Phenomenal Woman by Maya Angelou
Pretty women wonder where my secret lies.
I'm not cute or built to suit a fashion model's size
But when I start to tell them,
They think I'm telling lies.
I say,
It's in the reach of my arms
The span of my hips,
The stride of my step,
The curl of my lips.
I'm a woman
Phenomenally.
Phenomenal woman,
That's me.
I walk into a room
Just as cool as you please,
And to a man,
The fellows stand or
Fall down on their knees.
Then they swarm around me,
A hive of honey bees.
I say,
It's the fire in my eyes,
And the flash of my teeth,
The swing in my waist,
And the joy in my feet.
I'm a woman
Phenomenally.
Phenomenal woman,
That's me.
Men themselves have wondered
What they see in me.
They try so much
But they can't touch
My inner mystery.
When I try to show them
They say they still can't see.
I say,
It's in the arch of my back,
The sun of my smile,
The ride of my breasts,
The grace of my style.
I'm a woman
Phenomenally.
Phenomenal woman,
That's me.
Now you understand
Just why my head's not bowed.
I don't shout or jump about
Or have to talk real loud.
When you see me passing
It ought to make you proud.
I say,
It's in the click of my heels,
The bend of my hair,
the palm of my hand,
The need of my care,
'Cause I'm a woman
Phenomenally.
Phenomenal woman,
That's me.
perjantai 30. toukokuuta 2008
torstai 29. toukokuuta 2008
(Juoksu)treeniä
Eilen oltiin agitreeneissä Mutalassa. Meidän ryhmästä oli paikalla vain 4 koiraa, joista siis kaksi minun. Kun joka toinen koira on oma, mennään kahta erilaista pitkähköä rataa ja molempien koirien kanssa menet kunkin radan ainakin kaksi kertaa läpi, niin kyllähän siinä juoksutreeniä tuli, noin kahdeksan radan verran. Oikeesti pitäisi tehdä jotain tälle kunnolle ja jaloille. Kyllä mun hengitys kulkee suht ok, mutta kun tuntuu, että jaloista ei lähden niin paljon irti kuin pitäisi. Oishan tuolla työpaikan alakerrassa se kuntosali, mutta... ;o)
Radat oli vähäesteisiä mutta sitäkin koukeroisempia. Parissa kohtaa oli semmoiset hyppykuviot ja söheröt, että lähinnä nauratti oma huitominen. Blondi oli vähän riehakkaalla tuulella ja aluksi lähdössä pysyminen ei meinannut onnistua. Yhtäkkiä neiti juoksikin koko radalta täysiä pois, erittäin päättäväisesti läheiseen metsään. Vessatauko. :o) Muuten meni ihan ok, mutta hyppykuvion vieressä noin 7 metrin päässä oli putken suuaukko. Minä kun koitin ohjata niitä koukeroiden välistävetoja ja käännöksiä, niin melkein väkisin jouduin kääntämään rintamasuunnan sinne (aika kaukana olevalle) putkelle päin. Ja arvaahan sen, sinnehän Blonkku sitten karautti. Koutsikin nauroi, että sä voit kyllä kisoissakin lähettää sen vaikka kymmenen metrin päästä putkeen, hyvin tuntuu toimivan. Alastulokontakteilta jätimme eilen kontaktialustat pois. Nyt laitetaan vaan namit suoraan maahan. Josko kisoissa ei hypittäis niitä kontakteja niin pahasti kun se lätkän puuttuminen ei kerrokaan etteikö siellä voisi olla se nami... Hyvin toimi ainakin eilisissä treeneissä.
Butsikawauwau, alias Pommi, meni oikein hyvin. Mitä nyt vähän hyppyjen rimat putoili. Pommi on (kuulemma) erittäin nopea kääntymään mutkissa ja hyppykoukeroissa. Ja kun mun ohjausliikkeet saattaa olla aika voimakkaat ja kärjistetyt Blondin ohjaamisen takia, ja kun siihen lisätään vielä ääni, niin Pommi kääntyy niin tiukkoja mutkia siivekkeitä hipoen, että rimathan siellä kolisee.
Oli kivat treenit, ihana ilma, ja lopuksi saimme nauttia kylmää jääteetä ja pullaa Rasmuksen ja Marjutin viime viikonloppuisen nollavoiton ansiosta. :o) Voisko kaikki kesän treenit olla tämmöisiä ja unohdettais ne vesisateet ja raekuurot kokonaan?
Radat oli vähäesteisiä mutta sitäkin koukeroisempia. Parissa kohtaa oli semmoiset hyppykuviot ja söheröt, että lähinnä nauratti oma huitominen. Blondi oli vähän riehakkaalla tuulella ja aluksi lähdössä pysyminen ei meinannut onnistua. Yhtäkkiä neiti juoksikin koko radalta täysiä pois, erittäin päättäväisesti läheiseen metsään. Vessatauko. :o) Muuten meni ihan ok, mutta hyppykuvion vieressä noin 7 metrin päässä oli putken suuaukko. Minä kun koitin ohjata niitä koukeroiden välistävetoja ja käännöksiä, niin melkein väkisin jouduin kääntämään rintamasuunnan sinne (aika kaukana olevalle) putkelle päin. Ja arvaahan sen, sinnehän Blonkku sitten karautti. Koutsikin nauroi, että sä voit kyllä kisoissakin lähettää sen vaikka kymmenen metrin päästä putkeen, hyvin tuntuu toimivan. Alastulokontakteilta jätimme eilen kontaktialustat pois. Nyt laitetaan vaan namit suoraan maahan. Josko kisoissa ei hypittäis niitä kontakteja niin pahasti kun se lätkän puuttuminen ei kerrokaan etteikö siellä voisi olla se nami... Hyvin toimi ainakin eilisissä treeneissä.
Butsikawauwau, alias Pommi, meni oikein hyvin. Mitä nyt vähän hyppyjen rimat putoili. Pommi on (kuulemma) erittäin nopea kääntymään mutkissa ja hyppykoukeroissa. Ja kun mun ohjausliikkeet saattaa olla aika voimakkaat ja kärjistetyt Blondin ohjaamisen takia, ja kun siihen lisätään vielä ääni, niin Pommi kääntyy niin tiukkoja mutkia siivekkeitä hipoen, että rimathan siellä kolisee.
Oli kivat treenit, ihana ilma, ja lopuksi saimme nauttia kylmää jääteetä ja pullaa Rasmuksen ja Marjutin viime viikonloppuisen nollavoiton ansiosta. :o) Voisko kaikki kesän treenit olla tämmöisiä ja unohdettais ne vesisateet ja raekuurot kokonaan?
tiistai 27. toukokuuta 2008
Haaveilua
kuva: etuovi.comTämmöisestä pirtistä mä haaveilen. Neliöitä noin 150, tontti puolestaan 2500 neliötä. Rakennettu vuonna 1900, mutta korjattu perusteellisesti. Löytyy leivinuunia ja takkaa. Navetta pihassa, joen ranta lähellä... Ja ne ihanat lautalattiat. Hintakin kohtuullinen, semmoinen mihin olisi varaa yksinkin. Ja mahtuisi sinne sitten joskus kaverikin asumaan... Ai mikä mättää?? No tietysti se sijainti. Ei tämmöistä ihanuutta tämmöisellä hinnalla ole vielä löytynyt ihan niin läheltä Tamperetta kuin haluaisin. Täällä jos asuisin, olisi työmatka 70 km. Etsinnät jatkuu.
maanantai 26. toukokuuta 2008
Voi kattia :o(
Meidän pihatieltä, melkein naapurin oven edestä, löytyi aamulla kuollut kissa. En tiedä mikä rassukan oli tappanut, mutta varikset tms. linnut olivat ehtineet nokkia sen ihan kamalan näköiseksi. Kiva oli aloittaa aamu itkuisena, oksennuksen partaalla, ja yrittäen kantaa sätkiviä koiria siitä ohitse.
Soitin huoltomiehelle, että tuletko siivoamaan pihaa ja kävin pimpottamassa naapurin ovikelloa. Tiedän, että he lähtevät viemään kahta pientä lastansa päiväkotiin seitsemän jälkeen, ja ajattelin, että lapset järkyttyvät jos näkevät kissan. Hieno keskustelu käytiin naapurin ovella... Sanoin isännälle, että "älkää päästäkö sitten lapsia ensimmäisenä ovesta ulos kun lähdette tänä aamuna liikkeelle". Vastaus: "Jaa miksei, mitäs valittamista siinä on?". Yritin selittää nätisti, että kun tuossa pihassa on semmoista vähän järkyttävän näköistä, jos vaikka itse tulisit ensin katsomaan. Perheen pikkupoika kun oli siinä eteisessä, niin en viitsinyt ihan suoraan tokaista. Isäntä sanoi "mulla on tässä nyt vähän kiire, en mä ehdi lähteä sinne pihalle hyppimään". Just, just. Kivaa päivänjatkoa, yritin ainakin varoittaa...
Soitin huoltomiehelle, että tuletko siivoamaan pihaa ja kävin pimpottamassa naapurin ovikelloa. Tiedän, että he lähtevät viemään kahta pientä lastansa päiväkotiin seitsemän jälkeen, ja ajattelin, että lapset järkyttyvät jos näkevät kissan. Hieno keskustelu käytiin naapurin ovella... Sanoin isännälle, että "älkää päästäkö sitten lapsia ensimmäisenä ovesta ulos kun lähdette tänä aamuna liikkeelle". Vastaus: "Jaa miksei, mitäs valittamista siinä on?". Yritin selittää nätisti, että kun tuossa pihassa on semmoista vähän järkyttävän näköistä, jos vaikka itse tulisit ensin katsomaan. Perheen pikkupoika kun oli siinä eteisessä, niin en viitsinyt ihan suoraan tokaista. Isäntä sanoi "mulla on tässä nyt vähän kiire, en mä ehdi lähteä sinne pihalle hyppimään". Just, just. Kivaa päivänjatkoa, yritin ainakin varoittaa...
