Eilen kun menin junalla Pohjanmaalle, niin oli aikaa katsella maisemia ja miettiä, että missä sitä haluaisi asua. Mulle on koirat erittäin tärkeitä, tällä hetkellä sanoisin, että tärkein asia elämässäni. Olen saanut siitä myös kuulla, että mun koirat on kuitenkin vaan koiria, että pitäisikö suhtautua niihin vähän erilailla... No ei siitä sen enempää.
Onko ne koirat onnellisempia omakotitalossa, jossa on iso piha vai kerrostalokaksiossa jossain asfalttilähiössä? Öööö... Onko mulle tärkeämpää päästä metsään rauhassa lenkille vai se, että viihteelle on helppo mennä bussilla? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, onko työmatka 10 vai 30 kilometriä? Huonokuntoinen rivitalokaksio jossain Tampereen laitamilla maksaa suunnilleen saman verran kuin isolla tontilla oleva omakotitalo esim. Viialassa. Kenelle tahansa mä tästä kerron, niin tiedän että mut leimataan hulluksi. Ei yksinäinen nainen voi muuttaa omakotitaloon. Kuka sun lumityöt tekee? Kuka leikkaa nurmikon? Kuka tekee puutyöt, hoitaa ja maksaa korjaukset, huolehtii lämmitysasioista? Oletko miettinyt paljonko rahaa menee bensaan kun käyt Tampereella töissä? Sieltä maaltako sä sit kävisit agilitytreeneissä ja muissa harrastuksissa? Eikö sua peloittaisi olla siellä yksin pimeällä? :o) Ainakin näihin kysymyksiin saisin vastata, ja varmasti niitä löytyy vielä lisää.
Mutta mä jatkan silti haaveilua, tapani mukaan en juurikaan piittaa muiden mielipiteistä. Mulla on semmoinen työ, että pystyn tekemään sitä tarvittaessa kotoa käsin. Voisin siis ainakin yhden päivän viikossa pysytellä kokonaan siellä landella, työskennellä sieltä käsin. Osaan tehdä takkaan tai saunan pesään tulen. Osaan ja jaksan tehdä lumitöitä ja leikata nurmikkoa. Mulla on onnekseni paljon miespuolisia ystäviä, ja tuskin mä ihan loppuelämääni aion sinkkunakaan olla.
torstai 22. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Itse tunnen montakin naisihmistä, jotka asuttavat omakotitaloa ihan itsekseen ja pärjäävät vallan mainiosti.
Joten siitä vaan unelmaa toteuttamaan , varmaan koirat olisivat ainakin tyytyväisiä :-)
Kiitos Katri! :o))
Ihmiset ihmettelee ja nyppii aina kun joku tekee "normaalista perusmuotista" poikkeavia juttuja. Monen mielestä omakotitalossa kuulua asua vain aviopari, 1,8 lasta, yksi koira ja farmariauto... Paskat sanon minä. Sehän voi olla vaikka kuinka antoisaa muuttaa omaan taloon yksin, kaksin tai vaikka kommuunissa.
Mää en ainakaan kadu asioita joita tuli tehtyä, yhtään niin paljoin kuin niitä, jotka on jättänyt tekemättä ;)
So Go for it!!
Mikset muuttais landelle? Anna palaa vaan;) Ja koirat on joillekin vähän enemmän kuin koirat mutta ei siitäkään kannata murhetta ottaa. Jokaiselle ne on just sitä mitä ne on. Ja kuka sen tietää onko sulla muutaman vuoden päästä se äijä, farmariauto ja kenties kultakala lasipurkissa;)
Mun paras työkaveri asuu yksin Luopioisissa omakotitalossa ja ajaa sieltä käsin töihin joka päivä Tampereelle! Sen poikaystävä asu siellä ekan vuoden, kyllästy ja muutti takas Hervantaan. On ne vieläkin yhdessä, asuu vaan eri osoitteissa. Kertaakaan en oo sen kuullut valittavan, päin vastoin. Tai no siitä se on joskus sanonut, että autoo joutuu huoltaan koko ajan, kun tulee niin paljon kilometrejä. Mutta sillä onkin 15000 huoltoväli ;) Että on niitä muitakin "hulluja". Jos oikeesti haluaa ison pihan niin ei sitä täältä Tampereelta edes ole saatavilla, paitsi ehkä Teiskosta.
Lähetä kommentti