Muotirotu

Hennes & Mauritzin kevään Home-collection tarjoaa näinkin söpöisiä tyynynpäällisiä.

Agility alkeista huipulle

Olen menossa ensi viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssin ekalle osuudelle. Yksi ennakkoon luettava materiaali oli tuo Vilanderin ja Nykäsen kirjoittama Agility alkeista huipulle kirja. Mulla tuli ärsyyntyminen sivulla 25, ja selaillessa kirjaa se vaan kasvoi. Olen kyllä nopeasti syttyvää sorttia ja ehkä hieman kärkäs mielipiteissäni, mutta jos olisin lukenut tuon kirjan ennen agilityn aloittamista, niin tuskin olisin edes aloittanut koko harrastusta.

Luku 2, Sopivan pennun valinta. Rotua valittaessa kannattaa ensin miettiä tavoitteesi agilityssä. Sitten luetellaan ne rodut jotka yleensä menestyvät agilityn SM-kisoissa. Ja sit mietitään onko parempi ottaa talosta vai tarhasta, halutaanko helposti koulutettava (?!) paimenkoira vai dominoiva koira... Väkisin tulee mieleen, että ollaanko tässä nyt menossa hankkimaan perheenjäsentä vai täydennystä työkalupakkiin.

Kirjan loppuosa on pyhitetty ohjaajan fyysiselle ja psyykkiselle valmentautumiselle. Siellä on kunto-ohjelmaa erikseen peruskuntokaudelle, kisakaudelle, erikseen lepokaudelle, on kerrottu kuinka usein pitäisi käydä kuntosalilla, juoksemassa, pelaamassa yms. ja miten pitäisi syödä yms.

Ehkä ihan hyvä kirja semmoiselle, jonka tavoitteet oikeesti on agilityn SM-kisoissa, ja joka ei kuitenkaan ole harrastanut kauhean kauaa ja maalaisjärjen käyttö ei aina ole parhaimmillaan. Minä en kirjaan tutustumisen jälkeen yhtään ihmettele miksei meille ole menestystä tullut lajin parissa, ei ole edellytykset lähimainkaan kunnossa... :o) Itse olenkin hankkinut ensin koiran ja ruvennut sitten vasta miettimään, että mitä sen kanssa harrastaisi. Näin aion mennä jatkossakin, syteen tai saveen.

Tämän Vuoden lupaukset

Hahaa, näin tässä aina käy. Kun vuosi lähenee loppuaan kaivan blogista tälle vuodelle tekemäni lupaukset. Sitten luen niitä ja kiroan itseäni. Et sitten tuohonkaan pystynyt... Tässä siis 7.1.2009 tekemäni "lupaukset" ja niiden perässä toteutumiset.

-Tänä vuonna aion etsiä mieluisempia töitä, ja mahdollisesti syksyllä aloittaa opinnot.
Töiden etsintä ollut jäissä, opinnot on aloitettu elokuussa.

-Aion kisata Blondin kanssa hieman enemmän, kukaan ei kuulemma tule tuomaan niitä nollia meille kotiin. Huonoa palvelua selvästikin...
Ollaan kisattu tänä vuonna ehkä 5 kertaa. Ei siis ihan pitänyt lupaus. Mulla on jotenkin mennyt ohi koko kisainnostus. Mitä me niillä nollilla, ollaan ihan onnellisia näinkin...

-Mikäli mitään suuria talouskatastrofeja ei tule, niin aion muttaa kesällä omakotitaloon, jonnekin taajaman ulkopuolelle.
Muutettiin pikkasen kauemmas kuin taajaman ulkopuolelle, mutta lupaus piti.

-Parannan kuntoani liikkumalla, syön vitamiineja ja koitan pitää terveydestäni parempaa huolta. Pah, ketun viikset. Siiretään tämä ensi vuoden listalle.

-Pidän myös koirien hyvinvoinnista huolta, mietin sopivimmat ruoat ja selvitän allergia-mahdollisuudet. Eri ruokia ollaan kokeiltu, ja ainakin pari allergisoivaa ainetta löydetty.

-Vähennän mustien vaatteiden ostamista ja vaihdan lempivärini valkoiseen. :o)
Tämä toimi! En ole ostanut mustia paitoja tai neuleita, housut ja topin kyllä. Olen ostanut enemmän valkoisia ja harmaita paitoja, valkoisista ei erotu karvat! <3

Joulutunnelmia

Hyvää Joulua!

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille! Nauttikaa pipareista, glögistä, kinkusta, suklaasta, karvakuonojen rapsutuksesta, läheisistänne ja rentoutukaa. Tämä kirjuri keskittyy nyt pari päivää siivoukseen ja jouluherkkujen valmisteluun.

Toipumista

Blondin toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eilen se leikki jo hieman vetolelulla, mikä sai minut kyyneliin. Oli ihana nähdä sen alkavan olla oma itsensä. Apaattisen ja väsyneen parsonin näkeminen ei ole normaalia. :o) Pikkuneiti palelee paljon, mutta on meillä kyllä aika kylmääkin kotona, ulkoilmasta puhumattakaan. Yöllä oli pimahtanut toinen pääsulake, joten aamulla oli aika vilpakkaa herätä. Olemme tällä viikolla jo siirtäneet "makuuhuoneen" alakerrasta yläkertaan, kun ylhäällä on 3 astetta lämpösempää.

Neljää eri lääkettä toipilas saa päivittäin, niiden antaminen on sekin oma lajinsa. Mukana on siis antibioottia ja erilaisia vatsansuojalääkkeitä. Mitään muuta ruuokaa ei pariin viikkoon saa antaa kuin dieettinappuloita, se on aika tylsää varsinkin näin Joulun aikaan. Myöskään jatkossa ei taida Blondi-neiti saada kamalasti herkutella tutuilla luilla tai siankorvilla. Ne voivat herkkää tai ärtynyttä vatsaa ärsyttää, kun eivät sula niin nopeasti ja voi olla teräviä reunoja jos ei kunnolla pureskele.

Pommi on suhtautunut kaikkeen vähän ristiriitaisin tuntein. Maanantaina se oli selvästi peloissaan, varmaan koska kaikkialla haisi veri. Tiistaina se oli aika levoton ja vähän etsiskeli Blondia ja hyppäsi mm. sänkyyn varovasti kun ajatteli Blondin olevan peiton alla. :o) Keskiviikkona se tuntui nauttivan olostaan, tuli rapsuteltavaksi ja näytti ajattelevan, että "vihdoin ne tajusi hankkiutua eroon siitä ärsyttävästä kakarasta". Ei se kuitenkaan kummemmin reagoinut Blondin paluuseen, haisteli ja moikkasi ja ei muuta. Kyllä se näköjään ymmärtää, että Blonkku on väsynyt, koska se tuo paloa enemmänkin minulle, kuin että pyytäsii siskoa leikkimään.

Nyt uskaltaa todeta, että loppu hyvin -kaikki hyvin. Korvaushakemus lähti eilen vakuutusyhtiöön, toivottavasti eivät keksi mitään porsaanreikää. 730 euroa tuli tämä tauti maksamaan, mutta en valita. Ei päivänsädettä voi hinnoitella. :-)

Sissi kotiutuu

Blondi pääsee tänään kotiin! Se on saanut aamulla ensimmäisen ruuan, ja siihen ei ainakaan vatsa pahemmin reagoinut. Viime yönä se ei ripuloinut ollenkaan, ja verta ei siis ole näkynyt enää eilisaamun jälkeen. Edelleen syödään antibioottia ja vatsansuojalääkettä kotona, ja jotain erikoisempaa dieetti-ruokaa. Mutta pääasia, että saadaan pikkuneiti kotiin. Kovasti sitä pitää edelleen tarkkailla ja juottaa, mutta mitään vaaraa ei enää pitäisi olla.

Se oli kuulemma viime yönä pitänyt päivystävää eläinlääkäriä hereillä huutamalla ja ulvomalla ja haukkumalla kopissaan. Kuusi kertaa eläinlääkäri oli käynyt katsomassa, että onko sillä joku hätä tai kipuja. Mutta ei, neiti oli tyytyväinen heti kun sai seuraa. Eläinlääkäri oli viimein siirtänyt sen hieman isompaan tilaan, johonkin huoneeseen, ja mennyt patjan kanssa sinne Blondin seuraksi. Johan auttoi, ja nukkuivat loppuyön hyvin. :o)

Mä kävin ostamassa suurimman löytämäni suklaarasian eläinsairaalan henkilökunnalle. Ei siinä kyllä suklaarasiat tai kiitokset tunnu riittävän, kun tietää heidän pelastaneen meidän päivänsäteen hengen. Mutta onhan nyt edes pieni arvostuksen ele ja kiitos saamastamme ensiluokkaisesta hoidosta.

Pikku Sissi

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Blondi alkoi ripuloimaan, noin kahdelta yöllä. Parin tunnin jälkeen ripuli muuttui veriseksi, ja siitä pari tuntia se alkoi myös oksentamaan verta. Kuudelta sain sen Urjalan eläinlääkärille, joka diagnosoi aiheuttajaksi rotan myrkyn. Blondi oli ihan pirteä ja eloisa, kaikesta huolimatta. Sille annettiin pistoksena antibioottia ja K-vitamiinia, ja samaa tavaraa myös kuurina suun kautta. Lopuksi lääkäri totesi, että muista pitää vesikuppia saatavilla, ja varmaan pari päivää siinä menee toipuessa...

Kotona istuin Blondin kanssa pesuhuoneessa, kun ulos pakkaseen juokseminen joka viides minuutti ei tuntunut järkevältä. Blondi tärisi enemmän, läähätti enemmän ja ihan kirkasta verta vuosi sen peräaukosta tasaisin väliajoin. Se joi kyllä paljon vettä (Luojan kiitos), mutta silti tilanne meni vaan koko ajan huonommaksi. Sain soittoajan meidän luottolääkäriasemalle Tampereelle, ja itkin pelkoni siellä olevalle lääkärille. Hän sanoikin heti, että ei kuulosta hänen mielestään rotanmyrkyltä, vaan suolistotulehdukselta, ja että koira pitää saada pian nesteytykseen. Mietimme yhdessä lähintä paikkaa, jossa nesteytystä annetaan yli yön, ja Valkeakosken eläinsairaalaan päädyimme. Sinne sitten äkkiä soitin ja kerroin tilanteen, ja ilmoitin, että me lähdemme nyt tulemaan, toivottavasti sopii.

Puhelun, automatkan ja odotushuoneessa viettämämme ajan aikana Blondi meni äkkiä huonompaan kuntoon. Sen silmät kertoivat väsymyksestä ja taistelutahdon loppumisesta. Se ei jaksanut tulla ulos boksista tai seisoa jaloillaan. Pieni koira oli menettänyt verta ihan järkyttäviä määriä. Sairaalassa Blondin tutki mukava nuori lääkärinainen, ihana tapaus, kääntää jopa kaikki kommenttinsa ja diagnoosinsa englanniksi C.lle. Blondi oli kuiva, se oli alilämpöinen ja menossa shokkiin. Siis ihan viime hetkillä se pääsi hoitoon ja heti tiputukseen. Otettiin verikokeita monta putkea ja sen vatsaontelo kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään. Verikokeet vahvistivat, että rotanmyrkystä ei ollut kyse, vaan diagnoosina oli "verenvuotoa aiheuttava äkillinen suolistotulehdus". Blondi sai antibioottia ruiskulla, samoin vatsansuoja-ainetta ja oksennuksenestolääkettä. Tipassa laitettiin paria eri litkua, en ymmärrä niistä mitään. Lääkäri kertoi, että koira on tällä hetkellä hengenvaarassa, mutta hän on toiveikas. Tämä on niin rankka tauti, että useamman koiran hän tietää siihen menehtyneen.

Blondi jäi yöksi eläinsairaalaan, koko ajan se on tarkkailussa ja tiputuksessa. Tautiin ei ole muuta hoitoa kuin nesteytys ja tukena vatsansuoja-lääke ja antibiootti. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Koko kotimatkan itkeä pillitin, ja kyynel tuli myös ison miehen silmäkulmaan, joka ei ole koskaan eläessään itkenyt. Itselle tuli myös kamala syyllisyyden tunne, että miksi menin sinne Urjalan lääkärille, miksi aluksi uskoin sen sanomisia, miksen vienyt Blondia nopeammin sairaalaan??? Sen kanssa nyt on elettävä, ei kai muutakaan voi.

Eilen illalla sairaalasta lääkäri soitti ja kertoi Blondin piristyneen hieman, pää on jo ollut pystyssä ja se on katsellut ympäristöään. Verta vuotaa kuitenkin takapästä edelleen. Tänä aamuna kuulin, että Blondi on ollut jaloillaan ja käynyt aamupissalla ulkona. Edelleen se on tiputuksessa koko ajan, ja sen on auttanut. Verta ei vuoda enää solkenaan, se tulee ponnistaessa ripulina. Tänään me saadaan mennä puolenpäivän jälkeen moikkaamaan pikku muruamme. Sitä on kamala ikävä! Itse olen positiivisella mielellä ollut koko ajan, olen luonteeltani sellainen, etten tykkää ajatella ikäviä asioita. Toivon ja uskon, että se tälläkin kertaa toimii ja palkitaan.

Elossa ollaan

...vaikka Blogin päivitys on ollut laiskan puoleista. Ei vaan tunnu aika ja energia riittävän kaikkeen.

Mulla on perjantaina taas iso teoriakoe koulussa, se jännittää ja päntätä täytyisi vielä vaikka kuinka paljon. Sitten alkaakin onneksi opiskeluista noin kuukauden mittainen joululoma. Tai no, mun kohdalla lukemista ja oppimista tulee kuitenkin, koska olen menossa tammikuun ekana viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssille. Olin menossa sinne vähän henskeleitä paukutellen, että kyllä mä nyt agilitystä paljon tiedän. Sitten pamahti sähköpostiin kirjallisuus-lista, mikä pitää olla luettuna ennen kurssia. Voi morjens.

Lauantaina aion mennä turistiksi messarin koiranäyttelyyn. Olen vähän anti-näyttely ihminen, mutta nyt olen innostunut siitäkin, lähinnä koirahieroja-opintojen myötä. Aion mennä tarkkailemaan kulmauksia ja liikkeitä hieman "uusin" silmin. Parsonit tulee varmaan katsastettua, samoin menen tutustumaan valkkareihin, sillä se on edelleen kesän suunnitelmissa, ja yksi kasvattaja jonka kanssa olen ollut yhteyksissä, on tulossa paikalle. Aion myös mennä norkoilemaan suomen ajokoirien kehän vierelle, koska siellä on tapana lukea arvostelut ääneen yleisölle. Se on varmaan mielenkiintoista ja opettavaista. Shoppailultakaan ei varmasti voi välttyä tuossa tapahtumassa, ainakin uusi Back On Track -takki kiinnostaisi.

Koirille kuuluu ihan hyvää. Blondi on oma hömeli itsensä, tulee salaa yöllä peiton alle ja on tullut tosi ahneeksi ruualle. Pommin korvatulehdus meni lääkkeillä ohitse. Selkä sillä jumittaa jonkun verran, sitä hoidan epäsäännöllisen säännöllisesti. Meillä on semmoinen puolen kerroksen korkeusero alakerrassa parin huoneen välillä. Rappuset on tosi isot ja syvät, ja liukkaat. Ja niitä koirat juoksee ihan hirveellä vauhdilla, ja hyppää vinossa kulmassa ja liukastelee. Tarvisi kehitellä joku liimattava matto rappusille, mutta kun nekin on niin rumia tai vaikeita pitää siistinä. Agitreeneissä on käyty noin kerran viikossa, tosin nyt on taas tulossa taukoa pari viikkoa. Meidän treenit siirtyy onneksi jouluviikolla normaaliin rytmiin, paikkaan ja päivään, nyt on ollut treenit lauantai-iltapäivässä, ja se on aika hankalaa.

Ei siis mitään kummempaa; Joulua odotellaan jo, että saisi hieman rauhoittua ja vaan olla möllöttää.

Masentava marraskuu

En tykkää tästä pimeästä marraskuusta yhtään. Parhaani mukaan olen koittanut sitä piristää kynttilöillä, glögillä, joulutortuilla, jouluvaloilla, shoppailulla jne, mutta ei vaan auta. Koko ajan väsyttää ja masentaa. On hiukan pelottavaa ajaa 60 kilometrin työmatkaa, kun tuntuu jo ekan kymmenen kilsan jälkeen, että silmät ei pysy auki.

Pommilla on rassukalla korvatulehdus. Se saa korvatippoja ja suun kautta antibioottia. Ihanan kiltisti se rouskuttaa lääkkeensä ihan sellaisenaan, jotain hyötyä ahneesta koirasta. Tällä viikolla se on kerennyt varastamaan C:ltä joulutortun, viime viikolla meni sämpylä. Ehkä tuo herrakin pikkuhiljaa oppii. Pommilla tuntuu olevan koko ajan nälkä, se istuu joskus iltaisinkin keittiössä ruokaa odottamassa. Se on kuitenkin sen verran pulskassa kunnossa, että normi ruokaa en voi antaa enempää. Nyt olen muutamana päivänä antanut niitä suolattomia ja vähärasvaisia maissinaksuja. Niitä samoja, mitä sipsihyllyssä myydään ja joita monet syöttää napostelupalaksi pienile lapsille. Hyvin maistuu ja tulee ainakiin vatsaa täytettä.

Blondilla on maha kuralla toista päivää. Ulkona käydään noin kymmenen kertaa päivässä, ja yöllä yks hiippailee yläkertaan asioilleen. Kiva. Blondilla on tosi herkkä vatsa, usein jostain sekaisin. Syytä en taas tällekään keksi, paitsi ehkä ne maissinaksut. Mitään lääkettä se ei suostu ottamaan, se mokoma haistaa sen ruuan seastakin. Piimällä ja riisillä sitä nyt koitetaan rauhoittaa.

Mulla on perjantai ja lauantai työharjoittelua. Jännää! Menen Tampereella Lielahdessa sijaitsevaan kenneltarvikeliikkeeseen hieromaan ja vastailemaan mahdollisiin kysymyksiin. Parin päivän aikana on varattu hieronta-aika 11 koiralle, joten kädet ja selkä voi olla hieman kipeenä sunnuntaina. Mutta on se tosi mielenkiintoista, asiakkaaksi on tulossa mm. pari kilpailevaa whippettiä (eläviä anatomian oppikirjoja, kiva hieroa), jättikokoinen malamuutti ja himoitsemani valkoinen paimenkoira. :o)

Koiramaisia tapetteja

Meillä olisi talven aikana tarkoitus harrastaa tapetointia yläkerrassa. En vaan ymmärrä miten ikinä saan päätettyä sen tapetin, kun niitä on ihan tuhansia kauniita malleja, joista kaikista tykkään jollain lailla. Onneksi meillä on useampi huone, ja aion laittaa kaikkiin erilaista. Joo, ei tarvi kertoa harmoniasta tai rauhallisuutta tuovasta yhtenevästä linjasta. Jätetään se mun äidin hommaksi. Mun mielestä tapetilla on kiva myös hieman repäistä. Hauskuuttaa, hymyilytyttää, paheksuttaa tai mitä vaan. Mutta yksivärisiä tai beige-raidallisia tapetteja meillä ei nähdä.

Koira-aiheinen blogi kun kerran on kyseessä, niin tässä kolme koiramaista vaihtoehtoa.
Tapetit ovat Thibautin, Osborne & Littlen ja Tyler Hallin. Kieltämättä aika houkutteleva ajatus laittaa esim. työhuoneeseen, vaikka edes yksi seinä.

The pianist

Kun soitan pianoa tulee Blondi syliin istumaan. Pommi puolestaan menee talon toiseen päähän, makuuhuoneeseen nukkumaan. Toinen on kuuro ja toinen ei. Pommi taitaa olla aika musikaalinen koira. :o)

Paras nukkumapaikka ikinä

Tutun hajuinen. Lämmin ja pehmeä.
Mulla on huono tapa lajitella pyykinkorin sisältö lattialle pyykkiä pestessäni. Pikkuneiti heti tämän huomatessaan parkkeeraa vaatteiden päälle nukkumaan. Sitten kun koitan sieltä alta repiä niitä vaatteita, niin tulee pahaa silmää ja tuhahduksia. :o)

Ihania asioita

Yhden blogin kautta eksyin sivuille, joissa listataan elämän pieniä ihania asioita, top 1000. Ne toivat piristystä harmaaseen päivään ja valitsin tähän muutaman esimerkin. Koko lista löytyy täältä.

- Returning to your warm and comfy bed after getting up to pee in the middle of the night.
- When the hiccups stop
- When company events are scheduled on company time
- Wordless apologies
- Taking your high heels off at the end of the night and walking home in bare feet
- Celebrating your pet's birthday even though they have no idea what's going on
- The moment at the restaurant after you see your food coming from the kitchen and before it lands on your table
- Really really old Tupperware

Koti tarvitseville

Eilen levisi netin välityksellä tieto Hämeessä meneillään olevasta eläinsuojelutapauksesta. Autoa kotiin ajaessa mietin sitä tarkemmin, ja pohdin mikä rangaistus tuommoiselle ihmiselle olisi riittävä. Varmaahan on, että mitään kovin kummoista rangaistusta hän tuskin saa. Ko. henkilöllä on ollut vaikeuksia ennenkin ja niistä seurauksena lemmikinpitokielto. Nyt kuitenkin hänen kotoaan löytyi useita kymmeniä eläimiä, koiria, kissoja, lintuja ja kaneja. Eläimet olivat olleet sisätiloissa ilman kunnon hoitoa, jonkun verran niitä oli ruokittu kaurapuurolla. Koiria siellä oli kai eniten, ja pienessä tilassa todella isoja rotuja, kuten mm. tanskandoggi pentue, joilla ikää noin viikko. Käsittääkseni siellä oli ainakin kolme pentuetta kaiken kaikkiaan, kaikki puhdasrotuisia.

Oli ilo kuitenkin huomata, kuinka koiraihmiset pitävät huolta "omistaan". Sanoma levisi kulovalkean lailla, ja vastaava eläinlääkäri sai enemmän yhteydenottoja kun pystyi vastaamaan. Hyvä niin, valtio tai kunta kun ei löytöeläinten ylläpitoa suostu kustantamaan. Ilmeisesti joidenkin koirien kasvattajat saatiin kiinni, ja he hakivat omat kasvattinsa pois. Ehkä hekin jotain tästä oppivat ja olevat jatkossa vähän tarkempia päättäessään kenelle koiransa myyvät.

Myös minä soitin vastaavalle eläinlääkärille ja tarjosin yhdelle koiralle kotia. Puhe oli 8 -viikkoisista belgeistä, jotka myöhemmin kai paljastuivat malinoiseiksi. Jätin hänelle yhteystietoni ja mitään kummempaa asian tienoilta ei ole sittemmin kuulunut. Saattaa olla, että koko pentue meni siis kasvattajan huomiin, tai ovat muualta jo löytäneet kodit. Hyvä jos näin on. :o) Ei ollut kuitenkaan vaikea päätös tarjota apua. Kun kerran tilaa on, niin en osaa seisoa tumput suorina jos tiedän koirien olevan lopetusuhan alla. C. ystävällisesti kertoi minulle kaikki vaikeudet, kustannukset ja haasteet mitä edessä olisi jos meille tuommoinen suojelutapaus tulisi. Ei auttanut, molemmat ajattelemme sen verran täyspainoisesti sydämellä järjen sijaan, että päätös oli molemmille helppo.

