Eilen oltiin maneesitreeneissä jälleen. Se paikka, eli hevosmaneesi on aikas iso, sinne mahtuu helposti kaksi agilityrataa, eli ikäänkuin kahdella kentällä voi treenata samanaikaisesti. No, eilen meillä oli käytössä koko maneesi, ja esteet oli siis levitelty koko sille aakeelle laakealle alueelle. Rataan kuului noin 30 estettä, ja juosta sai siis aivan pe**eleesti. :o) Aika paljon oli semmoista suht suoraa kuljetusta, ja se pohjahan on vähän kuin yyterin hiekkarannalla juoksisi. Ekan radan jälkeen luulin kuolevani, olin ihan läkähtynyt. Neljä seuraavaa rataa (sitä samaa rataa tahkotiin) meni kuitenkin ihan kohtuu hyvin, en edes hengästynyt niin hirvittävästi. On se ihmiskeho kummallinen! Blondin kanssa etuna on vielä se, että energia ei kulu käskyjen huuteluun...
Tosi hyvä treeni oli, sai vetää itsensä äärirajoille saakka ja kokeilla kuinka hyvin/huonosti pysyy koiran perässä. Blondi kulki oikein hyvin, ekalla radalla taidettiin tehdä käytännössä 0-suoritus. Kepeillä oli myöhemmin hosumista, mutta muuten neiti oli edukseen. Se irtosi tosi hyvin, mun ei tarvi olla vauhdikkalla radalla ollenkaan enää siinä vieressä hosumassa. Ja jostain käsittämättömästä syystä se osasi mennä vierekkäin olevat putken ja puomin oikein, vaikka en mennyt (ehtinyt) viereen näyttämään. Meillä on varmaan joku telepaattinen yhteys. :o)
Pommi meni itselleen tutulla tavalla, hieman normaalia enemmän haparointia oli kepeillä, ja putkeen sai saattaa aika lähelle. Blondi on koirista ketterämpi ja nopeampi lyhyillä spurtteilla ja käännöksissä. Mutta Pommi taas voittaa pisemmillä matkoilla ja silloin kun se saa kerättyä vähän vauhtia. Suosista ne on ohjattava siis erilailla, semmoisissa kohdissa missä ehtii Blondille tekeen persjätön tai valssin, niin Pommin kanssa mennään takaaleikkaus. Mutta sillä on onneksi tuo kuulo tallella (ainakin teknisesti), niin voin takaa huudella ohjeita. :o)
Sain kokeilla ohjata myös kokeneempaa Valtsu-herrakoiraa. Valtsulla on ikää jo 8 vuotta ja kokemusta agilitystä paljon minua enemmän. Helppo oli mennä, kun koira osasi asiansa ja seurasi hyvin mukana. Mitä nyt kerran piti käydä varmistamassa, että se oma mamma on tallella kentän laidalla. :o)
perjantai 8. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti