ei. Mulla on sairas koira. :o)
Tämä tuli siis Kennelpiiristä, ja se laitettiin vielä Kennelliittoon heidän vahvistettavakseen...

Lihotusta ja treeniä

Lähetin sähköpostilla tiedustelun Kennelliittoon siitä kuuron koiran osallistumisoikeudesta näyttelyyn. Laitoin siihen hyvin selkeän kysymyksen, että "saako kuuro koira osallistua näyttelyyn?". Vastaukseksi sain näyttelysäännöt. :o) Ne samat säännöt, jotka olin kolme kertaa tavannut jo ennestään löytämättä sieltä vastausta. Siellä lukee ainoastaan, että sairas koira ei saa osallistua.
Lähetin kyselyn uudelleen, että kiitosta vaan, mutta tästä ei ollut mitään apua. Haluaisin "kyllä" tai "ei" vastauksen perusteluineen, jos ette itse tiedä vastausta, niin ottakaa selvää. Laitoin kyselyä myös Pohjois-Hämeen Kennelpiirin näyttelyvastaaville. Ilmeisesti tämmöistä asiaa ei ole suuremmin kyselty ennen. Eihän tuo kuurous käy mistään rekistereistä tai papereista ilmi, joten pitäisi vaan pokalla mennä sinne näyttelyyn. Mutta kun maailma on täynnä niitä katkeria ja kateellisia akkoja, jotka varmasti jostain kummin kaiman blogista saisivat selville tämän, ja sitten siitä puhistaisiin kuukausitolkulla... Odotellaan kiltisti, ehkä se joskus selviää...

Blondi on lihotuskuurilla. Se on saanut kolme kertaa päivässä ruokaa (jonka lisäksi eilen 5 nakkia treeneissä!). Olen keittänyt sitä puuroriisiä ja sika-nauta jauhelihaa, ja jättänyt keitinvedet sinne mukaan. Tätä on nyt syöty pari päivää, välillä ohessa raejuustoa, kurkkua tms. Kahtena päivänä on työpäivän aikana tullut pissat sisälle! Mä jotenkin epäilen sen johtuvan ruuasta, se ei ole barffia ja se sisältää paljon nestettä. Mutta mistä sitä ikinä tietää. Tein kyllä barf-kauppaan taas tilauksen, mutta tällä kertaa tilasin aika paljon kaikkea prässilihaa ja jauhettua broilerin siipeä. Meillä koirat on niin hirveitä hotkimaan, että joku kanan siipi tai kaula menee Pommilla usein lähes kokonaisena alas. :o(

Eilen oltiin Blondin kanssa taas lämminhallitreeneissä. Rata oli Jaakon koulutuksesta peräisin kuulemma, paljon hyppyjä ja koukeroita tunnetusti. Blondi meni hyvin, sille sopii tuommoiset koukeroiset hyppyradat. Tehtiin sylikäännöstä, puolivalssia, välistävetoa ja kuulemma oikein mallikas jaakotus. Itselle oli termi vähän vieras, tai oikeastaan luulin jaakotuksen olevan ihan erilainen käännös. Mä tein mielestäni vaan persjätön (joka kieltämättä toimi hienosti!), mutta ohjaaja kutsui sitä toisin. No samapa tuo, nuo termit tulevat ajan myötä tutuiksi, olen huomannut. :o) Lopuksi mentiin keinua ihan pelkästään, treenattiin siinä kontaktilla pysymistä. Ihan hienosti meni, Blondi ei enää pelkää yhtään sitä kolausta. Aiemminhan se koitti hypätä kesken kyydistä pois, ennen kuin keinu tömähtää maahan. Kummasti se namikippo auttaa! :o)

Kysymys

Kävin pitkästä aikaa lueskelemassa parson-foorumia, kun olisin halunnut laittaa sinne yhden kysymyksen. Ei hyvä jumala mitä lasten hiekkalaatikko-meininkiä, ei millään pahalla ketään kohtaan henkilökohtaisesti. Jossain näyttelyssä joku tuomari oli epäreilu ja sitä haukuttiin, ja sit yhtäkkiä haukuttiin jo kasvattajat sopupelistä ja rodun huonosta jalostuksesta jne. Ihan asiaa varmaan osittain, mutta voisi kai sen vähän fiksummin käsitellä kuin tuollai "mun isä voittaa sun isän" -tavalla. Itselläni on tuosta kasvattaja-toiminnasta ja koiranäyttelyistä molemmista vähän negatiivinen asenne. Mutta en ole perehtynyt asioihin niin hyvin kuin pitäisi, jotta osaisin asiantuntevasti asiasta keskustella. :o)