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Tamskin kisat
Käytiin lauantaina Blondin kanssa katsastamassa Tamskin kisat. Kotiintuomisina meillä oli kaksi HYL:lyä, eli semmoinen reissu tällä(kin) kertaa. Olin kyllä tyytyväinen Blondin molempiin ratoihin, eli nämä hylkäykset eivät jääneet hirveästi harmittamaan. Blondi oli hyvin kontaktissa, irtosi kuitenkin normaaliin tapaan ja liisi ihan hirveällä vauhdilla eteenpäin. Kepit meni ihan loistavasti, Blondi jopa haki oikean aloitusvälin itse. Samoin rengas mentiin oikein hyvin. Ekalla radalla tehtiin hieno lentokeinu. :o) Kaikki A:n alastulokontaktit pompittiin yli. Tokalla radalla Blondi karkasi putkeen väärässä kohtaa, mutta se oli minun vikani. Ekalla radalla se varasti lähdössä aika paljon. Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. :o) Ja taas kerran sain kuulla ja todeta kuinka äärettömän nopea koira minulla on. Hieman hitaampaa olisi helpompi ohjata, mutta näillä mennään... ;o)
perjantai 23. toukokuuta 2008
Still I Rise
Still I Rise by Maya Angelou
You may write me down in history
With your bitter, twisted lies,
You may trod me in the very dirt
But still, like dust, I'll rise.
Does my sassiness upset you?
Why are you beset with gloom?'
Cause I walk like I've got oil wells
Pumping in my living room.
Just like moons and like suns,
With the certainty of tides,
Just like hopes springing high,
Still I'll rise.
Did you want to see me broken?
Bowed head and lowered eyes?
Shoulders falling down like teardrops.
Weakened by my soulful cries.
Does my haughtiness offend you?
Don't you take it awful hard'
Cause I laugh like I've got gold mines
Diggin' in my own back yard.
You may shoot me with your words,
You may cut me with your eyes,
You may kill me with your hatefulness,
But still, like air, I'll rise.
Does my sexiness upset you?
Does it come as a surprise
That I dance like I've got diamonds
At the meeting of my thighs?
Out of the huts of history's shame
I rise
Up from a past that's rooted in pain
I rise
I'm a black ocean, leaping and wide,
Welling and swelling I bear in the tide.
Leaving behind nights of terror and fear
I rise
Into a daybreak that's wondrously clear
I rise
Bringing the gifts that my ancestors gave,
I am the dream and the hope of the slave.
I rise
I rise
I rise
.
Ylellisyyttä
Olin eilen vanhojen työkavereiden kanssa semmoisessa naistenillassa Mode itf -nimisessä liikkeessä. Aikas ihqu paikka! Siellä myydään kauniita ranskalaisia alusvaatteita, korsetteja, sekä hieman myös ranskasta tuotuja vaatteita. Lisäksi siellä on suihkurusketusta, rakennekynsien laittoa, kampaajapalveluita ja tatskaamo. Tatskaajaa kehuttiin oikein hyväksi piirtäjäksi ja helläkätiseksi ammattilaiseksi. Taidan harkita, että josko menisinkin hänen käsittelyynsä seuraavaksi...
Meitä oli kahdeksan naista siellä sulkemisajan jälkeen palveltavana. Aluksi juttelimme alusvaatteista, mitä niiltä haluamme ja sitä rataa. Sitten vaan joimme itsemme känniin kuohuviinistä (nyt on krapula :o)), söimme herkkuja ja shoppasimme alusvaatteita. Meidät kaikki mitattiin, että varmasti koko on oikea, ja erittäin ammattitaitoiset myyjät sitten kantoivat sovitushuoneeseen rintsikoita ja suunnilleen jopa pukivat ne päälle. Pakko sanoa, että palvelu oli aivan mielettömän hyvää! Mulle löytyi kahdet ihanat rintsikat, alushousut ja upea kesämekko. Rintsikoiden ympärysmitta ei ollut ihan just sopiva, niin rintsikat menee ompelijalle korjattavaksi veloituksetta. Ihan ilmaisia nuo rintsikat ei tietty ole, mutta jos sattuu olemaan tämmöinen "kookas", joka ei löydä niitä tissiliivejänsä H&M:ltä, ja haluaa niiden kestävän ja olevan kauniita ja tismalleen sopivia, niin kyllä siitä on valmis maksamaan. Joitakin ujompia tuommoinen mittailu, liivien pukeminen ja tissien kaivelu voi järkyttää, mutta kyllä ne myyjät jättää rauhaan kun vaan sanoo. :o)
Meitä oli kahdeksan naista siellä sulkemisajan jälkeen palveltavana. Aluksi juttelimme alusvaatteista, mitä niiltä haluamme ja sitä rataa. Sitten vaan joimme itsemme känniin kuohuviinistä (nyt on krapula :o)), söimme herkkuja ja shoppasimme alusvaatteita. Meidät kaikki mitattiin, että varmasti koko on oikea, ja erittäin ammattitaitoiset myyjät sitten kantoivat sovitushuoneeseen rintsikoita ja suunnilleen jopa pukivat ne päälle. Pakko sanoa, että palvelu oli aivan mielettömän hyvää! Mulle löytyi kahdet ihanat rintsikat, alushousut ja upea kesämekko. Rintsikoiden ympärysmitta ei ollut ihan just sopiva, niin rintsikat menee ompelijalle korjattavaksi veloituksetta. Ihan ilmaisia nuo rintsikat ei tietty ole, mutta jos sattuu olemaan tämmöinen "kookas", joka ei löydä niitä tissiliivejänsä H&M:ltä, ja haluaa niiden kestävän ja olevan kauniita ja tismalleen sopivia, niin kyllä siitä on valmis maksamaan. Joitakin ujompia tuommoinen mittailu, liivien pukeminen ja tissien kaivelu voi järkyttää, mutta kyllä ne myyjät jättää rauhaan kun vaan sanoo. :o)
torstai 22. toukokuuta 2008
Pohdintaa
Eilen kun menin junalla Pohjanmaalle, niin oli aikaa katsella maisemia ja miettiä, että missä sitä haluaisi asua. Mulle on koirat erittäin tärkeitä, tällä hetkellä sanoisin, että tärkein asia elämässäni. Olen saanut siitä myös kuulla, että mun koirat on kuitenkin vaan koiria, että pitäisikö suhtautua niihin vähän erilailla... No ei siitä sen enempää.
Onko ne koirat onnellisempia omakotitalossa, jossa on iso piha vai kerrostalokaksiossa jossain asfalttilähiössä? Öööö... Onko mulle tärkeämpää päästä metsään rauhassa lenkille vai se, että viihteelle on helppo mennä bussilla? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, onko työmatka 10 vai 30 kilometriä? Huonokuntoinen rivitalokaksio jossain Tampereen laitamilla maksaa suunnilleen saman verran kuin isolla tontilla oleva omakotitalo esim. Viialassa. Kenelle tahansa mä tästä kerron, niin tiedän että mut leimataan hulluksi. Ei yksinäinen nainen voi muuttaa omakotitaloon. Kuka sun lumityöt tekee? Kuka leikkaa nurmikon? Kuka tekee puutyöt, hoitaa ja maksaa korjaukset, huolehtii lämmitysasioista? Oletko miettinyt paljonko rahaa menee bensaan kun käyt Tampereella töissä? Sieltä maaltako sä sit kävisit agilitytreeneissä ja muissa harrastuksissa? Eikö sua peloittaisi olla siellä yksin pimeällä? :o) Ainakin näihin kysymyksiin saisin vastata, ja varmasti niitä löytyy vielä lisää.
Mutta mä jatkan silti haaveilua, tapani mukaan en juurikaan piittaa muiden mielipiteistä. Mulla on semmoinen työ, että pystyn tekemään sitä tarvittaessa kotoa käsin. Voisin siis ainakin yhden päivän viikossa pysytellä kokonaan siellä landella, työskennellä sieltä käsin. Osaan tehdä takkaan tai saunan pesään tulen. Osaan ja jaksan tehdä lumitöitä ja leikata nurmikkoa. Mulla on onnekseni paljon miespuolisia ystäviä, ja tuskin mä ihan loppuelämääni aion sinkkunakaan olla.
Onko ne koirat onnellisempia omakotitalossa, jossa on iso piha vai kerrostalokaksiossa jossain asfalttilähiössä? Öööö... Onko mulle tärkeämpää päästä metsään rauhassa lenkille vai se, että viihteelle on helppo mennä bussilla? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, onko työmatka 10 vai 30 kilometriä? Huonokuntoinen rivitalokaksio jossain Tampereen laitamilla maksaa suunnilleen saman verran kuin isolla tontilla oleva omakotitalo esim. Viialassa. Kenelle tahansa mä tästä kerron, niin tiedän että mut leimataan hulluksi. Ei yksinäinen nainen voi muuttaa omakotitaloon. Kuka sun lumityöt tekee? Kuka leikkaa nurmikon? Kuka tekee puutyöt, hoitaa ja maksaa korjaukset, huolehtii lämmitysasioista? Oletko miettinyt paljonko rahaa menee bensaan kun käyt Tampereella töissä? Sieltä maaltako sä sit kävisit agilitytreeneissä ja muissa harrastuksissa? Eikö sua peloittaisi olla siellä yksin pimeällä? :o) Ainakin näihin kysymyksiin saisin vastata, ja varmasti niitä löytyy vielä lisää.