Hierontaa

Tampereen Urheiluhierojakoululla Viinikassa on alkaneet nyt koirahierontakurssin asiakashieronnat. Hierontoja on aina perjantaisin, klo: 14.15 ja 16.00. Hieromassa ovat opiskelijat, yhtä koiraa hieroo kaksi opiskelijaa. Maksua otetaan 5 euroa. Suuressa tilassa on väliseinillä erotettuja aitauksia noin 8 koiralle kerralla. Ympäristötekijät ovat siis hieman rauhattomat.

Mikäli kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä suoraan hierojakoululle ja varata ajan. Yhteystiedot löytyy osoitteesta www.tu.fi.

Kaunis aamu

Kaunotar ja höhlä

Meillä asuu yksi kaunis valokuvamalli.

Kärsivällisesti se pysyy paikallaan ja poseeraa valokuvaajan haluamalla tavalla.

Meillä asuu myös yksi hassu höhlä. Siitä ei saa ikinä kunnon kuvaa. Kamerassa näkyy kiva valo, jota pitää aina tulla katsomaan lähempää.

Asuu meillä pari ihmistäkin. Niiden valokuvauksellisuus on samaa luokkaa tuon höhlän kanssa.

Kuulumisia

Meillä asuu hiiri. Pommin kaveri ilmeisesti, koska kovasti Pommi päivystää yksien rappusten edessä ja välillä vinkuu sydäntäsärkevästi. Välillä se vaan kuuntelee ja pää käääntyilee puolelta toiselle. Minä en osaa arvostaa tätä alivuokralaista niin paljoa, vaan kävin ostamassa elektronisen hiirenkarkottimen. Aamulla eteisen lattialla käveli pitkäjalkainen hämähäkki. Blondi haistoi, ja tämäytti sen liiskaksi tassullaan. Mamma kehui. :o)

Hierojakoulun tasokoe oli perjantaina. Läpi meni, saa ruveta hieromaan ja ottamaan vastaan asiakkaita koulullakin. Turhaan jännitin, ei ollut mikään paha koe. Joulukuussa sitten taas kauhistellaan, kun on seuraava isompi teoriakoe. Tänään menen ensimmäistä kertaa hieromaan yhtä projektikoirista, Veikkoa. Tälle viikolle olen sopinut neljän koiran hieronnan, joten aloitetaan nyt sit kerralla kunnolla. Pakko koittaa sopia paljon hierontoja niille viikoille kun C. on kotona. Sitten kun se taas on reissussa, niin en raaski niin paljoa olla iltaisin pois omien koirien takia.

Meillä on nyt pihassa ulkovalot, pimeää pelkäävän pelastus. Kaunis piha tuli, laitettiin siis semmoisia pylväsvalaisimia, spotti talon seinään ja lämpötolppa autoille. Lisäksi tilasin kivimurskaa, jota viikonlopun levitimme hiki päässä etupihalle ja pihatielle. Meillä ei siis ole katuvaloja meidän pihatiellä tai kotitiellä, niin siellä on ihan säkkipimeää. Ja minulla vilkas mielikuvitus ja paikallislehdessä typeriä kirjoituksia ilveksistä ja susista...

Tilaa on

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo kesällä, mutta en ole muistanut. Tai osannut muotoilla järkevää tekstiä.

Olen itse äärettömän huono viemään koiriani vieraille hoitoon. Varsinkaan hoitolaan, missä koirat olevat häkeissä. Tai ylipäätänsä mihinkään hoitoon. Onneksi viimeaikojen hoitotarpeet on saatu hoidettua niin, että äitini on tullut meille koiria hoitamaan.

Meillä on yläkerrassa kaksi tyhjää makuuhuonetta ja aula käyttämättömänä. On siellä siis jotain huonekaluja, mutta emme oleile siellä ollenkaan. Alakerrasta löytyy toistaiseksi riittävästi elintilaa. Rappusten yläpäässä on lapsiportti, joten koiratkaan eivät ylös pääse.

Jos joku tuttu kaipaa koirallensa hoitopaikkaa lyhyeksi aikaa (esim. viikonloppuna 1-2 yötä), niin meille saa kyllä tulla. Lupaan, ettei Pommi pääse lähellekään vierailijaa, ja Blondikin vain jos vierailijan omistajalle sopii. :o) Täällä ei tarvi olla häkissä, saa olla yläkerrassa ihan vapaasti. Viedään kyllä lenkille ja ruokitaan toiveiden mukaan. Meidän piha on tarkoitus aidata vasta keväällä, joten vieraita koiria en uskalla siellä vapaana pitää vielä. Viikonloppuisin ollaan usein kotona, ja molemmat pystytään tekemään töitä kotoa käsin tarvittaessa. Pistäkää siis korvan taakse jos joskus tulee tarve.

Stressiä pukkaa

Kiire. Ahdistaa. Pelottaa. Tunnit loppuu. En osaa.

Mulla on perjantaina se isompi tasokoe koulussa. Aaarghh! Töissä tietty myös kamala kiire, ukko reissussa, flunssa koputtelee ovella jne. Meillä oli kolmena päivänä sähkömies hommissa, ja sen seurauksena on myös Pommi stressaantunut. Mutta nyt meillä on ulkovalot pihalla ja pihatiellä, oli se sen arvoista. Hengitetään rauhallisesti, lasketaan sataan ja rentoudutaan. Kyllä tämä tästä.

Yöks, villapaita

Tuo ikävä akka teki mulle villapaidan. Se on kaamea. Kaulus kuristaa, tassun aukot kiristää, selkää kutittaa ja muutenkin ahdistaa. Nyt se otti musta kuviakin se päällä ja laittoi ne tänne näytille. Näätte varmaan mun ilmeestä kuinka "innoisani" olin. Kerran aikaisemmin jo jouduin sen pukemaan. Kovasti se akka kehui, sanoi kuinka kaunis olen ja kuinka hienolta näytän. Kyllä mä sen tiedän, mutta tuolla villapaidalla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä mun kauneuden kanssa. En ymmärrä miksi se on niin innoissaan tuommoisesta tekeleestään. Tekisi mieluummin vaikka ruokaa mulle. Ehkä se unohtaa sen näkyville joku päivä ja voin purkaa sen palasiksi. Laitan sen sit Blondin syyksi ja pääsen pälkähästä. Joo, niin mä teen.

T. Pommi


EDIT:
Tehdään tästä nyt sit käsityöblogi. :o) Tässä villapaidan ohje. Jostain borderterrieri-blogista joskus löysin. Hieman sitä kyllä muutin matkan varrella...

Selkäkappale:Luo 30 silmukkaa. Neulo helmineuletta, eli 1o 1n ja seuraavalla kerroksella 1n 1o, lisäten joka toisella kerroksella kaksi silmukkaa molempiin reunoihin. Kun silmukoita on 50, lopeta lisäykset. Jatka neulomista kunnes selkäkappaleen pituus on 38cm, tai siis koiran hännän tyvestä alaniskaan. Aloita 2o 2n neule ja neulo sitä noin 8cm (=kaulus). (Itse kavensin noin 4 silmukkaa reunoilta joustinnneuleen ekoilla kerroksilla, jotta kauluksesta ei tulisi löysä.)

Päättele selkäkappale.Vatsakappale:Luo 18s. (Pommilla oli 22, koska se on XL-kokoa.) Neulo 2o 2n. Kun vatsakappale on noin 23cm pitkä aloita lisäykset. (Tässä vaiheessa kiinnitin vatsakappaleen ja selkäkappaleen toisiinsa kaulusresorista, jotta pystyin sovittamaan villapaitaa helpommin.) Lisää molemmissa reunoissa 2s joka kolmannella kerroksella. Jatka lisäyksiä kunnes silmukoita on 30. Jatka 2o 2n neulomista kunnes vatsakappale on noin 30cm pitkä. Kannattaa kokeilla koiran päälle, että mikä on riittävä pituus. Päättele vatsakappale.Kiinnitä selkäkappale ja vatsakappale toisiinsa ja päättele langat.