Niin, se mun kysymys, jos joku osaisi asiantuntevasti vastata, ja kertois mihin vastauksensa perustaa. Saako kuuro koira osallistua viralliseen koiranäyttelyyn? Lähetin asiasta Kennelliittoon sähköpostia, mutta vielä en ainakaan ole vastausta saanut, kiitosta vaan. Olen kuullut kasvattajilta, että ei saa. Mutta olen kuullut eläinlääkäriltä, että tottakai saa, miksei?. Kennelliiton säännöissä ei erikseen mainita kuuroutta, mutta siellä sanotaan, että sairas koira ei saa osallistua. Käsitääkseni kuurous on luokiteltavissa sairaudeksi (ainakin ihmisillä), joten tätäkö sääntöä sitten noudatetaan? Mua ei kiinnosta näyttelyt pätkääkään, eikä Blondi tule varmaan koskaan sitä tulosta tarviimaan. Mutta silti, ehkä, jos , saattaisi käydä niin hyvä säkä, että siitä olisi joskus agilityvalioksi. Niin silloin pitäisi käsittääkseni olla edes yksi hyvä tulos näyttelystä.

Päivänsäteet

Pommi

Pommi

Pommi

Blondi

Haavematkailua

Mä haluaisin tänne:

Itävalta, Bad Gastein, Hotel Salburger Hof.

Tai tänne:

Egypti, Hurghada Beach

Perjantai!

Viikko on mennyt äkkiä, ja pian koittaakin taas vapaus viikonlopun viettoon. T. on koko viikonlopun joukkueen kanssa risteilemässä, ja mä olen siis tyttöjen kanssa keskenään kotosalla. Tein tietty asianmukaisen ostoslistan hälle valmiiksi, että varmasti saan oikeanlaiset parfyymit ja ripsivärit tuliaisiksi, unohtamatta tummaa Kalev-suklaata kirsikanpaloilla. :o)

Viikonlopun ohjelmassa on ostoksilla käyntiä, avantouimista, sulkapallon peluuta, kuntosalilla käymistä (?!) ja siivoilua ja pyykkäystä. Aurinkoa on luvattu, että varmaan tulee hyvin lenkkeiltyä koirien kanssa. Ja kaveri lupasi tarjota synttärikakkua jos menen kylään. Mukavan rentoa siis tiedossa, ei mitään säntäilyä ja aikatauluja. :o)
Ensi viikon lauantaille rakas neitsyt-poikaystäväni onkin suunnitellut siivouspäivän, jolloin viedään mattoja ulos, pestään lattioita, yms ja kuulemma siivotaan ja imuroidaan molempien autot. Kuinka voi kaksi neitsyttä olla näin erilaisia, en tajua...

Blondi alkaa olla jo oma itsensä. Ruoka uppoaa ja se suostu aamulla jopa syömään ne Canikur-lääketabletit. En tiedä mikä pöpö tää nyt taas oli, neiti tuntuu olevan niin herkkävatsainen, että kaikki mahdollinen aiheuttaa reaktioita. Nyt meillä on ruokalistalla puuroriisiä, piimää, maustamataonta broilersuikaletta ja tattaripuuroa. Jos koitettais niillä mennä muutama päivä, ihan varmuuden vuoksi.

Toipilas

Blonkku voi ihan kohtalaisesti. Hain Canikuria, lääketruutan, piimää ja puuroriisiä. Pari vahinkoa oli sisälle tullut, onneksi semmoisiin suht "järkeviin" paikkoihin. Kiitos siitä. :o) Agitreenit jätetään tänään väliin, huomiset hakutreenit on vielä harkinnassa.