Mutta mä jatkan silti haaveilua, tapani mukaan en juurikaan piittaa muiden mielipiteistä. Mulla on semmoinen työ, että pystyn tekemään sitä tarvittaessa kotoa käsin. Voisin siis ainakin yhden päivän viikossa pysytellä kokonaan siellä landella, työskennellä sieltä käsin. Osaan tehdä takkaan tai saunan pesään tulen. Osaan ja jaksan tehdä lumitöitä ja leikata nurmikkoa. Mulla on onnekseni paljon miespuolisia ystäviä, ja tuskin mä ihan loppuelämääni aion sinkkunakaan olla.
Agitreeniä
Eilen oltiin agitreeneissä Mutalassa. Mentiin Seinäjoen 1-luokan kisarataa (Anders Virtasen käsialaa), joka oli aika vaikea, mutta mielestäni oikein kiva. Blondi meni vauhdilla, eilen todellakin sain juosta molempien koirien kanssa niin lujaa ja niin paljon, että vikalla radalla loppui kyllä kunto kesken. Blonkku meni paria kohtaa lukuunottamatta hienosti. Pussi on sille vähän vaikea, sen ohi se juoksee helposti. Myös rengas on taas viime aikoina ollut hankala, vähän aikaa se jo menikin oikein hienosti... :o) Eilen ilmeni ekaa kertaa myös uusi "juttu" puomilla. Blondi pysähtyi lähes joka kerralla kesken puomin, kääntyi ympäri ja katsoi, että missä se mamma menee?? En ollut tehnyt mitään takaaleikkausta, enkä ollut edes pahemmin perässä, vaan juoksin siinä rinnalla. Jostain syystä Blonkku kai luuli, että olisin mennyt sille toiselle puolelle puomia, ja ihmetteli kun ei mua siellä näkynyt. Koita nyt sit pysyä blondi-Blondin aivotuksissa mukana...
Pommi meni ihan loistavasti. Se tekee niin varmaa rataa, ja 0-rata on siltä treeneissä ihan perusjuttu. Pommi ei etene ihan niin järkyttävän nopeasti kuin Blondi, mutta hullun lujaa sekin menee. Tai ehkä ne menee ihan yhtä nopeasti, mutta Pommi kun on niin paljon isompi, niin se ei näytä ihan niin päättömältä kaahaukselta se juoksu. Ennen toista rataa se rupesi mulkoilemaan viereisellä kentällä olevaa samojedia ja mulla oli hommia saada se tuijottelu loppumaan ja Pommi kontaktiin. Eli se siitä kisoihin menosta, en vaan kerta kaikkiaan uskalla.
Tiistain Nokian treeneissä Blonkun kanssa mentiin erittäin vaikeaa kepeille vientiä. Koira piti lähettää kaukaa kepeille ja vaihtaa sitten takaaleikaten vielä puolta keppien toiselle puolelle. Ekaa kertaa moista kokeilimme, eikä se ihan sujunut... Treeniä vaan. Lisäksi treenasimme putkeen menoa ihan täysin pimeästä kulmasta, jossa koira piti vielä lähetää ikäänkuin päin seinää. Eli putken suu oli kohden seinää, ja keskeltä kenttää yritettiin lähettää koiraa. Mä kun en voi edes huutaa "putkeen", tai siis voin muttei siitä ole apua, niin koutsikin kysyi, että haluatteko että helpotetaan tätä hommaa teille. En halunnut. Mulla on onneksi putkihullu koira, ja jonkun verran ollaan pimeää kulmaa treenattu. Blondi meni loppujen lopuksi paremmin kuin kuuleva 3-luokkalainen! :o)
Pommi meni ihan loistavasti. Se tekee niin varmaa rataa, ja 0-rata on siltä treeneissä ihan perusjuttu. Pommi ei etene ihan niin järkyttävän nopeasti kuin Blondi, mutta hullun lujaa sekin menee. Tai ehkä ne menee ihan yhtä nopeasti, mutta Pommi kun on niin paljon isompi, niin se ei näytä ihan niin päättömältä kaahaukselta se juoksu. Ennen toista rataa se rupesi mulkoilemaan viereisellä kentällä olevaa samojedia ja mulla oli hommia saada se tuijottelu loppumaan ja Pommi kontaktiin. Eli se siitä kisoihin menosta, en vaan kerta kaikkiaan uskalla.
Tiistain Nokian treeneissä Blonkun kanssa mentiin erittäin vaikeaa kepeille vientiä. Koira piti lähettää kaukaa kepeille ja vaihtaa sitten takaaleikaten vielä puolta keppien toiselle puolelle. Ekaa kertaa moista kokeilimme, eikä se ihan sujunut... Treeniä vaan. Lisäksi treenasimme putkeen menoa ihan täysin pimeästä kulmasta, jossa koira piti vielä lähetää ikäänkuin päin seinää. Eli putken suu oli kohden seinää, ja keskeltä kenttää yritettiin lähettää koiraa. Mä kun en voi edes huutaa "putkeen", tai siis voin muttei siitä ole apua, niin koutsikin kysyi, että haluatteko että helpotetaan tätä hommaa teille. En halunnut. Mulla on onneksi putkihullu koira, ja jonkun verran ollaan pimeää kulmaa treenattu. Blondi meni loppujen lopuksi paremmin kuin kuuleva 3-luokkalainen! :o)
tiistai 20. toukokuuta 2008
Vanha blogi
Hah. Mun vanha blogi Murinaa toimii, tai siis näkyy! Uutta tekstiä en pysty tuottamaan... Se on ollut puoli vuotta suljettuna, mulle ei ole kerrottu ikinä miksi, ja nyt kun koitin niin taas pelittää. Kyllä on hienoa tämä sananvapaus. Mutta sitä kirjoitusta ei sieltä ainakaan ole poistettu, jonka kuvittelin olleen syynä tälle kaikelle. En ymmärrä, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila... :o)
Olisi tietty kiva siirtää vanhat jutut uuden blogin arkistoihin, mutta taitaa jäädä tekemättä. Ne pitäisi kai yksi kerrallaan kopioda, eli aikamoinen urakka siinä olisi...
Olisi tietty kiva siirtää vanhat jutut uuden blogin arkistoihin, mutta taitaa jäädä tekemättä. Ne pitäisi kai yksi kerrallaan kopioda, eli aikamoinen urakka siinä olisi...
maanantai 19. toukokuuta 2008
Kuulumisia
Ollut vähän hiljaiseloa blogin suhteen, mutta eipä mitään järisyttävää ole tapahtunutkaan. Perjantaina olin Seinäjoella työasioissa ja tulin vasta iltasella kotiin, illan röhnötin sohvalla. Lauantaina juteltiin T:n kanssa, mainitsemisen arvoinen asia kun ollaan nähty aika harvoin viime aikoina, ja juteltu vielä harvemmin. Mikäli haluan ikinä missään ihmissuhteessani onnistua, niin mun pitää oppia joustavammaksi ihmiseksi. En voi sallia itselleni asioita joita en kumppanilleni salli. Kuulemma. Pitää kai paikkansa, koska äitini mäkätti samasta asiasta, "pitää mennä puoliväliin vastaan." Oli aika masentava kehityskeskustelu, vaikka ihan asiallisuuksissa pysyttiin. Onhan se aina ihan rakentavaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee sut ja uskaltaa kertoa rehellisesti mielipiteensä. Ei semmoisia ihmisiä liikaa ole mun lähipiirissä, kun mun lähelle on kai jotenkin vaikea päästä.
Lauantaina vein koirat ex-husbandille hoitoon ja lähdin itse tuulettumaan. Oli kiva olla syömässä, peliä katsomassa ja viihteellä, kun tiesi koirien olevan hyvässä hoidossa. Sunnuntaina kävin katsomassa Tampereen Taidemuseon Pop Art -näyttelyn. Ei ihan uponnut minuun, vähän liian erikoista tai modernia mun makuun. :o)
Vuokra-asuntoa ei ole löytynyt, ja kovin huonolta tuo tarjonta näyttää. Varsinkin kun mulla on tällä hetkellä vielä "rasitteena" vanha omistusasunto. Semmoisia asuntoja joihin on varallisuusrajat, on siis turha vielä tässä vaiheessa katsella. Meidän on tarkoitus tehdä kauppakirjat ja hoitaa laina-asiat kuntoon asap, mutta kyllä siihen pari viikkoa menee joka tapauksessa. En tiedä pitäisikö ruveta katselemaan ihan omistuasuntoakin, vuokrat on kuitenkin noin 550 euroa, niin kyllä sillä summalla jo lainaakin lyhentäisi...
Tälle viikolle olen taas hamstrannut ihan liikaa ohjelmaa. Tänään menen uimaan, tiistaina ja keskiviikkona on agitreenit, torstaina alusvaatekutsut :o), perjantaina hakutreenit ja lauantaina Blonkulla kisat.