Lankana käytin 7 veljestä villalankaa.

Meitin touhuja

Eilen oltiin agitreeneissä, oli hauskaa. Keskityimme mm. keppien itsenäiseen hakemiseen. Oli vaan 4 koiraa, joten riitti hyvin aika kunnon treenaamiseen. Molemmat koirat oli pienen tauon jälkeen tooodella kuumana, innoissaan ja kärsimättömiä. Pommilla meni hieman yli se haukkuminen, ja se ei oikein irronnut. Blondi puolestaan oli mielettömän hyvä, sen kanssa vedettiin nopeita nollaratoja monta kertaa. Hieno tyttö! Lentävillä lähdöillä me on nyt pari kuukautta treenattu, muuhun ei nyt kummankaan keskittyminen ja hermot riitä.

Koulussa mennään kamalaa kyytiä eteenpäin, tämän kuun lopussa on semmoinen isompi tasokoe, kääk! Sen jos läpäisee, niin sitten saa ruveta ottamaan vastaan asiakkaita ja aloittaa kunnolla omien projektikoirien kanssa. Olen toistaiseksi "valinnut" itselleni vasta kolme projektikoiraa, yksi sakemanni, yksi suuri sekarotuinen ja yksi parson. Kaikilla on hieman jotain häikkää, on leikattua jalkaa, nivelrikkoa ja nikamaongelmaa. Hyvä hyvä, niin pitikin olla! Vaikka sen verran on jo oppinut huomaamaan, että ihan tervettä koiraa tuskin onkaan. Paitsi pienenä poikkeuksena Blondi, ikiliikkuja superaineenvaihdunnalla. Hieman huonolla omallatunnolla sunnuntaina kokeilin Pommin selkää, sillä oli kanssa rintaranka aika jumissa, enkä ole vielä kerennyt sille mitään tekemään. :o(

Marraskuussa mulla on kahden päivän työharjoittelu. Menen Lielahteen lemmikkitarvikeliike Teemeriin. Aikas jännää, meinaavat buukata mulle asiakkaita oikein liukuhihnameiningillä...

Koiramainen päivä

Olen kutonut Pommille villapaitaa ja pitänyt Blondille luuta.
Olen siivonnut lattialta paketillisen silputtuja kuukautissiteitä.
Olen opiskellut koiran lapaluun osasia latinaksi.
Olen ostanut koirille ruokaa; sulattanut, purkittanut, jäädyttänyt sormeni pakasteissa.

Olen kävellyt metsässä koirien kanssa ja
tuntenut oloni onnelliseksi niiden juoksemista ja riehuntaa katsellessa.
Olen hyväksyttänyt opettajallani kolme hierontakurssin projektikoiraa,
ja olen innoissani niistä kaikista.

Olen miettinyt, että mitä elämässäni olisi ilman koiria.
Eipä juuri mitään.

Aikamoinen viikonloppu

Huh mikä viikonloppu, tarvisin perään toisen viikonlopun saadakseni hieman nukkua ja levätä.
Perjantai ja lauantai meni koulussa. Perjantaina opiskelimme lapaluun osia, sen liikettä, ympäristön lihaksia ja harjoittelimme hieromista ihmisillä. Lisäksi menimme pari uutta lihasta reiden alueelta, teimme jälleen yhden kokeen, kuuntelimme ryhmätyöesityksiä eri harrastuslajeista ja ihmettelimme kehon erilaisten kalvojen merkitystä. Lauantain vietimme ulkomuototuomari Päivi Eerolan seurassa. Mietimme mikä merkitys koiran rodulla on hierontaan ja Päivi kertoi kuinka erirotuisia koiria tulisi lähestyä ja käsitellä. Ulkona katselimme koirien liikkeitä ja kokeilimme oppimaamme käytännössä. Erittäin mielenkiintoista. Itseään pitää niin koiraihmisenä, että nuo asiat luulisi olevan itsestäänselviä. Mutta ei, hieman yltiöherkkä sheltti oli minun edessäni sitä mieltä, että olen liian iso ja pelottava. Ilmeisesti terriereiden kanssa on kehittynyt natsi-ilme, jota ei edes tajua omaavansa. :o) No, onneksi osasin petrata ja mennä uudestaan hieman nöyremmin ja "pienempänä" koiraa kohden, ja sain siis tehtävän tehtyä eli etsittyä viisi luuta koirasta. Todella hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ei olisi ehkä tullut mieleen, että vartijakoiran omistajaa ei parane mennä tuosta vaan kättelemään, ensin pitää jutella jonkin aikaa ja sitten vasta koskea.

Ja tiesittekö, että kauhusta jää haju, siksi eläinlääkäriäkin pelätään niin paljon. Jos joku koira jotain asiaa oikein säikähtää, niin siihen kyseiseen paikkaan jää tuo kauhun haju, ja muutkin koirat reagoivat siinä hermostuneesti. Paikan vaihtaminen auttaa, mutta haju voi jäädä myös esim. henkilön käsiin. Jos esim. lääkäri tai tuomari on kosketuksellaan tuon pelästyksen aiheuttanut. Silloin pitää siis pestä myös kädet kunnolla, että seuravatkin koirat ei säiky.

Lauantain koulumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yöllä oli ollut kunnolla pakkasta, ja Ideaparkin kohdilla oli moottoritiellä mustaa jäätä noin kilometrin verran. En huomannut sitä itse heti, mutta noin 50 m edelläni ajanut auto lähti ohittamaan, joutui luisuun, törmäsi metalliaitaan ja lähti pyörimään keskellä tietä. Outo tilanne, vaikka kaikki tapahtui nopeasti, niin silti se tuntuu nyt kuin hidastetulta filmiltä. Pyörivä auto liikkui keskellä tietä miten sattuu, ja muista miettineeni, että menenkö oikalta vai vasemmalta ohi. Ihan selvänä mielessä oli, että iso kolahdus siitä tulee anyway. Pyörivän auton kuskikin katseli minua kohti ikkunastaan. Hänellä ei ollut autoon mitään kontrollia, mutta halusi varmaan nähdä että koska kolahtaa ja mihin. Minä päätin mennä oikealta ohi, niin oikealta kuin pääsen osumatta siihen kaiteeseen. Ilmeisesti en juurikaan jarruttanut, koska muuten olisin pyörinyt siellä minäkin, tie kun oli ihan peilikirkas jää. Pääsin oikealta ohi, en tuntenut kolahdusta, mutta kuulin jonkin äänen. Myöhemmin autoa tutkiessa jälkiä ei näkynyt, joten ihan millin päästä se auto sit hujahti ohi. Pysäytin auton ja lähdin katsomaan kuinka pyörineelle autolle ja kuskille kävi, tie oli kuin luistinradalla olisi kävellyt. Tuo kuski oli ihan kunnossa, mutta samalla kun juttelimme toisella puolen tietä tömähti yksi auto pois tieltä ja suoraan ojaan. Hip hei. Kun juoksimme sinne, meni perässä, noin 30 metrin päässä jo seuraava auto penkkaan. Toisen kuski oli ihan ok, mitä nyt kiukkuinen kuin ampianen. Toinen rouva olikin aika sekaisin, lasinsiruja auto täynnä, kuskin ovi ei auennut, täti ei tiennyt missä on, minne menossa tai mitä tapahtui. Hän ei päässyt autosta ulos, mutta koitin vieressä istua ja rauhoitella ja kokeilla onko mitään kehossa rikki. Kuin ihmeen kaupalla paikalle ajoi ihan parin minuutin sisällä ambulanssi, sattumalta, vaikka mekin olimme semmoiselle jo soittaneet.