Blondi on kipee

Blonkku-neidillä on kaamea ripuli. Se ei syö (eikä juo) mitään ja maha pitää kamalaa meteliä ja kaikki tulee vetenä pyllystä pihalle. :o( Ihanaa siivota yöllä klo 03 semmoista kuravettä olohuoneen lattialta ja takapihan ovesta... Ja mielenkiintoista mennä tänään töistä kotio sormia ristissä pitäen... Soitin eläinlääkärille, mutta ne kehoittivat seurailemaan vielä tämän päivän, koska neiti on kuitenkin ihan kohtuu pirteä ja eloisa. Pakolla pitäisi kuulemma 4 dl nestettä saada kurkusta alas päivän aikana. Kuivan kesän orava on nyt oikeasti aika kuiva ja laiha, rassukka. Seuraillaan...

Eilen oltiin tilaamassa keittiöön pari kaapinovea. Siellä kun oli pari avokaappia, ja mä halusin niihin ovet. Ei ollutkaan sitten niin helppoa kuin kuvittelin, kun isku-keittiön rakenteiden ja ovien mitoitukset ovat muuttuneet sitten meidän keittiön rakentamisen. Kaapinovemme tehdään nyt sit jossain Himangan kaapinovitehtaalla mittatilaustyönä, ja hinta on sen mukainen... Nuo kaksi kaappia on eri seinällä kuin muut olemassaolevat yläkaapit. Siksi päätin vähän "revitellä", ja saada niiden avulla väriä kliinisen valkoiseen köökkiimme. Niistä tulee Limen-vihreät, toinen lasiovella, toinen tavallisena. :o)

Pakki puuttuu

Eilen oltiin taas lämminhallitreeneissä Blonkun kanssa. Ne meidän ryhmän viimekertaiset nirppanokat eivät olleet paikalla, joten mullakin oli ihan hauskaa. :o)

Mentiin osittain jotain viime viikonlopun kisoissa ollutta kolmosten rataa, joten taas haastetta riitti. Radalla oli mm. kaksi hyppyä kaarella olevan putken takana, vähän niinkuin radan nurkassa. Tarkoitus oli ohjata hypyt niin, että ei mennyt sen putken takapuolelle, vaan että koira irtoaa se verran, että putken oleminen siinä välissä ei haittaa. Kyllä se lopulta namikippoa apuna käyttäen meni oikein. Radalla oli myös putkeenmeno pimeästä kulmasta. Se on jopa putkihullulle Blondille vaikea, ei olla juurikaan sitä treenattu. Tykkään tuon ohjaajamme logiikasta, että treeniradoista tehdään vaikeita, välillä jopa semmoisia v-mäisiä. Jos treenaa semmoisia, niin kisaradat ei hirvitä niin paljoa, ja on varautunut paljon pahempaan.

Treenit meni ihan kohtalaisesti. Oikeastaan kaikki mikä ei onnistunut, mitä olisi voinut parantaa tai mikä jäi häiritsemään, oli vain ja ainoastaan mun syytä. Vielä kun pääsisin tästä asian tiedostamisesta seuraavaan vaiheeseen, eli tekisin asialle jotain! Välillä tulee vaan semmoinen fiilis, että onkohan tää vähän liian vaikea laji mulle?! Mun kohdalla kun kaiken pitäisi sujua heti ja helposti, ilman vastoinkäymisiä. :o) Semmoiset ohjauskuviot mättää pahasti, missä mun pitää peruuttaa. Pakki puuttuu, tai sit se on pahasti kadoksissa. Mun vika, täysin. Rengasta ennen mun pitää hidastaa, jopa pysähtyä. Jos mennään täysillä, niin ohi menee. Mun vikaa siis sekin hörhöily.

Puomin kontakti mättää. Tai siis ei kontakti mene väärin, mutta ei Blondi tajua siihen pysähtyä ja jäädä pylly puomilla namia syömään. Tietenkään ei, koska me ei olla treenattu. Mun vika. Olen opettanut Blondin oikeastaan niin, että mä juoksen puomin sen vierellä, ja lopussa hidastan selvästi vauhtiani. Silloin Blondikin hidastaa, ja kontakti sujuu. Mutta nyt pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että mä jatkan täysiä juoksemista eteenpäin, ja Blondi silti hidastaa ja pysähtyy... Treeniä, treeniä. Haluaisin kotiin semmoisen puomin alastulolaudan, oisko kellään lainata? :o)

Avaruudessa!