Lauantaina vein koirat ex-husbandille hoitoon ja lähdin itse tuulettumaan. Oli kiva olla syömässä, peliä katsomassa ja viihteellä, kun tiesi koirien olevan hyvässä hoidossa. Sunnuntaina kävin katsomassa Tampereen Taidemuseon Pop Art -näyttelyn. Ei ihan uponnut minuun, vähän liian erikoista tai modernia mun makuun. :o)
Vuokra-asuntoa ei ole löytynyt, ja kovin huonolta tuo tarjonta näyttää. Varsinkin kun mulla on tällä hetkellä vielä "rasitteena" vanha omistusasunto. Semmoisia asuntoja joihin on varallisuusrajat, on siis turha vielä tässä vaiheessa katsella. Meidän on tarkoitus tehdä kauppakirjat ja hoitaa laina-asiat kuntoon asap, mutta kyllä siihen pari viikkoa menee joka tapauksessa. En tiedä pitäisikö ruveta katselemaan ihan omistuasuntoakin, vuokrat on kuitenkin noin 550 euroa, niin kyllä sillä summalla jo lainaakin lyhentäisi...
Tälle viikolle olen taas hamstrannut ihan liikaa ohjelmaa. Tänään menen uimaan, tiistaina ja keskiviikkona on agitreenit, torstaina alusvaatekutsut :o), perjantaina hakutreenit ja lauantaina Blonkulla kisat.
torstai 15. toukokuuta 2008
Interesting...
T. oli eilen treffeillä. Kyllä, oikein luit. :o) Ei se sitä suoraan kertonut, mutta kyllähän mä sen tajusin ilman sanomistakin. Mielenkiintoisen tunnekirjon sitä ihminen pystyy käymään lyhyessä ajassa. Toisaalta olin vähän pettynyt ja loukkaantunut. Kai mä itsekkäästi olisin halunnut olla edes hetken aikaa korvaamaton. Mutta toisaalta olin iloinen hänen puolestaan. Ei tarvi ainakaan sääliä tai tuntea huonoa omaatuntoa, kun hänellä on lohduttaja jo valmiina. En ollut mustasukkainen, katkera tai murtunut. Huomaan tehneeni oikean päätöksen, koska näinkin tunteettomasti pystyin asiaan suhtautumaan. En ollut edes kateellinen. Minulle löytyisi kyllä myös lohduttaja, jos vaan semmoisen haluaisin elämääni päästää... Mitään sen kummempaa ajatusmaailmastani en sanonut tai näyttänyt, kunhan toivotin onnea. Yksi asia tästä kuitenkin seurasi. Kamala hinku päästä pois meidän kodista. En pysty olemaan siellä. Arkisin mulla on niin paljon menoa, että ne vielä menee, mutta viikonlopuksi on keksittävä jotain. Ja äkkiä se uusi kämppä mulle! Kriteerit asunnon suhteen laski eilen roimasti, ja laitoin tänäaamuna jo kyselyä yhdestä Nekalassa sijaitsevasta kerrostalokaksiosta.
Eilen olin itse Semmareiden konsertissa Tampere-Talossa. Konsertti oli hyvä, mutta olisi voinut mielestäni olla parempikin. Tänä iltana on vuorossa agilityesteiden kunnostustalkoot. Huomenna olisi hakutreenit, mutta saa nähdä jaksanko mennä. Ehkä pakkaan koirat autoon ja lähden vaikka mökille evakkoon...
Eilen olin itse Semmareiden konsertissa Tampere-Talossa. Konsertti oli hyvä, mutta olisi voinut mielestäni olla parempikin. Tänä iltana on vuorossa agilityesteiden kunnostustalkoot. Huomenna olisi hakutreenit, mutta saa nähdä jaksanko mennä. Ehkä pakkaan koirat autoon ja lähden vaikka mökille evakkoon...
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Kaamea kämppä ja liitoa
Kävin eilen katsomassa sitä Pyynikintien kerrostalokaksiota. Aivan hirveässä kunnossa! Ihme mörskästä kehdataan pyytää lähes 600 euroa kuukaudessa vuokraa. Nej tack! Etsintä jatkuu ja epätoivo kasvaa...
Pommilla oli eilen se lainassa oleva sitruunapanta kaulassa mun työpäivän ajan. Kun menin kotiin, se istui erittäin surkeana sohvan selkänojalla, oli apeana häntä koipien välissä ja tärisi. Ei puhettakaan, että olisi tullut vastaan tai heiluttanut iloisena häntää. :o( Se on tosi herkkä se panta. En laittanut sitä tänään, kun pelkään että se laukeilee ravistuksesta/aivastuksesta/juomisesta/jne., ja saa Pommin ihan hermoheikoksi. Eilen iltalenkillä se oli metsässä tosi vauhko ja pelokas. Mm. räkättirastaiden ääni oli tosi pelottavaa... Että semmoista.
Blondin kanssa käytiin Nokialla agilitytreeneissä. Mentiin täyspitkää rataa, joka oli tasoltaan 3-luokkalaisten. Se oli vaikea, ihan hirveää kieputusta koko ajan. Lähdössäpysyminen sujui oikein hyvin. :o) Kontaktit meni namien kanssa hyvin. Suurimmat ongelmat olivat renkaalla, kun sinne mentiin sillai takaa kiertäen, eli tosi jyrkässä mutkassa. Blondi joko kiersi koko renkaan tai hyppäsi ohi. Sillä pitää olla tosi suora linja, että se hahmottaa renkaan oikein. Muuten meni oikein mallikkaasti. Kyllä noissa kieputuksissa alussa tuli hamoja, kun en aina tajua ahtaalla radalla ohjata tarpeeksi selkeästi. Blondi kun katsoo mun hartialinjasta suunnan, ja sitä pitää välillä nopeissa ahtaissa tilanteissa kääntää tosi korostetusti... Mutta ihan rohkaisevat treenit oli, tuon tasoisissa radoissa alkaa kuuron kanssa olemaan enemmän jo sitä haastetta. :o)
Pommilla oli eilen se lainassa oleva sitruunapanta kaulassa mun työpäivän ajan. Kun menin kotiin, se istui erittäin surkeana sohvan selkänojalla, oli apeana häntä koipien välissä ja tärisi. Ei puhettakaan, että olisi tullut vastaan tai heiluttanut iloisena häntää. :o( Se on tosi herkkä se panta. En laittanut sitä tänään, kun pelkään että se laukeilee ravistuksesta/aivastuksesta/juomisesta/jne., ja saa Pommin ihan hermoheikoksi. Eilen iltalenkillä se oli metsässä tosi vauhko ja pelokas. Mm. räkättirastaiden ääni oli tosi pelottavaa... Että semmoista.
Blondin kanssa käytiin Nokialla agilitytreeneissä. Mentiin täyspitkää rataa, joka oli tasoltaan 3-luokkalaisten. Se oli vaikea, ihan hirveää kieputusta koko ajan. Lähdössäpysyminen sujui oikein hyvin. :o) Kontaktit meni namien kanssa hyvin. Suurimmat ongelmat olivat renkaalla, kun sinne mentiin sillai takaa kiertäen, eli tosi jyrkässä mutkassa. Blondi joko kiersi koko renkaan tai hyppäsi ohi. Sillä pitää olla tosi suora linja, että se hahmottaa renkaan oikein. Muuten meni oikein mallikkaasti. Kyllä noissa kieputuksissa alussa tuli hamoja, kun en aina tajua ahtaalla radalla ohjata tarpeeksi selkeästi. Blondi kun katsoo mun hartialinjasta suunnan, ja sitä pitää välillä nopeissa ahtaissa tilanteissa kääntää tosi korostetusti... Mutta ihan rohkaisevat treenit oli, tuon tasoisissa radoissa alkaa kuuron kanssa olemaan enemmän jo sitä haastetta. :o)
tiistai 13. toukokuuta 2008
Do not Stand at my Grave and Weep
Do not stand at my grave and weep
I am not there; I do not sleep.
I am a thousand winds that blow,
I am the diamond glints on snow,
I am the sun on ripened grain,
I am the gentle autumn rain.
When you awaken in the morning's hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and cry,
I am not there; I did not die.
Mary Frye: Do not Stand at my Grave and Weep
Erittäin kaunis runo, joka muistui mieleen eilisen Täydelliset Naiset -sarjan ansioista. Kirjoitettu vuonna 1932 ruskean paperipussin reunaan Margaret Schwarzkopfin muistolle. Runoa ei ole ikinä julkaistu, koska Mary halusi kirjoittaa vain omaksi ilokseen ja lohduttaakseen ystäviään. Kyseinen runo on kuitenkin kulkenut läheisensä menettäneeltä toiselle kymmeniä vuosia, ja lopulta siitä on tullut amerikkalainen klassikko. Minä haluan omistaa sen tällä kertaa kaikille poisnukkuneille koirille.
Tömps
Eilisen päivän oli työhuoneen ovi kiinni, jotta koirat eivät päässeet vakipaikalleen sohvan selkänojalle katselemaan ulos. Harmi sinänsä, ne kun tykkää olla siinä niin paljon, ja aikakin kuluu varmaan nopeammin sillai. :o( En tiedä oliko tuolla vaikutusta, naapuri on sen työhuoneen seinän takana, että jos haukkuivat, niin ei se ainakaan niin kovana kuulunut... Illalla hain lainaan sitruunapannan, ja jätin omamme korjattavaksi. Toivottavasti se tulee kuntoon, se kun ei ollut mikään halpa kapistus kun sen hankin.