Tuolla paikalla oli muutaman minuutin kuluessa 7 eri kolaria tai ulosajoa. Tunne oli vähän kuin piilokamerassa, joka puolella kolisee ja rytisee. "Ja taas yksi" oli tuttu kommentti. Minä lähdin hieman kädet tutisten kohti koulua, paikalla oli jo useampi ambulanssi, joten turha siellä tielläkään oli olla. Paikalla oli ollut myöhemmin aika legioona myös paloautoja, ja tie oli suolattu sulaksi. Tuo kohta on kuulemma yleisesti tunnettu liukas ja kolarialtis paikka, siihen öiseen aikaa tulee sumua, ja se sitten jäätyy. Ihmetyttää hieman, että jos moinen asia tiedetään, niin miksi niitä suola-autoja ei laiteta sinne ajoissa ennenkuin vahinkoja sattuu.

No, pelästyksellä selvitiin ja ehkä jotain opittiinkin. Tuli myös itselle todistettua, että olen aika hyvä ajamaan autoa, ja vaikka pyörryn yleensä veren näkemisestä, niin pystyin silti auttamaan järkevästi ja rauhallisesti lasinsiruista vuotavaa rouvaa. Kesärenkaat autossa on siltikin vielä, ja huomiseksi luvattu lunta. :o( Sain renkaanvaihtoon ajan vasta tiistaille, joten saa nähdä meneekö huomisaamu suosilla kotona...

Landepaukkujen ohitustilanteet

Täällä maalla on noita kaupungista tuttuja ja vaikeita ohitustilanteita erittäin vähän. Kyllä täällä aika paljon koiria on, mutta ei niitä viedä remmilenkille kovinkaan paljoa, ne ovat lähinnä metsämiesten ajokoiria tms. Varsinaisia vastaantulevia koiria remmissä olemme lähikulmilla nähneet 2 kertaa viime kuukausien aikana. Tietysti on paljon niitä omakotitalojen pihojen ohituksia, kun pihassa haukuu koira(t), ja ihan varma et ole siitä onko se tarhassa, onko se remmissä, onko aita ja portti kiinni vai tuleeko se sieltä tielle. Helpolla ollaan siis päästy, enää ei ole aina edes namit mukana lenkillä, kun ei olla vaan tarvittu.

Tänään tuli kapealla hiekkatiellä vastaan kaksi suurta hevosta ratsastajineen. Että saatiin sit haastetta kerrakseen, ja namit tietty kotona. Koirat ei välitä hevosista juurikaan jos ne on laitumella tien vieressä, semmoista täällä näkee usein. Mutta näköjään ihan eri asia kun semmoiset jättiläiset kävelee omalla kotitiellä vastaan. Pommi jähmettyi ja jäi paikoilleen, Blondi pomppi ja kiskoi kohti hevosia. Mitäköhän se tekisi jos pääsisi vapaasti tervehtimään, olisi mielenkiintoista tietää. Ilmoitin ratsastajille, että nämä sitten kohta haukkuvat, että pelkääköhän ne hevoset. "Ei haittaa" oli onneksi vastaus. No mutta suomenhevonen Veikko alkoi niskottelemaan eikä suostunut oikein tulemaan. Omistaja sanoi, että se ei taida ymmärtää mitä ne, koska kyllä se koiriin on tottunut. "Veikko, ne on pieniä koiria. On ne koiria", ratsastaja toisteli. :o) Veikko oli vähän hassu. Kyllähän ne koirat rupesi haukkumaan kun hevoset lähestyi ja toinen vielä hieman niskuroi. Samantien kun haukunta alkoi, niin Veikko-heppa rauhoittui. Silloin se tajusi, että joo, on ne koiria.

Agitreenit

Meillä alkoi agilityn talvikausi, eli siirryimme sisätiloihin treenaamaan. Uusi paikka ja uusi ryhmä, uudet kujeet siis. Kaikki ihmiset on tuttuja, ja 6/7 on parsoneja, joten omien parissa ollaan. :o) Paikkana on Meirän halli Nokialla nyt ainakin lokakuussa, myöhemmin pääsemme ehkä muualle. Käytän tarkoituksella pääsemme sanaa, halli oli ehkä pienoinen pettymys minulle. Alusta oli tosi hyvä, musta kumi/solumuovimatto, ei tuntunut liukkaalta, oli hyvän joustava ja siinä on unelma juosta. :o) Mutta samassa hallissa on kolme kenttää, eli haukunta ja möykkä on aikamoinen. Lisäksi kentät oli erotettu toisistaan semmoisella pressuverholla, siis kevytpeitteellä, joka yhdeltä seinämältä ei edes yltänyt lattiaan asti. No, kun matala koira on, ja se näkee liikettä pressun toisella puolella, niin kuinkas käykään... Lisämiinus tuli myös kentän koosta, siinä ei kyllä täysimittaista rataa treenata, kun eilisellä 16 esteen radallakin tuntui hieman ahtaalta. Mutta ollaan iloisia, enää ei olla hevosmaneesilla lannan seassa!

Treeni oli mielenkiintoinen, mukaelma MM-kisojen minien hyppyradasta. Pari kompastuskohtaa siinä oli, esimerkiksi mutkaputkesta ulostulo "väärään" suuntaan. Eli kun putki on mutkalla vasemmalle, ja matka loogisesti jatkuisi siitä suoraan sinne vasemmalle. Mutta kun pitääkin tehdä täyskäännös ja lähteä oikealle, ja ohjaajalla ei ole mahdollisuutta olla putken suulla viittomassa, vaan hän on siellä putken takana oikealla... Sitä me siis treenattiin, että saa koiran käntymään oikeaan, ei loogiseen, suuntaan. Töitä riittää.

Koulua ja rentoutumista

Vähän on nyt syysmasennusta ilmassa, liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Koskaan ei ole aikaa vaan olla ja möllöttää. No itsepä olen soppani keittänyt, joten ei auta muu kuin jaksaa...

Perjantaina oli jälleen koulupäivä. Treenasimme hierontaotteita ihmispuolen hierojaoppilaiden opastamana parimme niska-hartia seutuun. Oli kivaa ja hyödyllistä, samalla kun sai itse hieronnan. Nyt on rutistus-, hankaus, täristys-, rullaus- ja sivelyotteet hallussa, ainakin siis teoriassa. Sovellus pieneen koiraan onkin sitten vähän eri asia, mutta improvisoidaan sitten. Opiskelimme myös muutaman uuden reisi-pakara-alueen lihaksen, kiiden kiinnittymiskohdat, hermot, tehtävät yms. ja yritimme epätoivoisesti löytää niitä koirasta. Katsoimme ulkona koirien liikkeitä ja kulmauksia, ja mietimme mitä hierontaan ja ongelmiin liittyvää niistä pystymme päättelemään. Lopuksi vielä "oikeasti" hieroimme pareittain koiria ja opettelimme asiakaskortin täyttöä. Kiva päivä oli.

Lauantaina kieltäydyin tekemästä mitään koti- tai pihatöitä ja kerroin tarvitsevani "humputtelupäivän". Aamulla kävinkin sopivasti kampaajalla, ja sitten lähdimme Tampereelle shoppailemaan ja syömään. Kävimme intialaisessa herkuttelemassa niin että napa raikasi, poikkesimme kauppahallissa ostamassa raclette-juustoja, 3+1-päivillä Sokoksella ja Fida lähetystorilla. Mitään ostettavaa ei juurikaan löytynyt, ei koskaan löydy kun oikein varta vasten lähtee. C:lle ostettiin pari suomenkielistä nuorten kirjaa, joilla hän koittaa suomeaan treenata ja mua jäi pikkuisen kaivelemaan yksi poljettava vanha ompelukone. Ehkä sen käyn sieltä vielä hakemassa meille asumaan.

Kuulumisia

Viikonloppuna oli ihanat ilmat, ehkä viimeistä kertaa tänä syksynä näin lämmin. Meillä kaivettiin ojaa kovalla urakalla, noin kolmannes on vieläkin tekemättä. Meillä ei siis ole pihavaloja, ja niiden saamiseksi kaivamme ojaa/uraa sähkökaapeleille. Koirat seikkailivat mm. tuommoisessa roskakasvi viidakkossa, missä mahtuvat kulkemaan hauskasti lehtien suojassa.