"On 7 February 2008, the European Columbus laboratory launched with the STS-122 Shuttle mission on Space Shuttle Atlantis. Columbus is set become an integral part of the International Space Station (ISS), bringing years of organisation and hard work to fruition. With a projected 10 years in orbit, it will create space history as the first European laboratory dedicated to long-term experimentation in weightlessness."

Vautsi! Jännityksellä on seurattu matkaa, ja siellähän se, perillä jo. :o) Mun työkaverit on ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa elektroniikkaa, joka matkaa tuolla mukana. Se on tapahtunut paljon ennen mun tänne tuloa, joten en voi parhaalla tahdollanikaan sanoa olleeni mukana tekemässä historiaa... Hienoa sitä kuitenkin on seurata, kun ymmärtää asiasta hieman maija meikäläistä enemmän. ;o)

Treenikuvia

Meidän agitreeneissä on viime viikkoina ollut Daily Mirrorin paparazzi kuvaamassa. Tekee ilmeisesti reportaasia tulevaisuuden diivoista ja staroista... :o) Tässä vähän esimakua:

Kuvat: Veli-Matti Niskakangas

Hei me juostaan!

Eilen oltiin maneesitreeneissä jälleen. Se paikka, eli hevosmaneesi on aikas iso, sinne mahtuu helposti kaksi agilityrataa, eli ikäänkuin kahdella kentällä voi treenata samanaikaisesti. No, eilen meillä oli käytössä koko maneesi, ja esteet oli siis levitelty koko sille aakeelle laakealle alueelle. Rataan kuului noin 30 estettä, ja juosta sai siis aivan pe**eleesti. :o) Aika paljon oli semmoista suht suoraa kuljetusta, ja se pohjahan on vähän kuin yyterin hiekkarannalla juoksisi. Ekan radan jälkeen luulin kuolevani, olin ihan läkähtynyt. Neljä seuraavaa rataa (sitä samaa rataa tahkotiin) meni kuitenkin ihan kohtuu hyvin, en edes hengästynyt niin hirvittävästi. On se ihmiskeho kummallinen! Blondin kanssa etuna on vielä se, että energia ei kulu käskyjen huuteluun...

Tosi hyvä treeni oli, sai vetää itsensä äärirajoille saakka ja kokeilla kuinka hyvin/huonosti pysyy koiran perässä. Blondi kulki oikein hyvin, ekalla radalla taidettiin tehdä käytännössä 0-suoritus. Kepeillä oli myöhemmin hosumista, mutta muuten neiti oli edukseen. Se irtosi tosi hyvin, mun ei tarvi olla vauhdikkalla radalla ollenkaan enää siinä vieressä hosumassa. Ja jostain käsittämättömästä syystä se osasi mennä vierekkäin olevat putken ja puomin oikein, vaikka en mennyt (ehtinyt) viereen näyttämään. Meillä on varmaan joku telepaattinen yhteys. :o)

Pommi meni itselleen tutulla tavalla, hieman normaalia enemmän haparointia oli kepeillä, ja putkeen sai saattaa aika lähelle. Blondi on koirista ketterämpi ja nopeampi lyhyillä spurtteilla ja käännöksissä. Mutta Pommi taas voittaa pisemmillä matkoilla ja silloin kun se saa kerättyä vähän vauhtia. Suosista ne on ohjattava siis erilailla, semmoisissa kohdissa missä ehtii Blondille tekeen persjätön tai valssin, niin Pommin kanssa mennään takaaleikkaus. Mutta sillä on onneksi tuo kuulo tallella (ainakin teknisesti), niin voin takaa huudella ohjeita. :o)

Sain kokeilla ohjata myös kokeneempaa Valtsu-herrakoiraa. Valtsulla on ikää jo 8 vuotta ja kokemusta agilitystä paljon minua enemmän. Helppo oli mennä, kun koira osasi asiansa ja seurasi hyvin mukana. Mitä nyt kerran piti käydä varmistamassa, että se oma mamma on tallella kentän laidalla. :o)