Kävin myös pitkästä aikaa kirjastossa. Lainasin mm. Henning Mankellin dekkarin englanninkielisenä. Tuntuu vielä olevan jotkut sanat hukassa, kun en ole joutunut englantia puhumaan kuin hyvin hyvin harvoin. Josko englannin lukeminen vähän palauttaisi mieleen... Ja vielä kun nuo jotkut työkaverit (esim. intialaiset) puhuvat sillä omalla murteellaan, niin saa olla kyllä korvat höröllä.
Ilalla meidän olohuoneen ikkunaan lensi västäräkki. Raukka. Mä jo säikähdin, että sen siipi katkesi tai muuta vakavaa, kun se oli siinä ikkunan alla ainakin kaksi tuntia. Eka se otti ihan lukua, mutta sitten vaan istuskeli ja katseli ympärilleen. Sillä oli kaveri, toinen västäräkki, mukanaan. Koko tuon pari tuntia se kaveri piti sille seuraa, istui välillä aidalla kaempana ja välillä kävi ihan vierestä tarkastamassa, että kamu on kunnossa. Aika liikuttavaa. Kyllä ne kumpainenkin siitä sitten oli kadonnut, että onneksi ei käynyt huonosti. :o)
Kävin myös pitkästä aikaa kirjastossa. Lainasin mm. Henning Mankellin dekkarin englanninkielisenä. Tuntuu vielä olevan jotkut sanat hukassa, kun en ole joutunut englantia puhumaan kuin hyvin hyvin harvoin. Josko englannin lukeminen vähän palauttaisi mieleen... Ja vielä kun nuo jotkut työkaverit (esim. intialaiset) puhuvat sillä omalla murteellaan, niin saa olla kyllä korvat höröllä.
Ilalla meidän olohuoneen ikkunaan lensi västäräkki. Raukka. Mä jo säikähdin, että sen siipi katkesi tai muuta vakavaa, kun se oli siinä ikkunan alla ainakin kaksi tuntia. Eka se otti ihan lukua, mutta sitten vaan istuskeli ja katseli ympärilleen. Sillä oli kaveri, toinen västäräkki, mukanaan. Koko tuon pari tuntia se kaveri piti sille seuraa, istui välillä aidalla kaempana ja välillä kävi ihan vierestä tarkastamassa, että kamu on kunnossa. Aika liikuttavaa. Kyllä ne kumpainenkin siitä sitten oli kadonnut, että onneksi ei käynyt huonosti. :o)
maanantai 12. toukokuuta 2008
Tunnustus
Saimme Upilta tämmöisen tunnustuksen:
Kiitämme kunniasta ja haluamme jakaa sitä eteenpäin seuraaville bloggaajille:
Säännöt:
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.
Viikonlopun kuulumisia
Koko viikonlopun oli ihana ilma. Kesäinen auringonpaiste piristi mukavasti, ja koiratkin nauttivat olostaan. Perjantai-iltana oltiin Blondin kanssa Kangasalalla hakutreeneissä Ruutanan mastolla. Myös Pommi oli autossa kyytiläisenä, ettei joudu yksin olemaan koko iltaa kotona. Meitä osallistujia olikin poikkeuksellisen vähän, ja treenit oli oli ohi jo parissa tunnissa. Blondi etsi taas erinomaisen hyvin. Kaksi maalimiestä oli piilossa, toinen semmoisessa hankalassa onkalossa. Tuuli oli aika kova, joten kyllä pikkuneiti aika lailla töitä sai tehdä ja tarkentaa pitkän aikaa, että mistä se haju oikein tulee. Ilmaisua ei nyt menty vielä ollenkaan treeneissä. Sovittiin, että me treenataan sivulla istuminen eka kotioloissa kuntoon, ja ruvetaan sitten vasta yhdistämään sitä näihin etsintäpuuhiin. Treenien jälkeen kävin vielä ruutanan maastoissa koirien kanssa lenkillä. Ei tuo Kangasalakaan kaukana olisi, ja kuitenkin jo ihan landea...
Lauantai aamupäivä meni agilitykisoissa. Eteläpuisto on aikas ihana kisapaikka, kun järvi on ihan vieressä ja lenkkimaastot ihanteelliset. Kisojen jälkeen istuskelin pari tuntia takapihalla kirjaa lukemassa, ja siinä ajassa onnistuin jo polttamaan rintakehäni. Olen vähän "äijä" noiden aurinkorasvojen kanssa, semmoinen tahmainen äitelältä haiseva aurinkorasva ei jotenkin vaan oo mun juttu. :o) Käristelyn jälkeen käytiin koirien kanssa pitkällä lenkillä ja sit lähdin itse vielä uimaan ja saunomaan Kaupinojalle. Vesi oli jo 7,4 asteista, enää ei tule semmoista vaikutusta kun talvella. Illalla kävin vielä syömässä ja terassilla, joten kyllä siinä meni päivä aika lailla touhuillessa.
Sunnuntaina aamupäivällä pakkasin koirat autoon ja ajoin kukkakaupan kautta mökillemme äitiä tervehtimään. Syömistä, kahvittelua, auringossa istumista, lehden lukua... Koirien juoksentelua ja uimista katsellessa meni iltapäivä nopeasti.
Illalla T. kertoi, että naapuri oli käynyt valittamassa koirien haukkumisesta. Se on kuulemma ihan jokapäiväistä ja kestää monta tuntia päivässä. Tuli niin superpaska olo kuin mahdollista. Oikeesti, kaikki paska tänne nyt vaan samantien, kohta varmaan hajoaa auto ja multa katkeaa jalka. Haukkumista on kuulemma kestänyt jo pitkän aikaa. Miksei ne ole sanoneet mitään aikaisemmin?? Eihän tommoista voi tietää, joten onko vaikea vinkkaista jo alkuvaiheessa, ennenkuin on polttanut hermonsa totaalisesti. Naapuri on koirapartiossa työskentelevä konstaapeli, joten kyllä mä sitä uskon ja tiedän ettei se ole mikään koiravihaaja. Pommilla on olemassa sitruunapanta, mutta se ei toimi, vaikka patterit on ok. :o( Käyn tänään siellä ostoliikkeessä näyttämässä sitä, ja kysyn oisko heillä vaikka vuokrata panta Blondillekin. Säleverhot laitoin aamulla kiinni, jos vaikka uloskatseleminen aiheuttaa haukkumista. Muuta ensiapua en nyt äkkiä keksi. Ja kerrostaloon muuttamista tässä harkitsin...
Lauantai aamupäivä meni agilitykisoissa. Eteläpuisto on aikas ihana kisapaikka, kun järvi on ihan vieressä ja lenkkimaastot ihanteelliset. Kisojen jälkeen istuskelin pari tuntia takapihalla kirjaa lukemassa, ja siinä ajassa onnistuin jo polttamaan rintakehäni. Olen vähän "äijä" noiden aurinkorasvojen kanssa, semmoinen tahmainen äitelältä haiseva aurinkorasva ei jotenkin vaan oo mun juttu. :o) Käristelyn jälkeen käytiin koirien kanssa pitkällä lenkillä ja sit lähdin itse vielä uimaan ja saunomaan Kaupinojalle. Vesi oli jo 7,4 asteista, enää ei tule semmoista vaikutusta kun talvella. Illalla kävin vielä syömässä ja terassilla, joten kyllä siinä meni päivä aika lailla touhuillessa.
Sunnuntaina aamupäivällä pakkasin koirat autoon ja ajoin kukkakaupan kautta mökillemme äitiä tervehtimään. Syömistä, kahvittelua, auringossa istumista, lehden lukua... Koirien juoksentelua ja uimista katsellessa meni iltapäivä nopeasti.
Illalla T. kertoi, että naapuri oli käynyt valittamassa koirien haukkumisesta. Se on kuulemma ihan jokapäiväistä ja kestää monta tuntia päivässä. Tuli niin superpaska olo kuin mahdollista. Oikeesti, kaikki paska tänne nyt vaan samantien, kohta varmaan hajoaa auto ja multa katkeaa jalka. Haukkumista on kuulemma kestänyt jo pitkän aikaa. Miksei ne ole sanoneet mitään aikaisemmin?? Eihän tommoista voi tietää, joten onko vaikea vinkkaista jo alkuvaiheessa, ennenkuin on polttanut hermonsa totaalisesti. Naapuri on koirapartiossa työskentelevä konstaapeli, joten kyllä mä sitä uskon ja tiedän ettei se ole mikään koiravihaaja. Pommilla on olemassa sitruunapanta, mutta se ei toimi, vaikka patterit on ok. :o( Käyn tänään siellä ostoliikkeessä näyttämässä sitä, ja kysyn oisko heillä vaikka vuokrata panta Blondillekin. Säleverhot laitoin aamulla kiinni, jos vaikka uloskatseleminen aiheuttaa haukkumista. Muuta ensiapua en nyt äkkiä keksi. Ja kerrostaloon muuttamista tässä harkitsin...
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Agikisat 10.5.
Oli aikas turha reissu. :o) Ekalta radalta HYL, tokalta 15 virhepistettä. Tokalta radalta oikein hyvä aika (-10.45), mutta ei se paljoa lohduta kun alastulokontaktit pompittiin järjestelmällisesti yli.