Queen of Urjala. :o) Neiti hienohelma mm. tylsistyi, söi multaa ja paleli (+16 asteessa). Aina kun joku laski lapion alas, kirppu tuli ja hyppäsi syliin. Lauantaina kävimme koirien kanssa taas pujottelutreeneissä Mutalassa. Mentiin takaaleikkausta kepeille, suljettua kulmaa ja semmoista 90 asteen avokulmaa. Blondi menee paremmin nuo asiat, mutta sen kanssa niitä onkin treenattu, toisin kuin Pommin. Nyt olenkin kaivanut kepit varastosta, ja koitetaan ryhdistäytyä ja treenata hieman ennen lumien tuloa. Koutsi sanoi osuvasti, että monelle riittää se, että koira suorittaa 12 keppiä. That's it. Mutta kyllä se hieman helpottaa jos sinne kepeille voi mennä haluamallaan tavalla, eikä aina tarvi miettiä suoraan menoa tai tietyllä puolella olemista.

Mennään jo sisään, haluan päikkäreille!

Haaveilua

Nyt tää on (EHKÄ) päättänyt seuraavan koiransa rodun. :o) Kamala pentukuume on ollut jo puoli vuotta, ja tekisi mieli kokeilla jotain muutakin kuin itsepäistä terrieriä. Mutta kesällä ajateltiin kerrankin järjellä ja lykättiin asia ensi kesälle. Hyvä päätös, kun nyt on tuo koulukin aikaa viemässä.

Niin, se rotu. En ole vielä ottanut kasvattajiin yhteyttä. Haluan hieman vielä varmennusta luuloilleni terveystiedoista, esim lonkista. Rotu on meinaan Valkoinen Paimenkoira, elikkäs valkkari. Alkujaan ollut mutaatio saksanpaimenkoirasta, mutta nykyään ihan oma virallinen rotunsa. Narttu olisi noin 30 kg painava ja säkä 55 cm. Luonnekuvaukset kuulostaa hyvältä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä saa, tai opettaako terrierit sen terrieriksi...

Ylistys englantilaisille verkkokaupoille

Miksi kirjat on niin kalliita Suomessa? Tavalliset romaanit on aika kohtuuhintaisia, yleensä, mutta kaikki erikoisempi kirjallisuus on ihan tajuttoman hintaista. Yksi töihin liittyvä pieni scrum-kirjanen maksoi 68 euroa. Siis pehmeäkantinen ohut läpyskä. Koirahierojakurssin kirjat oli shokki, suomalaisesta kirjakaupasta olisi saanut tilaamalla, ja tuo toinen paksumpi kirja olisi maksanut 180 euroa. Kuka maksaa kirjasta 180 euroa?! Onhan se iso ja paksu ja hieno, mutta en siltikään ymmärrä. Onneksi netin ihmeellinen maailma ja luottokortin vingutus on mulle tuttua puuhaa. Englantilaisesta Book Depository -verkkokaupasta samainen kirja löytyi hintaan 77 euroa, ja ei toimitusmaksuja. Tilasin nuo molemmat yllä näkyvät kirjat siis sieltä. Tulivat noin viikossa, omaan postilaatikkoon saakka. Ja mulla säästyi rahaa noin 140 euroa verrattuna Suomen hintoihin. Se menee kenkiin. :o) Jotka nekin tilaan englantilaisesta verkkokaupasta...

Kaunis syksy

Viime päivinä olen ihastellut kaunista syys-säätä ja miettinyt miten näillä ilmoilla pitäisi pukeutua. Olen kastellut puutarhakukkia sormikkaat kädessä ja syönyt oman sadon minitomaatteja. Olen laittanut ensimmäistä kertaa tulen puuhellaan ja kysellyt kunnalta koska nuohooja on tulossa. Olen perfektionistin tarkkuudella laittanut ja rypyttänyt uusia syksyisempiä verhoja ikkunaan ja katsellut kuvastosta joulukoristeita. Olen ihmetellyt mihin kaikki heijastimet katoavat aina kesän aikana, ja kaivanut jo yhden talvitakin esiin. Olen opiskellut koiran lihaksia latinaksi ja aloittanut neulomaan koiralle villapaitaa. Olen syönyt ihania belgialaisia suklaatryffeleitä, ja juonut cappuccinoa suklaasiirapilla maustettuna.

Treeniä laiskoille

Käytiin tänään pujottelutreeneissä. Oli hauskaa ja opettavaista. Blondi on parempi kuin Pommi. :o)Huomasi todella, että paljon on vielä opittavaa. Eikä kuulemma meidän kerran viikossa treenamisella ihan hirveästi etene, varsinkin kun aina treenataan rataa, ei varsinaista tekniikkaa, eikä vaadita koiralta uuden oppimista. Ihanks tosi?! ;o) Mutta kuka tulisi tätä peruslaiskaa kotiin potkimaan, että saisi ahterinsa liikkeelle.

Kiitos

Ihanainen Rouva Oranssi auttoi hädässä, kun minulla on vähän peukalo keskellä kämmentä ja hermot kuin Blondilla. Suurkiitos, kumarrus ja halaus. Nyt ei meidän perheessä varpaita palele. :o)

Aikuinen?

Mamman kullanmuru, ilkikurinen hemmoteltu kakara, koira josta vieläkin kysytään "onko tuo ihan pentu?". No se sama tapaus täyttää tänään 4 vuotta, paljon onnea Blondi! Käytös ei ole muuttunut tai aikuistunut neljässä vuodessa yhtään eikä järkeä ei ole tullut päähän sen kummemmin. Vieläkin jahdataan auringon heijastumia ja varjoja, ja haukutaan lattialla käveleville hurjille ötököille. Keskittyä yhteen asiaan jaksaa ehkä 3 sekuntia. Esim. kakalla käynti on vaikeaa, kun ympärillä lentelee perhosia, on traktoreita, autoja, yms. Ja niiden kaikkein perään on mentävä, vaikka kuinka olisi hätä. Mutta koskaan ei ole huonoa päivää, Blondi on aina iloinen ja vauhdikas. Kenellekään se ei tahdo pahaa, jos agilitykentällä joku koira karkaa meidän rataa häiritsemään, niin me voidaan vaan jatkaa menoa, ei me jäädä tappelemaan. Mitä nyt joskus jää minun sormi väliin kun leikitään vetolelulla, mutta se on vahinko, kai?

Blondi tuli taloon hieman vahingossa, säälistä, kun kukaan muu ei kuuroa "huolinut". Siitä saakka meillä on paistanut aina aurinko ja kertaakaan, yhtä ainutta hetkeä, en ole katunut. Mamman kulta.

Treeneissä

Eilisissä treeneissä meillä oli eri koutsi kuin yleensä. Tämä oli normaaliin menoomme verrattuna erittäin lempeä, kärsivällinen ja pehmeä. Muun muassa Blondin rallit ja esteille karkailut hän analysoi miellyttämishaluksi. "Blondi haluaa miellyttää sinua niin kovasti, että koittaa suorittaa kaikki mahdolliset esteet äkkiä." Hienoa, että joku näkee asian tuolla tavalla, mutta itse en siihen usko. :o) Mä näen vaan hemmotellun, ilkukurisen ja itsepäisen kakaran.

Treenit meni ihan normaalisti, oli aika pitkä ja vaikea rata. Paljon takaakiertoja ja ansoja, vaikea lähtö heti hypyltä poikittain kepeille, jne. Radalle olikin kerätty kisaratojen kinkkisimpiä kohtia. Edellispäivän ojan kaivuun ja treenien loppuyhtälö olikin aikamoinen särky alaselässä, mutta onneksi se pienten valkoisten pillerien ja yöunien jälkeen on jo siedettävä.