Mallioppilas

Eilen olimme koko perheen voimin parsonkävelyllä. :o) Eka kerta T:lle, ja eka kerta yli vuoteen Pommille. Pommi käyttäytyi kuin mallioppilas, joten lenkki meni kaiken kaikkiaan yli odotusten. Kävelimme varuiksi porukan hännillä, ettei Pommilla olisi houkutuksia haukkasta vieruskaveria korvasta. Vastaan tuli mm. saksanpaimenkoira kapealla tiellä ja kokonainen joukkue lenkkeilijöitä, mutta ilman rähinöitä tai maahan hyytymisiä selvittiin. Jo parkkipaikalla mennessä Pommi rupesi tarjoamaan kontaktia, ja lähestulkoon koko lenkin se käveli kontaktissa seuraten. Niin ehdollistunut se on sille, että kun näköpiirissä on koira, se saa namia... :o)

Olin iloisesti yllättynyt, että lenkki sujui noinkin hyvin. Koskaan Pommia ei voi päästää haistelemaan muita koiria, mutta ei se yhdessä käveleminen näköjään ihan poissuljettua ole, kunhan muistaa pitää sen hajuraon. Kyllä tilanne oli hieman Pommia stressannut ja kuumentanut. Kun lenkin jälkeen parkkipaikalla hieman leikin sen kanssa, niin se oli tosi helposti kuumenevalla ärinätuulella.

Kateellisten panettelua ja liitoa

Agilitykisat Suomessa, Liedossa, heinäkuussa. Eka startti maksaa 100 euroa, toinen 50 euroa. 6 starttia olisi mahdollista mennä, eli hintaa tulisi 350 euroa. :o) Enemmän agilityä seuraavat tietävät syyn moiseen. Muille kerrottakoon vaan, että kyseessä on pieni "porsaanreikä" säännöissä, jota käytetään hyväksi mm-kisojen karsintoja silmälläpitäen. Ei auta valittaa, lähinnä mua naurattaa moinen. Jos mulla olisi oma seura, juuri kisaikään tullut koira ja hinku mm-karsintoihin, niin tekisin varmaan tismalleen samalla lailla. Kyynerpäätaktiikalla vaan...

Oltiin eilen Blondin kanssa lämminhallitreeneissä Nokialla. Meillä alkoi nyt uusi kurssi, ja treenikaverit vaihtui. Nyt ollaan kisaavien ryhmässä, jossa muut koirakot on jo 3-luokkalaisia. Treenikaverit (siis ihmiset) vaikutti vähän koppavilta ja katseli meitä pitkin nenänvartta. Me oltiin jonkunlaisia "tunkeilijoita", kun ne muut on jo treenanneet pitkään yhdessä. Ehkä tuommoiset tosikot 3-luokkalaiset muutenkin ottaa jo homman enemmän tosissaan, kun mulle se on ollut vaan rentoa puuhastelua... Treenien alussa oli puhetta, että voiko agikisojen osallistumisoikeutta rajata tiettyyn rotuun, kun sitä oli harkittu tuossa postauksen alussa mainitussa kisatapauksessa. Tämän keskustelun seurauksena yksi henkilö ryhmässä totesi "mä en kyllä kestä niitä parsoneita, joka paikkaan nekin änkee!". Aika hyvin ko. naikkonen piti pokkansa, kun näki vasta hetkeä myöhemmin mikä koira mun auton perästä ilmestyi. ;o)

Treenit meni muuten ihan hyvin. Ainakaan eilen ei koirien teoreettista tasoeroa huomannut lainkaan. Treenattiin eteenpäin irtoamista ja putkeen irtoamista. Me ei olla suuremmin sitä treenattu, joten sen mukaisesti se meni. Pari hyppyä Blondi menee edellä hienosti, mutta ei se esim. neljää suorassa linjassa olevaa hyppyä mennyt ihan vaan lähettämällä. Mentiin myös semmoista hyppyrataa, jossa oli aika paljon kiemuraa ja ohjauskuviota. Se sujui oikein hyvin Blondilta, ja minäkin sain valssit juuri ja juuri ajoitettua oikein. Viime viikkoinen kauhukakara oli tällä viikolla jo ihan oma, melko tarkkaavainen itsensä. Onneksi. :o)

Julisteita

Meidän vessassa on ruma englantilaisen jalkapallojoukkueen juliste. Kyllä, oikein luitte. Se oli ainoa paikka asunnossamme jonne sen hyväksyin, ja sillä sain vastapelurin tyytyväiseksi. En kuitenkaan tykkää siitä julisteesta ja kysyin voisiko sitä vaihtaa vähän tyylikkäämpään ja modernimpaan, kuitenkin saman joukkueen julisteeseen. Kuulemma käy. Tänään löysin www.art.com -osoitteesta ihan mukiinmenevän julisteen, se on nykyistä suurempi mutta paljon paljon hienompi. No, yllättäen siellä julistekaupassa surffatessa mukaan tarttui pari muutakin kuvaa.