Kaiken kaikkiaan Blondi oli erittäin outo. Sillä ei ollut minkäänlaista hinkua agilityradalle, lähdössä se ei edes yrittänyt varastaa, istua möllötti vaan, ja oli jotenkin ihan haluton koko puuhaa kohtaan. Ennen ensimmäistä rataa jätin Blondin Marjutille (Blondin kasvattaja) pideltäväksi. Olimme lähtövuorossa jo toisena, ja ajattelin tulevan liian kiire jos se on autossa. Ilmeisesti neiti on niin herkkä, että tällä "vieraan" huostaan joutumisella oli suuremmat vaikutukset kuin ikinä pystyin kuvittelemaan. Blondi luuli tulevansa hyljätyksi tai jotain, koska radalla se ei irronnut minusta mihinkään. Se ei hypännyt edes hyppyjä, vaan kulki koko ajan ihan minun lahkeessa kiinni ja tapitti minua silmiin. Yleensä se menee tosi innoissaan, irtoaa hyvinkin kauas ja hakee itse esteitä. Nyt se ei mennyt minnekään, kulki kiltisti kiinni mamman puntissa. Mä en voinut radalla muuta kuin nauraa. Blondi ei oo ikinä ollut tuommoinen, ja koko radasta saimme ehkä kaksi estettä suoritettua. :o)
No, nämä kisat meni mönkään uusia havaintoja tehdessä, ja kontaktit ovat meillä sillä tolalla, että eipä tuossa kisaamisessa tällä hetkellä järkeä ole. Saanpahan ainakin itse harjoitusta, jos se jännityskin vaikka pikkuhiljaa alkaisi helpottaa...
Kaiken kaikkiaan Blondi oli erittäin outo. Sillä ei ollut minkäänlaista hinkua agilityradalle, lähdössä se ei edes yrittänyt varastaa, istua möllötti vaan, ja oli jotenkin ihan haluton koko puuhaa kohtaan. Ennen ensimmäistä rataa jätin Blondin Marjutille (Blondin kasvattaja) pideltäväksi. Olimme lähtövuorossa jo toisena, ja ajattelin tulevan liian kiire jos se on autossa. Ilmeisesti neiti on niin herkkä, että tällä "vieraan" huostaan joutumisella oli suuremmat vaikutukset kuin ikinä pystyin kuvittelemaan. Blondi luuli tulevansa hyljätyksi tai jotain, koska radalla se ei irronnut minusta mihinkään. Se ei hypännyt edes hyppyjä, vaan kulki koko ajan ihan minun lahkeessa kiinni ja tapitti minua silmiin. Yleensä se menee tosi innoissaan, irtoaa hyvinkin kauas ja hakee itse esteitä. Nyt se ei mennyt minnekään, kulki kiltisti kiinni mamman puntissa. Mä en voinut radalla muuta kuin nauraa. Blondi ei oo ikinä ollut tuommoinen, ja koko radasta saimme ehkä kaksi estettä suoritettua. :o)
No, nämä kisat meni mönkään uusia havaintoja tehdessä, ja kontaktit ovat meillä sillä tolalla, että eipä tuossa kisaamisessa tällä hetkellä järkeä ole. Saanpahan ainakin itse harjoitusta, jos se jännityskin vaikka pikkuhiljaa alkaisi helpottaa...
perjantai 9. toukokuuta 2008
Asunnon etsimistä
Niin se elämä heittelee... Minä, joka vihaan yli kaiken muuttamista, ja joka olen viimeisen kahden vuoden aikana muuttanut silti jo 3 kertaa, olen taas etsimässä asuntoa. Nyt olen vaan vähän hakusessa sen kanssa, että mitä oikein haluan. Tai se ei ole ongelma, vaan lähinnä rahojen riittäminen ja järjen käyttö asiassa. Minähän haluaisin sen omakotitalon isolla tontilla järven rannalta. Mutta ei niin ole tähtiin kirjoitettu, ainakaan vielä.
Tällä hetkellä yritän etsiä vuokra-asuntoa. Mun elämäntilanne kun vaihtelee näköjään aika nopeastikin, niin en halua just nyt sitoutua uuteen asuntolainaan. Kun nyt vanhastakin pääsisin ensiksi eroon... Ja tuskin edes saisin niin isoa lainaa, että pystyisin ostamaan uudehkon rivitalo-kaksion Tampereelta, ja muunlaista asuntoa en nyt halua omistaa. Vuokralla olevia rivareita on aika vähän ja niihin on paljon halukkaita. Myös vuokrat on aika järkyttävän suuria rivarikohteissa. Mutta kun Pommi reagoi rappukäytävän ääniin niin herkästi ja sen kanssa hissillä kulkeminen ei ole herkkua. Siksi haluaisin rivariin, ja tietty se oma takapiha olisi näin kesällä helmi. Myös saunan haluaisin, kun itse tykkään saunoa, ja Blonkku on oikein innokas saunatonttu. :o) Mutta toisaalta, mistä kaikesta voin tinkiä ja mikä on oikesti tärkeää... Tänään löysin netistä aikas kivan kuuloisen kerrostalo-kaksion. Ei ole saunaa eikä pihaa, mutta silti se vetoaa muhun, lähinnä kai sijaintinsa takia. Se on nimittäin Pyynikillä, Pyynikintiellä, ihan uimarannan ja ihanien ulkoilumaastojen vieressä. 50-luvulla rakennetun kerrostalon toisessa kerroksessa, ja asunnossa alkuperäiset lautalattiat. :o) Semmoisethan mä olen aina halunnut. Kyselin asunnosta pohjapiirrosta ja lisätietoja, katsotaan nyt onko se vielä vapaa ja voittaako sijainti pihan ja saunan.
Tällä hetkellä yritän etsiä vuokra-asuntoa. Mun elämäntilanne kun vaihtelee näköjään aika nopeastikin, niin en halua just nyt sitoutua uuteen asuntolainaan. Kun nyt vanhastakin pääsisin ensiksi eroon... Ja tuskin edes saisin niin isoa lainaa, että pystyisin ostamaan uudehkon rivitalo-kaksion Tampereelta, ja muunlaista asuntoa en nyt halua omistaa. Vuokralla olevia rivareita on aika vähän ja niihin on paljon halukkaita. Myös vuokrat on aika järkyttävän suuria rivarikohteissa. Mutta kun Pommi reagoi rappukäytävän ääniin niin herkästi ja sen kanssa hissillä kulkeminen ei ole herkkua. Siksi haluaisin rivariin, ja tietty se oma takapiha olisi näin kesällä helmi. Myös saunan haluaisin, kun itse tykkään saunoa, ja Blonkku on oikein innokas saunatonttu. :o) Mutta toisaalta, mistä kaikesta voin tinkiä ja mikä on oikesti tärkeää... Tänään löysin netistä aikas kivan kuuloisen kerrostalo-kaksion. Ei ole saunaa eikä pihaa, mutta silti se vetoaa muhun, lähinnä kai sijaintinsa takia. Se on nimittäin Pyynikillä, Pyynikintiellä, ihan uimarannan ja ihanien ulkoilumaastojen vieressä. 50-luvulla rakennetun kerrostalon toisessa kerroksessa, ja asunnossa alkuperäiset lautalattiat. :o) Semmoisethan mä olen aina halunnut. Kyselin asunnosta pohjapiirrosta ja lisätietoja, katsotaan nyt onko se vielä vapaa ja voittaako sijainti pihan ja saunan.
torstai 8. toukokuuta 2008
Ulkotreenit
Eilen oli ehkä tämän vuoden kamalin päivä. Ensinnäkin Iidan poisnukkuminen vaikutti masentavasti ja muutaman kerran päivän aikana purskahdin itkuun. :o( Toisekseen meni hermot esimieheen, joka olettaa minun osaavan kaiken entuudestaan ilman mitään perehdytyksiä. Järjettömän nopealla aikataululla pitää vääntää joku kamala excel-taulukko makroineen ja kaavoineen, ja sisällöstä tai siihen tulevista luvuista ei tajua mitään. Kävin "lyömässä nyrkkiä pöytään", että on se kumma kun aika ei riitä perehdytykseen, ei tämmöisiä voi ymmärtää ellei joku opeta. Hermot oli niin kireellä ja teki mieli mennä pihalle ja karjua suoraa huutoa.
Illalla oltiin ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agitreeneissä. Heti ekan radan jälkeen koutsi totesi, että "missä ihmeessä sun ajatukset on, sä juokset ja ohjaat ihan erilailla kuin yleensä?". Hassua, että tuommoiset asiat huomaa noinkin helpolla. En ruvennut avautumaan, meni varmaan ekojen ulkotreenien piikkiin kaikki. Tuntui ihan hirveän raskaalta juosta. Vaikka ulkona se on helpompaa kuin maneesissa, niin silti mulla loppui kunto. Oli meillä kyllä 18 esteen vaikeahko rata, mutta ei se riitä selitykseksi. Jäin molempien koirien kanssa jälkeen kuin eno veneestä. :o( Mitään uusia ongelmia tai ahaa-elämyksiä ei tullut vastaan, samojen vanhojen juttujen kanssa tahkotaan. Mun ajoitukset Blondin ohjauksessa korostuu, kun ulkona mennään kovempaa.
Illalla oltiin ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agitreeneissä. Heti ekan radan jälkeen koutsi totesi, että "missä ihmeessä sun ajatukset on, sä juokset ja ohjaat ihan erilailla kuin yleensä?". Hassua, että tuommoiset asiat huomaa noinkin helpolla. En ruvennut avautumaan, meni varmaan ekojen ulkotreenien piikkiin kaikki. Tuntui ihan hirveän raskaalta juosta. Vaikka ulkona se on helpompaa kuin maneesissa, niin silti mulla loppui kunto. Oli meillä kyllä 18 esteen vaikeahko rata, mutta ei se riitä selitykseksi. Jäin molempien koirien kanssa jälkeen kuin eno veneestä. :o( Mitään uusia ongelmia tai ahaa-elämyksiä ei tullut vastaan, samojen vanhojen juttujen kanssa tahkotaan. Mun ajoitukset Blondin ohjauksessa korostuu, kun ulkona mennään kovempaa.
