Duhadedä

Kaamea räkätauti. Niistämässä saa olla jatkuvasti, heti kun kumartuu nenästä tipuu jo tippa. Päässä ei liiku mikään ja pienikin kävely hengästyttää. Mutta tuttuun tapaan, eihän mulla ole aikaa sairastaa. Töissä pitää talviloman takia tuurata paria ihmistä, eilen oli agitreenit, tänään hakutreenit ja sunnuntaina Hämeenkyrössä agikisat. Nenäsumute ja Duact rules! :o)

Eilen oltiin siis Länsi-Teiskossa treenailemassa molempien koirien kanssa. Blondi meni hienosti, ihan tyytyväinen olin. Taas kaikki ylimääräiset pyörähdykset jne. olivat minun syytäni. Yksi paljon lisätreeniä tarvitseva asia tuli ilmi. Radalla oli suht suora putki, jonka jälkeen hyppyeste. Putki oli kuitenkin sillai puomin alla, että mitenkään et ehtinyt juoksemaan sinne ulostulopäähän ohjaamaan koiraa seuraavalle esteelle. Blondihan tottakai kääntyy samantien putkesta päästyään kohti minua, takaisin päin, eikä haekaan itsenäisesti sitä etuvasemmalla olevaa estettä. Siis tämmöistä itsenäistä estehakua ja esteen jälkeistä kääntymistä (kun minä olen takana) pitää treenata. Lisätään sille to-do-listalle, jota en saa koskaan aikaiseksi toteutettua... Pommi kuumeni taas aika paljon, ja silloin ei mistään oikein tule mitään. Pommi kuitenkin pulestaan haki erittäin hyvin edessä olevia esteitä ekalla radalla, hyppy ja rengas meni täydellisesti, vaikka minä puuskutin kymmenen metrin päässä jäljessä. Voi kun pystyisi yhdistämään koiriensa parhaat puolet. Toiselta putkeen ampaisu, toiselta takaaleikkáusten kestäminen, toiselta estehakuisuus ja toiselta eteenmeno. :o) Ai ei onnistu? No hö...

Viikko sitten aloitin sen laihdutuksen tatuoinnin kuva silmissäni. Olen ylpeä itsestäni, ilmeisesti olen vihdoin keksinyt riittävän hyvän porkkanan, tai sit olen vaan tarpeeksi kypsä kiristäviin farkkuihin, ja kyllähän flunssakin vaikuttaa... Viikko on mennyt siis erittäin malliikkaasti, ilman mitään repsahduksia ja saldona -1,5 kg.