Järkevä hankinta?

Ostin tänään ex tempore goretex säärystimet. Ne on hakutreeneissä metsässä kahlatessa, ja muutenkin syvässä hangessa kätevät. Jos ei siis omista semmoisia polveen asti ulottuvia talvikenkiä. Alareunat ja yläreunat saa kiristettyä, ettei lumi pääse kenkään, ja jalan alta menee remmi. Edessä on vielä semmoinen koukku, jolla saa säärystimet kiinnitettyä kenkien nauhoihin. Olen tyytyväinen, joskin 29 euroa köyhempi. Toivotaan vielä, että lunta tulisi lisää, eivätkä nämä nykyisetkin sulaisi vaan sateen mukana pois...

Himouskovainen, älä lue tätä

Suomen ev. lut kirkon kanta näyttää olevan se, että naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia, ja että naisten kanssa ei ole pakko työskennellä jos ei halua. Naispappeus herättää edelleen keskustelua ja närää, varsinkin vanhemmissa ihmisissä ja kirkon jääräpäisissä miespapeissa.

Aamulehti uutisoi jälleen tänään pappien protestoinnista naispappeutta vastaan. Sellaiseen jumalanpalvelukseen ei voi osallistua, jota on naispappi pitämässä! Ei hyvänen aika sanon minä! Eikö kirkon edustajan juuri pitäisi hyväksyä kaikkea erilaisuutta, ja nyt eletään sentään 2000-lukua?! Missä työorganisaatiossa saat itse päättää, että kenen kanssa haluat tehdä töitä ja kenen kanssa et? Ja yhteistyöstä kieltäytymisestä seuraa korkeintaan joku tutkinta, mutta mitään muita seuraamuksia on turha miespapille odottaa. Kuulostaa niin kivikautiselta vanhojen jääräpäiden yhdistykseltä, että mä en halua moiseen instituutioon kuulua. Teen hiljaisen naisen hiljaisen mielenosoituksen, ja kirjoitin äsken eroilmoituksen. Eroan kirkosta, ja sillä sipuli. Miksi kuuluisin semmoiseen yhteisöön, ja vielä maksaisin siitä, millä ei ole mulle oikeastaan mitään annettavaa, ja jonka periaatteet sotii mun omia vastaan?

Lumiset hakutreenit

Eilen oltiin Blondin kanssa hakutreeneissä. Oli kivat treenit, jopa minun mielestäni. Paikkana oli Vammalassa Nohkualla sijaitseva yhden treenikaverin kesänviettopaikka. Siellä riitti peltoja ja metsää, mutta ihastukseksemme myös suuri autio navetta, suuli, aitta yms. rakennuksia. Niitä halusimme kaikki käyttää apuna treeneissä, kun harvemmin pääsemme "sisätiloihin" treenaamaan.

Yöllä oli satanut lunta, ja loppupätkä matkasta oli auraamatonta pikkutietä. Kesämökki oli mäen harjalla, ja ehkä ekaa kertaa mun neliveto kaupunkimaasturi pääsi tositoimiin. Muut jättivät autonsa suosilla läheiselle tielle. Mussa asuu joku pieni rallikuski varmaankin, koska nautin tommoisella lumisohjolla kruisailusta ja luistelusta, sekä auton toimintakyvyn testaamisesta. :o) Ennen treenien alkua Blondi ehti puoli tuntia nauttia maaseudun avaruudesta, ja juoksi ja riehui parin espanjanvesikoiran ja parin borderterrierin kanssa pitkin peltoja. Kyllä sekin puhki oli sen jälkeen, kun lunta oli puoleen selkään.