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Hyvästi Iida
Tänään puolenpäivän aikaan äitini koira, kääpiösnautseri Iida, lähtee vihreämmille metsästysmaille. Iidalla on ikää 15 vuotta, se tuli meille siis jo minun ollessa yläasteella. Ekan koirani Ellin sain kymmenvuotiaana, joten kahden koiran kanssa touhutessa meni nuoruusvuodetkin. Iida on mennyt nyt aika huonoon kuntoon, sillä on suuri kasvain masussa, takajalat alkavat halvaantua ja liikkuminen on vaikeata. Kävin eilen sen kanssa päiväkävelyllä, ja itkin koko lenkkimme ajan. Iida on erittäin itsepäinen, tietää mitä tahtoo ja vaatii kunnes saa sen. :o) Viime vuosina olen nähnyt sitä valitettavan vähän, koska omat koirani ovat olleet Iidan kunnianarvolle liian rasittavia...
Nuku Iida hyvin ja kerro Ellille terveisiä.
Nuku Iida hyvin ja kerro Ellille terveisiä.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Voi sentään
Oltiin Blondin kanssa agitreeneissä Nokialla. Muuten meni kivasti, mutta kontaktit aivan persiillään... Jos siellä alastulon lopussa on nami, niin neiti pysähtyy kuin seinään. Jos siellä on tyhjä kontaktipleksi, niin neiti pysähtyy silloinkin. Mutta auta armias jos siellä ei ole mitään. Se tilannehan nähdään jo siellä korkeimmalla huipulla, ja sitten otetaan semmoinen piiitkä loikka yli kontaktin. :o) Ihan sama missä minä olen, sama tapahtuu vaikka olisin edellä, jäljessä tai vierellä pitämässä korvasta kiinni, tai vaikka kuinka koittaisin huitoa. Kyllähän mä tiedän, että ei se voi osata semmoista mitä ei ole kunnolla opetettu ja että meidän pitää vaan treenata ja treenata lisää, olemme alkutekijöissään vielä. Mutta kun lauantaina on kisat ja ei se ennen ole tuolla lailla loikkinut... Mun pitää varmaan sit juosta ihan täysiä kaikki kontaktiesteet, ja mennä sinne kontaktin alareunaan itse seisomaan X-asentoon ja tukkia sen tie. ;o)
maanantai 5. toukokuuta 2008
Liirum laarumia
Viikonloppu meni ihan lusmuillessa kotona, ja niin pitikin, kun isäntäkään ei ollut paikalla. Takapihalla tuli istuttua ja luettua pari kirjaa, koirat köllivät tyytyväisenä auringossa ja muutama pisempi lenkki tehtiin. Itse en jaksanut edes kaupassa käydä, italialaista jäätelöä tosin olin maistelemassa Mustalahdessa. :o)
Kävin mä eilen äitini kanssa sairaalassa moikkaamassa syöpää sairastavaa tätiäni. Puoli tuntia pystyin olemaan, sit tuli niin hirveä ahdistus ja oksetus, että oli pakko juosta ulos. Mä siis olen semmoinen, että pyörryn yleensä verikokeessakin ja en pysty kuuntelemaan yhtään mitään leikkaustarinoita tai sairaskertomuksia. Pelkkä sairaalan haju saa mut odottamaan kuolemaa ja voimaan pahoin. Kuulemma isääni tullut... Tätini oli tiputuksessa, hänelle laitettiin uutta verta, ja se oli minulle vähän liikaa. Automatkalla sairaalaan kerroin erostamme äidilleni. Minä olen kuulemma joustamaton ihminen, ja minun pitäisi opetella menemään puoliväliin vastaan. ??!! En jaksanut ruveta tappelemaan, joten hymyilin vaan kauniisti (mikäli hammasta purren voi kauniisti hymyillä) ja totesin asian varmasti olevan niin. AARRGGHH!
Tällä viikolla on aika paljon kaikkea actionia, joten kyllä tuo akkujen lataaminen ihan tarpeeseen tuli. Ensinnäkin töissä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, pari viikkoa on mennyt ihmetellessä, ja nyt pitäisi sit oikeesti jo tehdä kaikkea. Vähän jänskättää, mutta olen mä hurjemmistakin jutuista selvinnyt.
Agitreenejä olisi tällä viikolla kahtena iltana, torstaina olisi epäviralliset agikisat ja lauantaina mennään Blonkun kanssa Takut:ien agikisoihin. Perjantai-illalle olisi hakutreenit ja yksi pr-tilaisuus, saa nähdä kumpi vie voiton. Varmaankin valitsen hakutreenit lauantai-aamun aikaisen herätyksen takia... Ja sunnuntaina pitäisi muistaa sitä iki-ihanaa äityliä. Kaktuksella?
Meikäläisen laihdutus-projekti on ollut jäissä nyt jo jonkin aikaa. Motivaatio loppui kesken, niinkuin noin 100 kertaa aikasemminkin. Tänä aamuna kävin vaa'alla, ja ihmetykseni oli suurin, kun huomasin olevani tavoitteestani vain 2,7 kilon päässä. En ole suuremmin mässäillyt, ja kai tämä elämäntilanteen pohdiskelu on huonontanut ruokahalua ja ajanut enemmän lenkkipolulle. Tatuointiajan olen ajatellut varata kesäkuun alkupäiviin. En tiedä olenko silloin ihan tuossa tavoitteessani, mutta eipä sitä ole enää kukaan vahtimassa ja tatskankin saan itse kustantaa. Eikö niitä itse tekemiään sääntöjä saa hieman rikkoa...tai siis muuttaa. :o) No, onhan tässä kuukausi aikaa, eiköhän tuon pysty siinä ajassa rypistämään pois.
Kävin mä eilen äitini kanssa sairaalassa moikkaamassa syöpää sairastavaa tätiäni. Puoli tuntia pystyin olemaan, sit tuli niin hirveä ahdistus ja oksetus, että oli pakko juosta ulos. Mä siis olen semmoinen, että pyörryn yleensä verikokeessakin ja en pysty kuuntelemaan yhtään mitään leikkaustarinoita tai sairaskertomuksia. Pelkkä sairaalan haju saa mut odottamaan kuolemaa ja voimaan pahoin. Kuulemma isääni tullut... Tätini oli tiputuksessa, hänelle laitettiin uutta verta, ja se oli minulle vähän liikaa. Automatkalla sairaalaan kerroin erostamme äidilleni. Minä olen kuulemma joustamaton ihminen, ja minun pitäisi opetella menemään puoliväliin vastaan. ??!! En jaksanut ruveta tappelemaan, joten hymyilin vaan kauniisti (mikäli hammasta purren voi kauniisti hymyillä) ja totesin asian varmasti olevan niin. AARRGGHH!
Tällä viikolla on aika paljon kaikkea actionia, joten kyllä tuo akkujen lataaminen ihan tarpeeseen tuli. Ensinnäkin töissä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, pari viikkoa on mennyt ihmetellessä, ja nyt pitäisi sit oikeesti jo tehdä kaikkea. Vähän jänskättää, mutta olen mä hurjemmistakin jutuista selvinnyt.
Agitreenejä olisi tällä viikolla kahtena iltana, torstaina olisi epäviralliset agikisat ja lauantaina mennään Blonkun kanssa Takut:ien agikisoihin. Perjantai-illalle olisi hakutreenit ja yksi pr-tilaisuus, saa nähdä kumpi vie voiton. Varmaankin valitsen hakutreenit lauantai-aamun aikaisen herätyksen takia... Ja sunnuntaina pitäisi muistaa sitä iki-ihanaa äityliä. Kaktuksella?
Meikäläisen laihdutus-projekti on ollut jäissä nyt jo jonkin aikaa. Motivaatio loppui kesken, niinkuin noin 100 kertaa aikasemminkin. Tänä aamuna kävin vaa'alla, ja ihmetykseni oli suurin, kun huomasin olevani tavoitteestani vain 2,7 kilon päässä. En ole suuremmin mässäillyt, ja kai tämä elämäntilanteen pohdiskelu on huonontanut ruokahalua ja ajanut enemmän lenkkipolulle. Tatuointiajan olen ajatellut varata kesäkuun alkupäiviin. En tiedä olenko silloin ihan tuossa tavoitteessani, mutta eipä sitä ole enää kukaan vahtimassa ja tatskankin saan itse kustantaa. Eikö niitä itse tekemiään sääntöjä saa hieman rikkoa...tai siis muuttaa. :o) No, onhan tässä kuukausi aikaa, eiköhän tuon pysty siinä ajassa rypistämään pois.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Neiti Etsivä
Eilen oltiin pitkästä aikaa Blonkun kanssa hakutreeneissä. Oli ihana ilma, ainoastaan hyttyset hieman häiritsivät kaunista kesäiltaa. :o) Ne ovat siis jo sankoin joukoin päättäneet tulla ilahduttamaan meitä ininällään.