Huominen mulla on taas koulua ja lauantaina meillä on ohjatut pujottelutreenit molempien koirien kanssa. Kisoihin meikä ei muistanut ilmoittautua, joten taidetaan kisata seuraavan kerran vasta lokakuun puolen välin paikkeilla.

Opettavainen viikonloppu

Kuva: PVK:n sivuilta

Huh mikä viikonloppu, koska saa nukkua? Perjantai ja lauantai oli koulua. Lauantaina-iltana kaverin kolmekymppiset ja sunnuntai meni vinttikoiraradalla ja kyläillessä.

Perjantaina opeteltiin ja mentiin läpi lihaksia, latinaksi tottakai. Lauantaina katseltiin koirien liikumista ulkona, asentoja, kulmauksia, vinouksia, liikkumistyylejä, yms. Katselimme myös ruumiinrakenteita, mistä näkee onko koira sopiva, hoikka, hieman ylipainoinen yms. Menimme myös ennen hierontaa tehtävän inspektion ja palpaation läpi. Inspektio on siis se silmämääräinen tarkastus ja palpaatio semmoinen nopea tunnustelu, mikä ennen hierontaa tehdään. Lisäksi katselimme yhden koiran hieronnan ja tutustuimme erilaisiin hierontaotteisiin.Että tulihan siinä... Ja kotona piti tietty kytätä omien koirien liikkuminen ja rakenne samantien. Pommilla on kapea lantio, kapeampi kuin etuosa. Se kävelee hieman vinossa, etupää eri linjassa kuinn takapää. Blondi menee suorassa, mutta hyvin usein peitsaa remmissä ollessaan. Se ei vaan mun kävelyvauhdissa saa vaihdettua raville, vaikka ois fleksissä. Enemmän siis vauhtia ja vapaana lenkitystä.

Sunnuntaina oltiin kouluporukan kanssa Kaupin vinttikoiraradalla seuraamassa vinttikoirien juoksukilpailuja. Kaikki osallistujat joutuvat eläinlääkärin pikaiseen tarkastukseen, ne tunnustellaan ja niiden liikkuminen katsotaan. Niitä me seurattiin silmä kovana ja ihailtiin kuinka selvästi niiltä näkee lihakset ja luut, oikein anatomian oppikirjoja. Ihan "uusia" rotututtavuuksiakin oli, mm. ekaa kertaa näin lyhytkarvaisen Afkaanin. :o) Tosi mielenkiintoinen päivä, paljon opin ko. lajista, eikä mua säälittänyt tai tehnyt pahaa kertaakaan. (Sitä vähän ennalta pelkäsin...) Ihan kiva jos ja kun osaa suhtautua eri lajeihin ja rotuihin täysin avoimesti, ettei mene millään kauheilla ennakkoasenteilla tutustumaan, vaan ihan uteliaana. Tullaan tutustumaan kaikkiin mahdollisiin harrastuksiin aina suojelua ja purua myöden, joten kyllä sille avoimuudelle tarvetta tulee olemaan. Ja mulla on haaveissa ottaa kolmas koira ensi kesänä, niin tämä on erinomainen vuosi sitäkin ajatellen, koska vielä en tiedä minkä rodun haluaisin. Tosi ihania Whippetitkin oli, vaikka eipä ole ennen tullut mieleenkään semmoista harkita.

Pieni Paholainen

Lällällällälieeruu, etpäs saakaan kiinni....

Neiti Blondi on mielestäni pehmeä ja ihan mamman tyttö, kotioloissa. Agilitykentällä siitä on viimeaikoina kuoriutunut semmoinen murkkuikäinen pieni paholainen, joka näyttää mammalle keskisormea, juoksee lällätellen karkuun ja tekee juuri niinkuin itse tahtoo. Great. Tämä tapahtuu siis aina ennen radalle pääsyä, kun jätän sen istumaan ekan hypyn taakse. Siitä se säntäilee mihin milloinkin, ku ei vaan malta odottaa kahta sekuntia. Sitten jos sen saan mukaani ja suorittamaan rataa, se menee kuin enkeli. Mutta tuo lähtökärsivällisyyden treenaminen on näköjään turhauttanut sen ihan vallan, eikä se kestä sitä odotusta tällä hetkellä lainkaan. Kotona taas kerran vähän tiukempi kuri (kunhan vaanitse "pystyisin" sitä pitämään) ja kentällä jonkin aikaa vain lentäviä lähtöjä. Ei kestä kenenkään hermo tuommoista pelleshowta, eilen jo mietin mistä saisi jonkun kauko-ohjattavan sähköpannan lainaan. :o)

Busy

Kuva: Le Love

Väsynyttä porukkaa

Perjantaina oli jälleen koulupäivä ja ensimmäinen tenttikin. Hyvin meni, mutta tuleva kyllä hieman hirvittää. Opettelimme lonkkaluun eri osia, mitkä niistä ovat käsin tunnusteltavissa koirasta, ja jokaisen kyhmyn, kaaren ja osasen nimi pitäisi jälleen opetella latinaksi. Puhuimme myös koiran "lukemisesta", miten se näyttää kipua, agressiivisuutta, pelkoa, jne. Kipuun reagoiminen saattaa olla niin nopea ja räjähtävä tilanne, että mitään et mahda. Viime vuoden kurssilaisista yhdeltä puuttuu puolet korvasta sen seurauksena, hyvä muistutus. Koiriakin käpälöitiin, koitettiin etsiä opittuja luita ja miettiä asentoja, joissa esim. lanneranka tulee paremmin esille. Jättimäinen sakemanni ja 2,5 kg sheltti olivat aika erilaiset käsiteltävät, mutta kaikkeen on totuttava heti.

Tänään olin aksakisoissa talkoissa, aitiopaikalla katselemassa muiden menoa. Jostain kumman syystä kiinnitän eniten huomiota siihen mahdottomaan huutamiseen ja karjumiseen mitä monet käyttää. Joka ikisen esteen jälkeen huudetaan täysillä "tässä" tai "tänne" tai "koiran nimi", jne. Kolmosluokassa. Toki ymmärrän ne vaarapaikkojen viimehetken pelastukset, kun koira on karkaamassa väärälle esteelle, ja sitten hädissään kiljuu sen perään. Ymmärrän siis toki myös käskyillä ohjaamisen ja huutamisen, itse teen samaa Pommin kanssa, mutta en tajua tuota "tässä" -käskyä joka esteen jälkeen. No, lähinnä sitä käyttää nopeiden koirien ohjaajat, joilla on vaikeuksia pysyä perässä. Kai sitä sit pitää kokeilla itsekin, eikä vaan kritisoida. Jos se vaikka auttais.

Huomenna ois epikset, jää nähtäväksi jaksanko lähteä, kun eivät ole ihan naapurissa. Ois kuitenkin semmoisessa paikassa missä kisataan kaukalossa. Ja keskiviikon treeneihin tulee yksi koirakerhomme mieskouluttaja kokeilemaan Pommin ohjausta. Hänellä ei itsellä nyt ole koiraa, ja viime viikolla vain pokkana kysyin, että haluaisitko kokeilla tuommoista kuumaa ja kovapäistä terrieriä, joka ei osaa kontakteja. Ilmeisen hyvä myyntipuhe, koska tänään hän kysyi, että olinko tosissani, ja voiko hän tosiaan tulla. :o) Hienoa, jos Pommi saisi arvoisensa ohjastajan.

Yhtä juhlaa

Meillä on ollut rankka viikonloppu, paljon vieraita, juhlimista ja hössötystä. Minä täytän tänään pyöreitä vuosia, ja sitä juhlittiin ennakkoon jo koko viikonloppu. Koirat oli pahimman hulinan ajan muualla hoidossa, joten ne pääsi aika helpolla.

Ollaan nautittu kesän viimeisistä auringonsäteistä pitkillä kävelylenkeillä. Pommin kanssa käytiin syömässä hylätyn talon pihalla punaviinimarjoja, Blondi-diivalle ne eivät kelvanneet.