torstai 8. toukokuuta 2008

Ulkotreenit

Eilen oli ehkä tämän vuoden kamalin päivä. Ensinnäkin Iidan poisnukkuminen vaikutti masentavasti ja muutaman kerran päivän aikana purskahdin itkuun. :o( Toisekseen meni hermot esimieheen, joka olettaa minun osaavan kaiken entuudestaan ilman mitään perehdytyksiä. Järjettömän nopealla aikataululla pitää vääntää joku kamala excel-taulukko makroineen ja kaavoineen, ja sisällöstä tai siihen tulevista luvuista ei tajua mitään. Kävin "lyömässä nyrkkiä pöytään", että on se kumma kun aika ei riitä perehdytykseen, ei tämmöisiä voi ymmärtää ellei joku opeta. Hermot oli niin kireellä ja teki mieli mennä pihalle ja karjua suoraa huutoa.

Illalla oltiin ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agitreeneissä. Heti ekan radan jälkeen koutsi totesi, että "missä ihmeessä sun ajatukset on, sä juokset ja ohjaat ihan erilailla kuin yleensä?". Hassua, että tuommoiset asiat huomaa noinkin helpolla. En ruvennut avautumaan, meni varmaan ekojen ulkotreenien piikkiin kaikki. Tuntui ihan hirveän raskaalta juosta. Vaikka ulkona se on helpompaa kuin maneesissa, niin silti mulla loppui kunto. Oli meillä kyllä 18 esteen vaikeahko rata, mutta ei se riitä selitykseksi. Jäin molempien koirien kanssa jälkeen kuin eno veneestä. :o( Mitään uusia ongelmia tai ahaa-elämyksiä ei tullut vastaan, samojen vanhojen juttujen kanssa tahkotaan. Mun ajoitukset Blondin ohjauksessa korostuu, kun ulkona mennään kovempaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, kun kävit sanomassa suoraan! Niin monet ihmiset vaan istuu hiljaa paikallaan ja nieleskelee esimiesten typeryyttä.
Tsemppiä viikonlopun kisoihin, oon sielä radareunalla töissä ja teitä kannustamassa :)