Blonkulla oli kolme maalimiestä piilossa noin 100x150 metriä kokoisella alueella, jota oli tallottu aika paljon. Kullakin suora palkkaus, eli namikippo mukanaan. Blondi meni aivan loistavasti, se juoksi ekalle maalimiehelle ihan suoraan ja ihan täysiä. Maalimiehen luona se ei malttanut edes syödä kaikkia nameja, vaan ampaisi siitä sitten jo seuraavaa hakemaan, ja sinnekin suunnilleen suorinta tietä perille. Hyvin päättäväisesti se lähti myös kolmatta hakemaan, ja hyvin helposti ja pian sen löysikin, vaikka mm oli melko kaukana.
Aina vaan jaksan ihmetellä tuota otusta. Se tekee töitä erittäin innostuneesti, nopeasti ja kuitenkin niin tarkasti. Ei se mieti ja haistele nenä maassa, vaan mennä kaahottaa minkä kintuista pääsee täysillä eteenpäin. Näyttää lähinnä siltä, että se saisi jotkut parsonhepulit siellä metsässä, mutta oikeasti se vaan haistaa niin kaukaa ja juoksee nenä ylhäällä juuri oikeaan paikkaan. Hieman malttia yritämme saada hommaan, eli maalimieheltä ei saisi lähteä sinkoilemaan eteenpäin ennen kuin minä annan luvan. Ja nyt alamme harjoittelemaan sitä ilmaisua, vihdoin. Blondin olisi tarkoitus joskus tulevaisuudessa sitten maalimiehen löydettyyään palata mun luo, ja tulla mun sivulle istumaan. Sillä tavoin se kertoisi löydöstään ja yhdessä menemme sit katsomaan mitä löytyi. :o) Nyt siis vasta ruvetaan treenaamaan kotioloissa tuota ihan alkeista lähtien... Pitkä ja kivinen tie odottettavissa, varsinkin mun ahkeruudella ja kärsivällisyydellä.
Blonkulla oli kolme maalimiestä piilossa noin 100x150 metriä kokoisella alueella, jota oli tallottu aika paljon. Kullakin suora palkkaus, eli namikippo mukanaan. Blondi meni aivan loistavasti, se juoksi ekalle maalimiehelle ihan suoraan ja ihan täysiä. Maalimiehen luona se ei malttanut edes syödä kaikkia nameja, vaan ampaisi siitä sitten jo seuraavaa hakemaan, ja sinnekin suunnilleen suorinta tietä perille. Hyvin päättäväisesti se lähti myös kolmatta hakemaan, ja hyvin helposti ja pian sen löysikin, vaikka mm oli melko kaukana.
Aina vaan jaksan ihmetellä tuota otusta. Se tekee töitä erittäin innostuneesti, nopeasti ja kuitenkin niin tarkasti. Ei se mieti ja haistele nenä maassa, vaan mennä kaahottaa minkä kintuista pääsee täysillä eteenpäin. Näyttää lähinnä siltä, että se saisi jotkut parsonhepulit siellä metsässä, mutta oikeasti se vaan haistaa niin kaukaa ja juoksee nenä ylhäällä juuri oikeaan paikkaan. Hieman malttia yritämme saada hommaan, eli maalimieheltä ei saisi lähteä sinkoilemaan eteenpäin ennen kuin minä annan luvan. Ja nyt alamme harjoittelemaan sitä ilmaisua, vihdoin. Blondin olisi tarkoitus joskus tulevaisuudessa sitten maalimiehen löydettyyään palata mun luo, ja tulla mun sivulle istumaan. Sillä tavoin se kertoisi löydöstään ja yhdessä menemme sit katsomaan mitä löytyi. :o) Nyt siis vasta ruvetaan treenaamaan kotioloissa tuota ihan alkeista lähtien... Pitkä ja kivinen tie odottettavissa, varsinkin mun ahkeruudella ja kärsivällisyydellä.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Ajattelemattomia koiranomistajia
Vappuaattona kävin pitkällä lenkillä koirien kanssa tuolla Vaakkolammen rantamaisemissa. Ihana ilma ja ilmeisesti kaiken maailman hörhöt koirineen liikkeellä. Ekaksi tuli vastaan nuorehko nainen, jolla oli vapaana (!) oleva cockerin pentu. Sanoin jo hyvä matkan päästä, että tämä toinen koira puree, älä päästä sitä koiraasi lähelle. Vastaus oli: "tämä on vasta pentu". Ai jaa, ihan tosi, kysyinkö sitä?! Vapaana, ei tottele vielä yhtään mitään, kymmenen metrin päässä menee autotie, ja tämä mun koirani syö sen kohta....
No matka jatkui. Vähän ajan päästä semmoinen keski-iän ylittänyt mies jonkun sidostesukka-terrierin kanssa, fleksissä 5 metriä narua löysällä. Taas sanoin, että tämä toinen koira puree, voitko olla päästämättä koiraasi lähemmäs. Vastaus oli: "kyllä tämä osaa pitää puolensa", eikä puhettakaan että sitä fleksin stop nappulaa olisi voinut painaa tai koiraansa hieman vetää pois tieltämme. Hammasta purren sitten selitin, että olen ihan tosissani ja en haluaisi tästä nyt tappelua syntyväksi. Että voisitteko hieman väistää? Ojan kautta sitten kiersimme, että pääsimme ilman rähinöitä ohi...
Kun koti jo oli näkyvissä, ja minä aavistuksen rauhoittunut, niin eikös pitänyt vieläkin sattua. Yhden rivitalon pihasta tuli juosten semmoinen suurehko musta sekarotuinen koira. Se innoissaan siihen pyörimään ja hyörimään meidän ympärille. Isäntä istui pihassa aurinkotuolissa ja joi olutta, katseli kun koirat iloisena leikkii... Minä sit huusin, että tule hakemaan koirasi pois, tämä mun toinen koira puree sitä kohta. No sit herra vähän huuteli ja vihelteli koiralleen, mutta ei vaivautunut persettään nostamaan. Mulla paloi hihat ihan totaalisesti, ja karjuin äijälle, että tule nyt *&"#% hakemaan tuo rakki täältä pois! Se on jännä juttu, että vaikka Pommi murisee, näyttää hampaita ja rähisee tuommoisissa tapauksissa, niin ne vieraat koirat ei tajua pysyä kauempana tai lähteä pois. Eikö koirilla ole itsesuojeluvaistoa, vai haluavatko ne kaikki vaan kokeilla kuinka tosissaan ärisijä on, kun pakko on ängetä siihen puruetäisyydelle. Mä pidin taas kahta koiraa selkäni takana ja jalalla koitin pitää sitä vierasta koiraa kauempana meistä. Vihdoin äijä sai sen kiinni ja sisälle, ja me jatkoimme kotiin.
Voi kun muut koiranomistajat tajuaisivat, että kaikkia koiria ei voi tulla tosta vaan koirineen tervehtimään. Kysyisivät vaikka ensin, että saako tulla. Tuskastuttaa ja ahdistaa tuommoiset läheltäpiti-tapaukset, ja se maallemuutto näyttää edelleen ainoalta (joskaan ei satavarmalta) ratkaisulta.
No matka jatkui. Vähän ajan päästä semmoinen keski-iän ylittänyt mies jonkun sidostesukka-terrierin kanssa, fleksissä 5 metriä narua löysällä. Taas sanoin, että tämä toinen koira puree, voitko olla päästämättä koiraasi lähemmäs. Vastaus oli: "kyllä tämä osaa pitää puolensa", eikä puhettakaan että sitä fleksin stop nappulaa olisi voinut painaa tai koiraansa hieman vetää pois tieltämme. Hammasta purren sitten selitin, että olen ihan tosissani ja en haluaisi tästä nyt tappelua syntyväksi. Että voisitteko hieman väistää? Ojan kautta sitten kiersimme, että pääsimme ilman rähinöitä ohi...
Kun koti jo oli näkyvissä, ja minä aavistuksen rauhoittunut, niin eikös pitänyt vieläkin sattua. Yhden rivitalon pihasta tuli juosten semmoinen suurehko musta sekarotuinen koira. Se innoissaan siihen pyörimään ja hyörimään meidän ympärille. Isäntä istui pihassa aurinkotuolissa ja joi olutta, katseli kun koirat iloisena leikkii... Minä sit huusin, että tule hakemaan koirasi pois, tämä mun toinen koira puree sitä kohta. No sit herra vähän huuteli ja vihelteli koiralleen, mutta ei vaivautunut persettään nostamaan. Mulla paloi hihat ihan totaalisesti, ja karjuin äijälle, että tule nyt *&"#% hakemaan tuo rakki täältä pois! Se on jännä juttu, että vaikka Pommi murisee, näyttää hampaita ja rähisee tuommoisissa tapauksissa, niin ne vieraat koirat ei tajua pysyä kauempana tai lähteä pois. Eikö koirilla ole itsesuojeluvaistoa, vai haluavatko ne kaikki vaan kokeilla kuinka tosissaan ärisijä on, kun pakko on ängetä siihen puruetäisyydelle. Mä pidin taas kahta koiraa selkäni takana ja jalalla koitin pitää sitä vierasta koiraa kauempana meistä. Vihdoin äijä sai sen kiinni ja sisälle, ja me jatkoimme kotiin.
Voi kun muut koiranomistajat tajuaisivat, että kaikkia koiria ei voi tulla tosta vaan koirineen tervehtimään. Kysyisivät vaikka ensin, että saako tulla. Tuskastuttaa ja ahdistaa tuommoiset läheltäpiti-tapaukset, ja se maallemuutto näyttää edelleen ainoalta (joskaan ei satavarmalta) ratkaisulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
