Interesting...

T. oli eilen treffeillä. Kyllä, oikein luit. :o) Ei se sitä suoraan kertonut, mutta kyllähän mä sen tajusin ilman sanomistakin. Mielenkiintoisen tunnekirjon sitä ihminen pystyy käymään lyhyessä ajassa. Toisaalta olin vähän pettynyt ja loukkaantunut. Kai mä itsekkäästi olisin halunnut olla edes hetken aikaa korvaamaton. Mutta toisaalta olin iloinen hänen puolestaan. Ei tarvi ainakaan sääliä tai tuntea huonoa omaatuntoa, kun hänellä on lohduttaja jo valmiina. En ollut mustasukkainen, katkera tai murtunut. Huomaan tehneeni oikean päätöksen, koska näinkin tunteettomasti pystyin asiaan suhtautumaan. En ollut edes kateellinen. Minulle löytyisi kyllä myös lohduttaja, jos vaan semmoisen haluaisin elämääni päästää... Mitään sen kummempaa ajatusmaailmastani en sanonut tai näyttänyt, kunhan toivotin onnea. Yksi asia tästä kuitenkin seurasi. Kamala hinku päästä pois meidän kodista. En pysty olemaan siellä. Arkisin mulla on niin paljon menoa, että ne vielä menee, mutta viikonlopuksi on keksittävä jotain. Ja äkkiä se uusi kämppä mulle! Kriteerit asunnon suhteen laski eilen roimasti, ja laitoin tänäaamuna jo kyselyä yhdestä Nekalassa sijaitsevasta kerrostalokaksiosta.

Eilen olin itse Semmareiden konsertissa Tampere-Talossa. Konsertti oli hyvä, mutta olisi voinut mielestäni olla parempikin. Tänä iltana on vuorossa agilityesteiden kunnostustalkoot. Huomenna olisi hakutreenit, mutta saa nähdä jaksanko mennä. Ehkä pakkaan koirat autoon ja lähden vaikka mökille evakkoon...