tiistai 13. toukokuuta 2008

Do not Stand at my Grave and Weep


Do not stand at my grave and weep
I am not there; I do not sleep.
I am a thousand winds that blow,
I am the diamond glints on snow,
I am the sun on ripened grain,
I am the gentle autumn rain.

When you awaken in the morning's hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and cry,
I am not there; I did not die.

Mary Frye: Do not Stand at my Grave and Weep

Erittäin kaunis runo, joka muistui mieleen eilisen Täydelliset Naiset -sarjan ansioista. Kirjoitettu vuonna 1932 ruskean paperipussin reunaan Margaret Schwarzkopfin muistolle. Runoa ei ole ikinä julkaistu, koska Mary halusi kirjoittaa vain omaksi ilokseen ja lohduttaakseen ystäviään. Kyseinen runo on kuitenkin kulkenut läheisensä menettäneeltä toiselle kymmeniä vuosia, ja lopulta siitä on tullut amerikkalainen klassikko. Minä haluan omistaa sen tällä kertaa kaikille poisnukkuneille koirille.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Menee aika herkiksi runoiksi, mutta tässä Eino Leinon runossa on tuota samaa tunnelmaa:

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Anonyymi kirjoitti...

Toi on niin ihana ja kun tänään katsoin eilisen jakson piti ihan kyynelta pyyhkiä, ja nyt uudelleen.