Meidän pihatieltä, melkein naapurin oven edestä, löytyi aamulla kuollut kissa. En tiedä mikä rassukan oli tappanut, mutta varikset tms. linnut olivat ehtineet nokkia sen ihan kamalan näköiseksi. Kiva oli aloittaa aamu itkuisena, oksennuksen partaalla, ja yrittäen kantaa sätkiviä koiria siitä ohitse.
Soitin huoltomiehelle, että tuletko siivoamaan pihaa ja kävin pimpottamassa naapurin ovikelloa. Tiedän, että he lähtevät viemään kahta pientä lastansa päiväkotiin seitsemän jälkeen, ja ajattelin, että lapset järkyttyvät jos näkevät kissan. Hieno keskustelu käytiin naapurin ovella... Sanoin isännälle, että "älkää päästäkö sitten lapsia ensimmäisenä ovesta ulos kun lähdette tänä aamuna liikkeelle". Vastaus: "Jaa miksei, mitäs valittamista siinä on?". Yritin selittää nätisti, että kun tuossa pihassa on semmoista vähän järkyttävän näköistä, jos vaikka itse tulisit ensin katsomaan. Perheen pikkupoika kun oli siinä eteisessä, niin en viitsinyt ihan suoraan tokaista. Isäntä sanoi "mulla on tässä nyt vähän kiire, en mä ehdi lähteä sinne pihalle hyppimään". Just, just. Kivaa päivänjatkoa, yritin ainakin varoittaa...
maanantai 26. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti