Neiti Etsivä

Eilen oltiin pitkästä aikaa Blonkun kanssa hakutreeneissä. Oli ihana ilma, ainoastaan hyttyset hieman häiritsivät kaunista kesäiltaa. :o) Ne ovat siis jo sankoin joukoin päättäneet tulla ilahduttamaan meitä ininällään.

Blonkulla oli kolme maalimiestä piilossa noin 100x150 metriä kokoisella alueella, jota oli tallottu aika paljon. Kullakin suora palkkaus, eli namikippo mukanaan. Blondi meni aivan loistavasti, se juoksi ekalle maalimiehelle ihan suoraan ja ihan täysiä. Maalimiehen luona se ei malttanut edes syödä kaikkia nameja, vaan ampaisi siitä sitten jo seuraavaa hakemaan, ja sinnekin suunnilleen suorinta tietä perille. Hyvin päättäväisesti se lähti myös kolmatta hakemaan, ja hyvin helposti ja pian sen löysikin, vaikka mm oli melko kaukana.

Aina vaan jaksan ihmetellä tuota otusta. Se tekee töitä erittäin innostuneesti, nopeasti ja kuitenkin niin tarkasti. Ei se mieti ja haistele nenä maassa, vaan mennä kaahottaa minkä kintuista pääsee täysillä eteenpäin. Näyttää lähinnä siltä, että se saisi jotkut parsonhepulit siellä metsässä, mutta oikeasti se vaan haistaa niin kaukaa ja juoksee nenä ylhäällä juuri oikeaan paikkaan. Hieman malttia yritämme saada hommaan, eli maalimieheltä ei saisi lähteä sinkoilemaan eteenpäin ennen kuin minä annan luvan. Ja nyt alamme harjoittelemaan sitä ilmaisua, vihdoin. Blondin olisi tarkoitus joskus tulevaisuudessa sitten maalimiehen löydettyyään palata mun luo, ja tulla mun sivulle istumaan. Sillä tavoin se kertoisi löydöstään ja yhdessä menemme sit katsomaan mitä löytyi. :o) Nyt siis vasta ruvetaan treenaamaan kotioloissa tuota ihan alkeista lähtien... Pitkä ja kivinen tie odottettavissa, varsinkin mun ahkeruudella ja kärsivällisyydellä.