Blondille meni kolme maalimiestä piiloon. Yksi oli vanhassa navetassa, semmoisen traktorin perään kiinnitettävän perälavan päällä. Blondi kiersi rakennuksen takakulman, ja haistoi sitten melkein heti maalihenkilön. Monille koirille oli vaikeaa tarkentaa hajun tulevan yläpuolelta, ei maantasosta. Ne siis saivat hajun ja jopa ilmaisivat sitä, mutta eivät tajunneet nostaa kuonoa yläilmoihin, että olisivat tajunneet maalimiehen olevan siellä metrin korkeudessa lavalla. Blondi poikkeuksellisesti hokasi asian heti, ensin kurkkasi lavalle, ja sitten jo samantien hyppäsi sinne. :o) Taitava!

Toinen maalimies istui semmoisessa aitassa, ovi oli jätetty auki ja me lähdimme tutkimaan pihapiiriä järjestelmällisesti. Olin viemässä Blondia ihan eri suuntaan toisen talon taaksen, mutta se saikin tuosta aitasta hajun jo siinä vaiheessa ja säntäsi sinne. Helppoa hommaa. Kolmas maalimies oli semmoisella parvekkeella, jonne meni rappuset. Kolmannen maalimiehen Blondi näki jo kauempaa, joten sen etsimisessä ei paljon hommia tehty. Kaiken kaikkiaan hieno treeni. Eka rakennusetsintä Blondille, eikä se arastellut yhtään erilaisia koneita (puimakone, traktori..), ei hämärää hajuja täynnä olevaa navettaa, eikä erilaisia alustoja (heiniä, maalattia, lautalattia...). Nyt pitäisi ruveta pikkuhiljaa ruveta miettimään, että millaista ilmaisutapaa rupean sille opettamaan.



Tänä aamuna oli mielenkiintoinen lähtö aamulenkille. Yöllä oli tullut lunta oikein kunnolla, ja tuuli oli pyörittänyt sitä oikein toden teolla meidän pihassa, ja pakannut suurimman osan meidän etupihalle. En meinannut saada etuovea auki, ja lopulta kun sain, niin oli polveen saakka lunta heti oven edessä. :o) Mitään teitä tai kävelyteitä ei oltu siinä vaiheessa vielä aurattu, ja käveleminen oli melkoista tarpomista, kengät tietty lunta täynnä. Koirat eivät suuremmin häkeltyneet tästäkään, ne etenivät sillai pomppimalla eteenpäin, kävelemään kun eivät pystyneet. Pommi edellä ja Blondi perässä samoja jälkiä käyttäen, kaksi valkoista aropupua hyppivät. ;o) Tunnin verran tehtiin lumitöitä, ja sitten pääsin taas testamaan Laura the rallikuskin unelma-autoa, kun lähdin hakemaan meille laskiaspullia kaupasta.

Perjantai-iltana

Rankka viikko takana. Blondi on ollut vähän masusta pipi...

Tyttöjen lempipaikka. Suora näköyhteys etupihalle.

Onko pakko tulla hosumaan sen kameran kanssa?, kysyy Pommi.

Mukavata viikonloppua

Työviikko vetelee viimeisiään. Ollut ihan kiva viikko. Laitoin alkuviikosta meiliä esimiehelleni, että haluaisin enemmän ja haastavampia töitä, muuten käy aika pitkäksi. Kivasti niitä löytyi nopallakin aikataululla. Ensi viikolla pitäisi istua alas ja keskustella kuinka haasteellisiin hommiin pystyn ja pari palaveria ja yksi workshop olisi tiedossa. Tää on niin kiireinen talo, että jos et itse pidä huolta asioista, niin ei ehdi kukaan muukaan niitä miettiä...

Meillä on huomenna poikkeuksellisesti Blondin hakutreenit. Kiva päästä treenaamaan lumessa ja valoisaan aikaan, molemmat uusia "tekijöitä" meidän treeneissä. Illalla olisi tarkoitus suunnata T:n kanssa leffaan. Sunnuntaina sit vuorossa sulkapalloa ja vihdoin pääsee virallisesti avantoon. Tähän astihan sitä on käyty "vaan" uimassa -0,8 asteisessa vedessä... :o)